Mun tarina KIUSAAMISESTA ja HYVÄKSIKÄYTÖSTÄ

Mua on kiusattu lähes koko ikäni. Esikoulusta lähtien, siksi koska tykkäsin kaveerata enemmän poikien kanssa. 3-4 luokalla minulla oli selkeä tyttöporukka missä oli noin 4 henkilöä lisäkseni. Oon aina ollut vähä ujohko tyttö, ehkä vähän erilainen kuin muut. Olin yleinen naurun ja pilkan kohde, ja lopulta tuo tyttöporukkakin jätti mut, koska olin kuulemma liian erilainen.
Syvästi mieleeni on pinttynyt se, kun ala-asteella eräs poika hakkasi, ja potki minua ainakin kymmenen minuuttia, eikä viereisessä huoneessa olleet opettajat reagoineet lainkaan! Itse hakkaaminen sattui kyllä, mutta kaikista kamalinta oli kun koko luokka tuijotti, kun yritän kömpiä maassa suojaan potkuilta. Ja opettajien reaktio myös. Aivan niin kuin he olisivat olleet MULLE vihaisia siitä, että mua potkittiin.
Myös se oli kammottavaa, kun muutama tyttö yritti lukita minut koulun varastoon, mistä ei pääse sisäkautta ulos. Jos sinne olisin joutunut lukkojen taakse, olisin virunut siellä ainakin yön yli. Puistattaa vieläkin!...
Oon ollut aina sellanen vihattu tyyppi. Välillä on siitä omasta kaveriporukastakin heitetty ulos, mutta ollaan kuitenkin aina sovittu riidat.
Onhan se kiusaaminen huomattavasti vähentynyt niistä ala-aste ajoista, mutta kyllä sitä vieläkin huomaa. Nykyään se on vain paljon salakavalampaa, ilmeitä, eleitä, kuiskuttelua, naureskelua ja juoruilua. Silti se tuntuu pahalta, se tuntuu sydämessä asti pistona. Sitä ei pysty edes selittään. Niin pahalta se tuntuu.
Ja joudun sietämään sitä iänikuista syrjintää ja halveksintaa vielä vuoden. Kunnes pääsen pois peruskoulusta.
Tässä kasiluokalla mukaan tuli vielä netti. Ajattelin yksinäisyyttäni etsiä seuraa netistä, ja sitä tuli kuin tulikin! Jos nyt voisin kelata aikaa taaksepäin, olisin pysynyt kaukana siitä sivustosta (nimeä en mainitse). Tutustuin erääseen poikaan, heti meillä synkkasi. Siitä seurasi helvetti.
Erittäin nopeasti alkoi tulla jotain syvempää. Ensiksi poika alkoi lähettelemään kuvia alapäästään, ja painostuksesta minäkin aloin. Se oli virhe...
Tiesin kokoajan pojan kiristävän minua, jos en lähettäisi kuvaa minkä hän tahtoi, hän jättäisi minut. Aluksi hän kehui mut maasta taivaisiin, ulkonäköä ja kaikkea mahollista. Olin niin kiintynyt häneen, etten uskaltanut olla lähettelemättä. Voi tuntua tyhmältä, mutta siinä tilanteessa kyllä pää pehmenee.
Hän sanoi kokoajan kaikkea "hellää" minulle, halusi tavata ja helliä minua, ja lähetti runojakin (emme koskaan nähneet livenä). Se oli vain petollinen keino tehdä minusta entistä hyväuskoisempi, ja imartelujen jälkeen hän halusi taas kuvan tai videon.
Yhtenä päivänä poika kuitenkin ilmoitti tylysti, että hänen tyttöystävänsä tulee käymään tänään. Siinä vaiheessa olin ihan ulkona koko jutusta, hänhän oli sanonut eronneensa tytöstä? Ei, hän oli seurustellut koko chattailujemme ajan, ja olimme chattaileet jo lähes kuukauden! Hän sanoi nauttivan hyväuskoisten tyttöjen hyväksikäytöstä, ja olin ollut kokoajan hänelle pelkkä tavara jota hän sai käyttää miten haluaa. Se oli isku vyön alle. Hän haukkui minut kaikilla mahdollisilla sanoilla, halusi jopa tappaa! Hän oli kuulemma yhdessä nauranut tyttöystävänsä kanssa minulle, ja nyt pelkään että hän on levitellyt arkaluontoisia kuvia kavereilleen.
Koko 2013 vuosi on ollut pyörremyrsky, epäilen että mulla on masennus. Henkisiä ongelmia, viiltelyä, yhtäkkisiä vihanpuuskia (saatan vihoissani rikkoa ja tehdä mitä tahansa!), itkukohtauksia, kuolemasta haaveilua, ja itsemurha-ajatuksia. Tuntuu, ettei kaveritkaan ole yhtään kiinnostuneita siitä mitä mulle kuuluu. Huomasin, että yksi minulle todella läheinen kaveri vihaa mua nykyään, ja hän teki jotain mitä en voi koskaan unohtaa. Haluaisin silti vielä olla hänen kanssaan. Kiusaamisesta en ole koskaan oikein kertonut kellekkään, koska en halua olla heikko. Tuntuu tosi ahdistavalta, pian on taas seuraava viikko, täytyy kärsiä ryhmätöitä ja muiden halveksivia katseita. Onneksi kohta on kesäloma.