toskärryssä,
miks esim. nää on jotenkin komeeta?
Mutta punasella merkitty lihaostos kärryssä jotenkin nolottaa, ja ruttununen moneen kertaan käytetty muovikassi monenteen kertaan kassista otettu, sekä halpashampoo....
miks esim. nää on jotenkin komeeta?
Mutta punasella merkitty lihaostos kärryssä jotenkin nolottaa, ja ruttununen moneen kertaan käytetty muovikassi monenteen kertaan kassista otettu, sekä halpashampoo....
Vastaukset 27
Vanhimmat
Miksi ajatella toisten aivoilla?
Nöyränä pieneläkeläisenä käytän salikassinani nyt ruskealla pakkausteipillä paikattua H&M:n kassia. Kestää noin puoli vuotta.
Kurkkuni vuoksi pidän aina käsillä xylitoli Mynthonia. Ennen koriinlaittamista ravisten rasiat löytääkseni täyden. Painot vaihtelevat 30 - 40g.
Valitsen aina punalappuisia jos ne sopivat suunnitelmieni puitteisiin.
Niissäkin katson aina kilohinnan. En osta alennuksia van maksan nettorahalla.
Luottokortin maksuaikaominaisuudella.
Partaveteni vaimo ostaa minulle halvalla jees rokkerin tarjouksista omin hölvöjensä ohessa.
Teotorontti on marketin hyllyn halvinta rollia tai stikkiä, tietenkin huomioiden sisällön määrä.
Niukkuuteen tottuneena en ossa hävetä toimintaani enkä muissakaan asioissa anna ympäristön kuviteltujen mielipiteiden ohjailla elämääni. Pukeutumisessa rajan vetää vaimoni.
Tuli väärä merkki. Pitää olla Läkerol. Vaimo imeskelee Mynthonia.
Ihmeellistä. Kuka katsoo toisten ostoksia ja tarkkailee toisen ostoksien hintoja?
Onko sellaisia ihmisiä? Mihin he tarvitsevat sen tiedon?
Minä en ikinä katso kenenkään ostoskärryyn paitsi valitessani kassaa. En mene sellaisen perään, jolla on kärry kukkuroillaan.
Ostan aina tarjouksista jos voin, ja iloitsen 30 % alennuslapuista. Ruoka ei mätäne allakan mukaan. Koko ikäni olen joutunut pennejä laskemaan, aina ostaman sen halvimman, kulkemaan alennusvaatteissa ja muovikengissä. Siihen olen oppinut, ja pidän vain huolen, että vaatteeni ovat puhtaat ja ehjät.
Pienellä rahalla olen elänyt, eikä sitä ole syytä hävetä.
Mitä ihmeen hävettävää noissa on?
Punaisella merkitty tuote on aivan käyttökelpoista, kaikki shampoot ovat käytännössä ihan samoja, ovat samoista aineista tehtyjä.
Käytetty muovikassi on älykkään ja maailman saastumisen tiedostavan ihmisen merkki. Toki kestokangaskassi olisi vielä parempi.
Kun säästää pienessä, on vara ostaa isompaa, mitä haluaa.
Tuota kännykän olomuotoa en ymmärrä, ei kai kukaan puhele, jos ei ole asiaa.
Otan joskus kännykän esiin, kun vastaani tulee ikäiseni naisihminen, joka valittaa aina uudelleen kaikki vaivansa aivan kuin syyttäisi muita liikkumattomuudestaan ja kivuistaan, jotka siitä ovat seurauksena.
Kun tulen hänen kohdalleen, nyökkäilen oikein valkeahampaisen hymyn kera, mutta pääsen jatkamaan
matkaa, puhelimeen sanon: "Niinkö todelakin!"
Mutta aattelepa, jos jäisi viereesi hetkeksi, ja kännysi pärähtäisikin soimaan??
Ei aina jaksa kaikkea, ihan hyvä systeemi.
ottaa, vaikka olen sen tiedostanut, niin olen huomannut myös ohituksen sujuvan aina nopeasti ja kivuttomasti, tarkoitan, etten ole loukannut tai aiheuttanut pahaa mieltä tutulleni, vaan päin vastoin hymyni on varmaan hyvää oloa tuonut hänen elämäänsä. :)
Muutenhan seisoisin siinä jalat jantussa pitkän tovin pyöräkassini kanssa, ja koko ajan yrittäisin keksiä repliikkiä, joka avaisi minulle mahdollisuuden poistua paikalta.
Usein olen kuunnelllut kaiken, osaan ulkoa jo.
Pyöräillessäni vauhdilla ei tätä ongelmaa ole. Sitä harrastan usein.
tuntea tuon kuvaamasi ihmisen joka on erittäin negatiivinen, valittaa aina samoja sairauksiaan väsymystään, säälittelee itseään (minä-poloinen) ja puhuu syyttävästi takana päin muista.
Kun hänestä pääsee eroon, on usein matalalla mielellä itsekin.Kyllä teen mutkan kulkuuni minäkin hänen vastaan näyttävän tulevansa.
Taitaa useimmat meistä tuntea tuon ihmisen, jos ei samaa, niin samanlaisen.
Aina samat jutut, puhuu taukoamatta, ei koskaan kuuntele, olisiko vastapuolella mitään sanottavaa.
Nykyisin katson kellosta, vastaanko vai en puheluunsa.
Aikansa kutakin, ei ystävyys ole yksipuoleista.
Jos ottaa, pitää antaakin.
Ja jos negatiivista energiaa tulee paljon, vaatii taas aikaa selviytyä siitä pois.
Meilläpäin täällä tuo ihminen on tuttujeni joukossa ainoa tuota lajia, muut puistelevat hiukan päätään, kun nimi mainitaan.
Hoksnokka alkaa olla huono mulla. Aloitusta en meinannut ymmärtää, selkis kun luin vastauksia. Kaikenlaista sitä ihmislapsella tulee mieleen.
Minäkin vilkaisen toisten kärryihin kassajonoa valitessani, eipä muulloin kiinnosta.
Eikä juolahda mieleen että ketään minun kärryni sisältö kiinnostaisi. Mutta yllätys yllätys, näyttää kiinnostavan sittenkin. No ei se mitään.
En ole koskaan katsonut mitä kukakin ostaa ruokakaupasta. Sen verran vilkaisen, että jos jollakin on oikein paljon ostoksia, niin hankkiudun sellaiseen jonoon, missä on asiakkaina vähemmän tavaraa ostavia. Joku muukin sanoi tekevänsä samoin.
Tietenkin sellainen ihminen, joka luulee , että hänestä on saatu rikkaan ihmsen vaikutelma, ei mielellään näyttäisi todellista tilaansa, eli muitten kuolevaisten tavoin hankkisi alennettuja elintarvikkeita, ja halpaa shampoota. Minä taas kailotan kaupassa ukolleni, vaikka esimerkiksi, että ostetaan suikalepaistia, se myydään 30% halvemmalla, siinä on punainen lappu, ja paistetaan se heti, ettei varmasti ole vanhentunutta...plaap, plaap, plaap..Teeskentely se vasta on inhottavaa!
On myös niitä, jotka teeskentelevät köyhempää kuin ovat.
Kuulemma havaittu leipäjonoissa, jotka yllättäen lyhenivät, kun ruvettiin kysymään Kelakorttia.
On myös herrasmiehiä, jotka häpeävät bussissa kulkemista, niin että eivät tiedä, miten maksetaan, ja selittävät sitten kuuluvalla äänellä kuskille, että Bemari on huollossa.
pikemminkin? Nykyisin.
Tallinasta saa ostaa suomalaisten leipäjonojen tuotteita halvalla.
Eivät ne äveriäät välttämättä teeskentele köyhää vaan sen on heidän elämäntapansa.
Tuo leipäjonojuttu saattaa olla tottakin ja siinä menevät överiksi.
Muutama miljonäärituttuni ei näyttele mitään mutta ei myöskään käytä rahaa pelkästään sen vuoksi, että heillä on sitä.
Yksi on perijätär, yksi on puotipuksusta kouluttautumisen kautta edennyt, nyt sivuun vetäytynyt liikkeenharjoittaja jonka varsinainen vauraus perustuu onnistuneisiin sijoituksiin.
Muutama muu on tuossa välissä.
Minun asteikossani vaurautta edustaa jo muutaman miljoonan euron velaton sijoitusvarallisuus, oman asunnon, huvilan ja kulkuneuvojen lisäksi.
Miten muuten kävi sen henkilöllisyyskortin esittäminen avustuskassin saamisen ehtona? Joissakin jakopaikoissa jo iloittiin, että "avuntarvitsijoita" olikin paljon vähemmän.
Itse en ole ollut (ainakaan vielä)ruokakassijonossa, mutta alennettuja tuotteita ostan, enkä ole yhtään häpeissäni.
Meillä päin huhutaan, että venäläiset tulevat Svetogorskista ja käyvät leipäjonoissa. Sitten he myyvät niitä ruokia halvalla kotimaassaan rajan takana. Rikkaat venäläiset menevät näiden rajakaupunkien ja pitäjien ohi Helsinkiin ostoksille, mutta muutaman kilometrin päässä asuvat varattomammat jäävät näille meidän kulmille "ostoksille".
Paikkakuntamme lehden mukaan jakopaikassa on kaksi jonoa.
Suomalaisille omansa ja venäläisille omansa.
Minä en ymmärrä, mitä häpeämistä on ostaa alennettuja tuotteita. Ruoka on nykyisin niin kallista, että silmät auki voi hyvin säästää. Ostaa tusinoittain halvemmalla.
Leipä meille ostetaan kilohinnalla läheisestä leipomon myymälästä.
Meillä ei ruokaa haaskata roskiin, kuin kovin moni tekee.
Muualla kuollaan nälkään, täällä liikaa käyttökelpoista ruokaa menee haaskioon.
Luin, kuinka kansanedustaja Silvia Modig dyykkaa. Sitä en ole vielä kokeillut, enkä taida kokeillakaan, osaava siinäkin olla pitää.
Joillekin se taitaa olla harrastus, mutta varmasti monille ihan tarpeellinen toimenpide.
Meillä kummankin äiti oli toimelias ja käytännöllinen, säästäväinen nainen, kun oli syytä ollakin.
venäjän kielen puhuminen lisääntyy paljon täällä marketeissa.
Ihmettelen hiukan, mitä he löytävät vaatekaupoista. Kävin eilen monta kauppaa lävitse, ja samat rätit roikkuvat vaatepuilla kaikkialla. En saa enää mistään ostettua kivaa päällepantavaa.
Vaikka itse asiassa vaatekaupoissa en venäläisiä juurikaan ole nähnyt, marketeissa kyllä.
Sekä, että. Elämäni sulostuttaja pakotti minut viime viikon perjantaina läheiseen Dresmanin puotiin pusero-ostoksille. Kaikki muut asiakkaat, noin 6 - 10, olivat venäläisiä.
Tänään kävin poikkeuksellisesti lähi S:ssa ostamassa loppuneen kahvimaidon tilalle uuden tölkin.
Ulkoparkin 24:stä autosta 18kpl oli venäjän rekisterissä.
Minulla ei ole valiitamista. Harvemmin joudun enää opastamaan venäläisiä kassajonokäytöksessä tai pysäköinnissä.
Tyypillisempää meikäläisille on purnata omassa keskuudessa tekemättä mitään!
Ei venäläisistä mitään harmia ole täällä kaakkoisessa Suomessa ainakaan. Päinvastoin, kauppiaat hykertelevät kun tuotteita menee kaupaksi, eikä venäläinen tingi. Se on vanha perinne, että mitä pyydetään, se maksetaan.
Yksin kulkevaa venäläistä ei tapaa, sillä he kulkevat monen hengen ryhmissä, mikä onkin tietysti turvallista.
...
Kaakkois Suomessa, missä käy paljon venäläisiä.
Venäläisten ostosmatkat lamanpoikasta potevaa kansantalouttamme tukemaan ovat toki tervetulleita. Venäläiset käyttävät reilusti rahaa niin hiihtomatkailussa kuin kesäturisteinakin.
Kertovat, että itärajan kunnissa tällä matkailulla olisi vältytty konkursseiltakin. Mikäs sen mieleisempää.
Totta, vaikka ökyrikkaat ryssät menevät Helsinkiin ja jopa Tukholmaan asti vaateostoksille, sillä he eivät välitä nähdä joka maatuskan päällä samaa mekkoa.