On kolmastoista maaliskuuta
kello on kohta kaksitoista
kaksi tuntia sitten
luulin kaiken loppuneen
kun karvahatussasi
marssit minua kohti
olit paha
Et taida tajuta
pähkinästä täyssinään
kaikki oli vielä uutta ja
merkillistä
nyt olen jo tottunut
rajuihin kouriisi
kunhan et lyö enää
en jaksa sellaista
Lepäät kyljessäni
rämeesi hengittävät
tummina
puret hammasta ja
sanot
että olet terve
tai tervehtymässä
tyhmä ja oikukas
lemmittyni
Ei jätetä toisiamme
sama se mitä ne sanoo
Samassa kuiskaan kolkkoon
tyumeniisi, hiljaiseen:
pidä petsamo
mutta pidä sitä hyvänä.
kello on kohta kaksitoista
kaksi tuntia sitten
luulin kaiken loppuneen
kun karvahatussasi
marssit minua kohti
olit paha
Et taida tajuta
pähkinästä täyssinään
kaikki oli vielä uutta ja
merkillistä
nyt olen jo tottunut
rajuihin kouriisi
kunhan et lyö enää
en jaksa sellaista
Lepäät kyljessäni
rämeesi hengittävät
tummina
puret hammasta ja
sanot
että olet terve
tai tervehtymässä
tyhmä ja oikukas
lemmittyni
Ei jätetä toisiamme
sama se mitä ne sanoo
Samassa kuiskaan kolkkoon
tyumeniisi, hiljaiseen:
pidä petsamo
mutta pidä sitä hyvänä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tässä on nyt sellaista vahvaa ja mystistä alkukantaisuutta, jota minäkin osaan arvostaa.
Nuo alun ajankohdat ja kellonlyömät ovat niin kohtalonomaisia. (Olisiko 'On kolmastoista maaliskuuta / kello kohta kaksitoista' nasevampi? Ei tarvitisisi toistaa 'on'-sanaa ja säeparista tulisi jotenkin rytmikkäämpi. Vai meneekö liian liirumlaarumiksi?)
"Ei jätetä toisiamme
sama se mitä ne sanoo"
Vähän pliisua. Yksinkertainen voi olla kaunista, totta, varsinkin kontrastissa ympäristöönsä. Uskon kuitenkin, että olisit voinut keksiä 'vängemmänkin' tavan ilmaista tämä menemättä silti kikkailun puolelle.
Loppu on kaunis ja kokonaisuus vaikuttava.
Ja joo... kröhöm... hei vaan ja kivat sulle.
"Olisiko 'On kolmastoista maaliskuuta / kello kohta kaksitoista' nasevampi?"
Voipi hyvinkin olla.
"Ei jätetä toisiamme
sama se mitä ne sanoo"
Runon rakkausrunoaspekti olisi kyllä voinut olla ansiokkaampi, jos olisin saanut tähän säkeistöön juotettua edes yhden kunnon koukun. Luotan ehkä liikaa runon kokonaiskoukkuun.
Kiitos!
En voinut olla hymyilemättä. Aika näppärästi olit uittanut tähän mukaan historianluentosi.
Kiehtova, kiehtova tunnelma. Ylipäänsä jotenkin koko runo tuntuu siltä, kuin isosta metallimöhkäleestä olisi suurella työllä kaiverrettu esiin jotakin, joka valmiina muotona onkin oikein sulavalinjainen, kevytaskeleinen (vaan ei -kenkäinen).
Enkä minä tähänkään oikein osaa suhtautua. Ehkä runo kiusaa lukijaa epäselvyydellä, mystisellä tukolla vaihtoehtoja, jotka lukija on oivaltanut vain alitajuisesti.
Erityisen kiinnostavasti väännät kieltä solmuun seuraavantapaisissa käänteissä:
"kun karvahatussasi
marssit minua kohti
olit paha"
"pidä petsamo
mutta pidä sitä hyvänä."
Naiivia tyyliä hipovien, lähes hellyttävien sanojen kylkiäisenä tulee jotain tällaista:
"Lepäät kyljessäni
rämeesi hengittävät
tummina
puret hammasta ja
sanot
että olet terve
tai tervehtymässä
tyhmä ja oikukas
lemmittyni"
Tämä on jotenkin runon ehein, selkein kappale. Tai ehkä vain "lyyrisin". Hauskaa on se, miten viljelet anakronistisia heittoja
"tai tervehtymässä
tyhmä ja oikukas
lemmittyni"
Juu... Pistipä taas päätä pyörälle kunnon karuselliajelun edestä.
Akateemisesta koulutuksesta kannattaa ottaa kaikki ilo irti.
Minulla on muuten muitakin vastaavalla tapaa yhtä aikaa poliittisella ja romanttisella tasolla operoivia runoja (hmh, tai ainakin yksi). Saa nähdä, ilmestyykö tämän sarjan muita edustajia palstalle. Tällainen moniteemaisuus on pahimmillaan vaivalloista, mutta toiveeni on, että kärsivällinen lukija voi päätyä tekemään tyydyttävästi hämmentäviä, jopa vieraannuttavia interfenomenaalisia (onko tuo sana?) rinnastuksia (ja ehkä viemään rinnastukset suuntaan tai toiseen pidemmälle kuin runossa: näkemään poliittisen suhteen romanttisena afäärina tai romanttisen suhteen strategisena ilmiönä).
Kiitoksia kommenteista. On ilo miellyttää.
Tässä on jokin hyvä ydin :D Siisti runo :D
Kits :D