Riparille meno pelottaa!

Räppi riparilla teltassa sun, odottelen leirikastetta.

sut raiskataan siellä. pidä varasi.;)

Riippuu mihin olet riparillesi menossa, joka paikassa toimitaan vähän eri tavalla. Itse olin rippileirillä viime vuonna. Suurempia odotuksia ei ollut, mieli oli neutraali, mutta hyviä kokemuksia ja mahtavia sekä iloisia muistoja sieltä sain. Isoskoulutusta tässä juurin suorittelen, joten kyllä sen leiritoiminta mieleistä oli :D
Ootko menossa sinne kavereiden kanssa vai yksin? Siis tunnetko entuudestaan ketään ripariltasi? Onko sun ripariporukalle järjestetty viikonloppu ripari tai riparitapaamisia joissai vain teidän ripariporukka ja isoset? Sua selvästi huolettaa puhuminen ja sosiaaliset ryhmä tilanteet. Suosittelen juttelemaan vaikka jonkun kivalta vaikuttavan isosen kanssa asiasta :) Sitä varten ne siellä on, että voi kysellä mitä tahansa mieleen tuleekaan ilman tuomituksi tulemista. Meillä riparilaiset jaettiin sattumanvaraisesti pienempiin ryhmiin ja saatiin ns oma isonen omalle ryhmälle. ryhmätunteja oli viikon aikana muutamia ja ensin tottakai vähän arvelutti ruveta omia mielipiteitä esittämään kun ei ihmisiä tuntenut, mutta loppuviikosta ryhmän kesken jo naureskeltiin sisäpiiri vitseille ja tunnelma oli rento :) pakko ei ole ryhmässäkään puhua, tai mielipiteitä julki tuoda, jos ei millään halua, mutta kyllä mä veikkaan että säkin rohkaistut jossain vaiheessa vaikka nyt saattaakin pelottaa. Tsemppiä riparille!! :)

Mulla on siellä mun paras kaveri ja muitakin hyviä kavereita joten ihan yksin en ole. Tapaamisia on ollu ja meiätkin jaettiin pieniin porukoihin joissa jokaisessa on kaks isosta. En pidä näistä isosista yhdestäkään, ja omassa ryhmässäni on juuri yksi isonen josta en ole koskaan pitänyt. ( Yhdessä tapaamisessa hän myös tuijotti minua ilman mitään syytä, minkä takia en pidä hänestä yhtään!) En valitettavasti uskalla puhua näille isosille sillä olen aina pelännyt sellaisia tilanteita. Saattaisin kyllä puhua jos ei näitä isosia olisi näköpiirissä. En oikein nimittäin tykkää puhua sellaisten tyyppien kanssa joita en tunne.
Minua myös huolettaa se, että isoset tulevat minua jututtamaan vasten tahtoani. Haluaisin ihan rauhassa seurata tilannetta ja jos joku vaikuttaa hyvältä tyypiltä niin ehkä sitten sille puhua. Kuinka päällekäyviä teillä on isoset ollu?

Hyvä, tosi hyv, juttu että sulla on kavereita siellä :) Puhu kavereittes kanssa, kysele mitä mieltä hyö on isosista ja leiristä mutenki :) harmillinen tilanne sun kannalta, mut ootko miettiny, että ne isoset ei tunne sua. Ei tiedä miten sä haluisit toimia tollasissa tilanteissa. Jos et halua isosille puhua, niin voisitko ajatella kertovasi probleemastasi nuoriso-ohjaajalle? Hän kuitenki isosten yläpuolella, eikä varmasti kerro eteenpäin asioitas :)
Riparistani sen verran kauan, etten ainakaan alkuviikosta osaa sanoa, millasilta isoset vaikutti kun nyt jo kaikki on mun hyviä kavereita. Mut mun oma isonen oli tosi rento, ryhmätunnilla kyseli kaikkien mielipiteen ja vastauksen vuoronperään. Ongelmia jos tuli, niin parikin isosta tuli sanomaan että voin tulla puhumaan heille, jos siltä vaan tuntuu. Rentoja, hauskoja, positiivisia ja ilosia tyyppejä ne oli. Tai sellanen muisto mulle on jääny. Toivottavasti sun ripari ei kärsi isosten takia, kaikki kun ei pidä kaikista, eikä tarviikkaan. Mut yhen neuvon anna, jota kannattas yrittää noudattaa: Oo ystävällinen. Avoin mieli ja positiivisuus on myös huippuhyvä juttu. Ystävällisyydellä tarkotan että jos haluut olla vähän omissa oloissa ja tarkkailla tilannetta, niin sano isosille siitä(vaikka et heistä pitäskään) että haluut katella, etkä olla huomion keskipisteenä niin ei tuu sulle kurjaa oloa jos joku tulee tungettelemaan :)

Olen kavereiden kanssa asiasta puhunut ja he ovat luvanneet olla läsnä. Pitää vain toivoa että kaikki kääntyy parhain päin. Kiitos sulle vinkeistä! Teen ainakin parhaani tuon positiivisuuden kannalta. :)
Itseasiassa juuri tämä isonen josta en oikein pidä on ollut kanssani samassa koulussa joten tiedämme toisemme. Hän on muutenkin juuri niitä melko tungettelevia tyyppejä.
Luultavasti ainakin alku viikon pysyn tiiviisti kaverin takana ja sitten ehkä tulen mukaan toimintaan jos hyvältä näyttää! :)
Minusta on nyt alkanut tuntua ettei kyse ole vain pitämisestä. Taidan myös hieman pelätä heitä. Olen nimittäin nuorempana saanut juui sen verran itseäni vanhemmilta tyypeiltä ilkeitä huomautuksia yms.

Mua ei kans yhtään kiinnosta mennä, ja jos puhelimetkin otetaan pois. Leirillämme on järkyttävästi poikia, ja en tiedä miten pystyn olemaan poikaystävästäni viikon erossa:o :(

Mun mielestä sun kannattaa yrittää puhua raamiksissa yms. Tietty se on vaan mun mielipide ja tiedän ettei puhuminen ole mitää helpointa. Ite olen/olin aika hiljainen ja sitten kun yritettiin jotain vastausta saada musta irti niin vastasin erittäin usein emt tai se vähä riippuu tai sit mikä se kysymys oli :DD tai jotain vastaavaa ja kyllä siinä meinas isosella ja muilla mennä hermo. Myöhemmin tajusin että öisin voinu vastata vähä paremmin ja mun asennekin oli aika huono. Joten suosittelen vastaamaan kysymyksiin ja olemaan hyvällä asenteella! Nyt meen sit isoseks ja erittäin positiivisella asenteella!:D ja en nyt tiedä käsitinkö oikein yhtä kohtaasi, mutta siis jos istut yksin jossain niin isoset saattaa tulla juttelee, koska niiden pitäis saada se ryhmä niin ettei kukaan jää ulkopuolelle, mutta jos isonen tulee juttelee etkä halua niin voit vain sanoa että haluat olla yksin.

Mulla alkaa ensi torstaina ja melkein kaikki ne tyypit on sellaisia jotka tiedän jostain. Olen paikkakunnan isoimmalta yläasteelta joten koko homma johtuu varmaan siitä. Niillä pienempien koulujen oppilailla on aikamoinen etuoikeus kun saavat aloittaa "puhtaalta pöydältä" koska siellä on vain muutama tuttu. Kaikilla on kuitenkin edes yksi kaveri siellä, mulla kävi aika huono tuuri kun kaikki kaverit on eri leireillä. Lisäksi kaikki pojat oli niissä kokoontumisissa sellaisella Iik tyttöjä- asenteella varustettuja kun leikittiin seuraleikkejä. Ja aika monet tytöt on niitä Älä puhu mulle ja mun jengille- ihmisiä. On siellä mukavankin oloisia tyyppejä mutta ongelmana on se että oon tosi huono puhumaan oma-aloitteisesti ihmisille... Odotan aina että joku muu tulee, ja haluaisin päästä eroon tästä. Musta tuntuu että siellä leirillä kukaan ei yritä tutustua keneenkään ja kaikki on vaan niissä omissa kuppikunnissaan. Pitää kai sitten yrittää tunkea johonkin vaan mukaan.

Yllättävää, että palstan ripariröllit eivät ole vielä täyttäneet tätä spämmillään.