Yhdeksästä

"Miksi hän olisi ryhtynyt jakamaan sormuksia vasta vuoden 1800 jälkeen?"

Ainoa syy olisi ollut, että sopivia kantaja ehdokkaita ei ollut.

Olen kuitenkin samaa mieltä että on loogista olettaa hänen jakaneen ne niin pian kuin mahdollista.

"Monethan olettavat yhden yhdeksästä olevan Tar-Ciryatanin toinen poika (jota Tolkien ei siis ole koskaan kirjoittanut) ja hän oli syntynyt vuonna 1820 ja hän olisi siis saanut sormuksen vasta noin vuoden 1850 jälkeen."

Kuulostaa epätodennäköiseltä, miksi Sauron olisi luottanut missään suhteessa Tar-Ciryataniin tai hänen poikiinsa. Ei vaikka hän olisi ollut kuinka paha. Toisekseen mikä toinen poika?, Tolkien ei käsittääkseni mainitse kuin yhden ainoan Tar-Ciryatanin pojan (Tar-Atanamir), ensin pitäisi todistaa että hänellä todella oli vähintään kaksi poikaa. Toisaalta, jos Sormuksen saaja olisi ollut kuninkaan sukulainen niin eikö hänelle olisi tullut voimakas kiusaus kaapata valta itselleen vanhemmalta veljeltään?

Noitakuningaan kruunu ei ilmeisesti kuulunut hänen vakiovarustukseensa, koska se oli paljain silmin näkyvä. Ellei sitten noitakuningas riisunut "aave" kruunuaan, ja puki päällensä toisen lähtiessään sotaan Gondoria vastaan. Muutenkaan kruunulla hänen kuninkuuttaan tuskin voi perustella, eihän se edes muistuttanut muodoltaan Numenorelaisten käytäntöä.

Vaikuttaa siis, että Noitakuningas oli, vaikkakin Numenorelaista alkuperää, ei kuitenkaan kuningasperhettä, vaan jotakin toista aatelissukua, kenties sellaista joka hallitsi ruhtinaina jotakin Keskimaassa sijaitsevaa siirtokuntaa.

"Jakaminen on käsittääkseni tapahtunut vuosien 1710-1730 välisenä aikana."

Kuitenkin Tolkien mainitsee, että kukin kantaja muuttui aaveiksi hieman eri tahtiin, omien alkuperäisten voimiensa mukaan (vastustuskyvyn). Ja toisaalta hän ei selkeästi kerro ilmestyivätkö kaikki Sormusaaveet näyttämölle 2251, vai vain osa heistä, enemmän kuin yksi ainakin ilmestyi. Kuitenkin vuosiluvun tarkkuus ilmaisee minusta sitä että Sormusaaveita ei oltu nähty ennen tätä vuotta ollenkaan, ellei sitten Sauron ollut pitänyt heitä taka-alalla ja odottanut kunnes kaikki olivat muuttuneet aaveiksi, ennen kuin käyttäisi heitä. Joka tapauksessa on järkevää päätellä, että Sormukset jaettiin hieman eriaikoina, ehkä siksi että Sauron etsi tarkoitukseen sopivimmat kantajat, tarpeeksi älykkäät ja kyvykkäät toimimaan hänen alaisinaan.

Mutta mitään varmaahan tästä ei tietenkään voi sanoa, kun vaikuttaa siltä että Tolkien ei kerro juuri mitään Sormusaaveiden henkilöllisyydestä. Vaikka hän mainitseekin yhden nimeksi Khamul, niin tämä ei juuri auta, koska Khamulia ei ole mainittu missään muussa yhteydessä. Kolmen hän kertoo olleen Mustia Numenorelaisia. Huom! MN:iä ei tainnut olla olemassa ennen Tar-Ciryatanin hallitusaikaa, toisaalta jää epäselväksi mikä on Sormuksen kantajien osuus Mustien Numenorelaisten synnyssä, minulle on jäänyt mielikuva että Mustilla Numenorelaisilla oli vahvempi jalansija Keskimaassa asuvien Numenorelaiten ja Kuningashuoneessa kuin muualla Numenoressa, ehkä näitä kolmea kutsutaan Mustiksi Numenorelaisiksi siksi että he olivat pahoja numenorelaisia.

Ers kirjoitti:

"Miksi hän olisi ryhtynyt jakamaan sormuksia vasta vuoden 1800 jälkeen?"

Ainoa syy olisi ollut, että sopivia kantaja ehdokkaita ei ollut.

Olen kuitenkin samaa mieltä että on loogista olettaa hänen jakaneen ne niin pian kuin mahdollista.

"Monethan olettavat yhden yhdeksästä olevan Tar-Ciryatanin toinen poika (jota Tolkien ei siis ole koskaan kirjoittanut) ja hän oli syntynyt vuonna 1820 ja hän olisi siis saanut sormuksen vasta noin vuoden 1850 jälkeen."

Kuulostaa epätodennäköiseltä, miksi Sauron olisi luottanut missään suhteessa Tar-Ciryataniin tai hänen poikiinsa. Ei vaikka hän olisi ollut kuinka paha. Toisekseen mikä toinen poika?, Tolkien ei käsittääkseni mainitse kuin yhden ainoan Tar-Ciryatanin pojan (Tar-Atanamir), ensin pitäisi todistaa että hänellä todella oli vähintään kaksi poikaa. Toisaalta, jos Sormuksen saaja olisi ollut kuninkaan sukulainen niin eikö hänelle olisi tullut voimakas kiusaus kaapata valta itselleen vanhemmalta veljeltään?

Noitakuningaan kruunu ei ilmeisesti kuulunut hänen vakiovarustukseensa, koska se oli paljain silmin näkyvä. Ellei sitten noitakuningas riisunut "aave" kruunuaan, ja puki päällensä toisen lähtiessään sotaan Gondoria vastaan. Muutenkaan kruunulla hänen kuninkuuttaan tuskin voi perustella, eihän se edes muistuttanut muodoltaan Numenorelaisten käytäntöä.

Vaikuttaa siis, että Noitakuningas oli, vaikkakin Numenorelaista alkuperää, ei kuitenkaan kuningasperhettä, vaan jotakin toista aatelissukua, kenties sellaista joka hallitsi ruhtinaina jotakin Keskimaassa sijaitsevaa siirtokuntaa.

"Jakaminen on käsittääkseni tapahtunut vuosien 1710-1730 välisenä aikana."

Kuitenkin Tolkien mainitsee, että kukin kantaja muuttui aaveiksi hieman eri tahtiin, omien alkuperäisten voimiensa mukaan (vastustuskyvyn). Ja toisaalta hän ei selkeästi kerro ilmestyivätkö kaikki Sormusaaveet näyttämölle 2251, vai vain osa heistä, enemmän kuin yksi ainakin ilmestyi. Kuitenkin vuosiluvun tarkkuus ilmaisee minusta sitä että Sormusaaveita ei oltu nähty ennen tätä vuotta ollenkaan, ellei sitten Sauron ollut pitänyt heitä taka-alalla ja odottanut kunnes kaikki olivat muuttuneet aaveiksi, ennen kuin käyttäisi heitä. Joka tapauksessa on järkevää päätellä, että Sormukset jaettiin hieman eriaikoina, ehkä siksi että Sauron etsi tarkoitukseen sopivimmat kantajat, tarpeeksi älykkäät ja kyvykkäät toimimaan hänen alaisinaan.

Mutta mitään varmaahan tästä ei tietenkään voi sanoa, kun vaikuttaa siltä että Tolkien ei kerro juuri mitään Sormusaaveiden henkilöllisyydestä. Vaikka hän mainitseekin yhden nimeksi Khamul, niin tämä ei juuri auta, koska Khamulia ei ole mainittu missään muussa yhteydessä. Kolmen hän kertoo olleen Mustia Numenorelaisia. Huom! MN:iä ei tainnut olla olemassa ennen Tar-Ciryatanin hallitusaikaa, toisaalta jää epäselväksi mikä on Sormuksen kantajien osuus Mustien Numenorelaisten synnyssä, minulle on jäänyt mielikuva että Mustilla Numenorelaisilla oli vahvempi jalansija Keskimaassa asuvien Numenorelaiten ja Kuningashuoneessa kuin muualla Numenoressa, ehkä näitä kolmea kutsutaan Mustiksi Numenorelaisiksi siksi että he olivat pahoja numenorelaisia.

Lue lisää

Ovat tekeillä olevan "novellikokoelmani", tai miksi sitä sanoisi, päähenkilöt.

Tarkkaanottaen, Tolkien ei kutsu heitä "Mustiksi numenorilaisiksi" vaan hän sanoo KTK englanninkielisessä versiossa, että kolme sormusten haltijoista oli suuria númenorilaisia ruhtinaita. Suora lainaus "...among those whom he ensnared with the Nine Rings three were great lords of Númenórean race"

Tämä lause on pohjana koko tuolle kirjoitelmalle (jolla on mittaa jo 60 arkkia).

Khâmul ja Black Easterling ovat sivuhahmoja ja loppujen kuuden sormuksen kantajan edesottamukset eivät minua sinällään kiinnosta. Mutta juuri nämä kolme kiinnostavat.

Ja etenkin minua kiinnostaa näiden kolmen liittyminen Númenorin kohtaloihin.

Täällä julkaisemistani novelleista olen ottanut paljon palasia tekstiin, mutta paljon on muuttunut.

***

Tolkien ei erittele kuningassuvuissa muita kuin perijän Tar-Atanamirin jälkeen. Siihen asti kuningassuvun vaiheita seurataan ihan kohtalaisesti.

Mikään ei estä, ettei Ciryaturilla olisi ollut toista poikaa.
Paremmin sormuksen kantajaksi (ja myöhemmin noitakuninkaaksi) sopisi Ciryaturin hypoteettinen nuorempi veli tai serkku. Mistähän tuo Ciryaturin toinen poika oikein on tullut, tiedä häntä, mutta hän on kuulema Ar-Murazor. Naurettava nimi sinällään. Mielellään en tuota pelikorteista, roolipeleistä tai tietokonepeleistä tullutta "vihjettä" seuraa.

****

Noitakuningas oli mielestäni korkea-arvoisin númenorilainen, joka sai itsensä Celebrimborin takoman sormuksen, kuudestatoista.

Noitakuninkaan kruunu on varmasti Sauronin lahjoittama (tai takoma) todellinen esine. Númenorilaisilla ruhtinaillahan ei ollut tapana pitää kruunua, vaan heillä oli ainoastaan merikuninkaiden kypärä.
Vain kuningas piti päässään pantaa, johon oli kiinnitetty Elendilmir.

****

Vähäisemmät ihmiset ovat sortuneet melko pian sormuksen saamisen jälkeen. Mitä enemmän he sitä käyttivät, sitä nopeammin se teki tuhoisaa työtään. Siis aivan kuten klonkun, Bilbon ja Frodon esimerkki suurimman käytöstä osoittaa.

Númenorilaiset kolme kestivät varmasti pitkään jo heidän muutenkin pitkän iän vuoksi. Sitä tosin vähensi se, että he asuivat Keski-Maassa.
Luultavasti näistä viisain, joka on käyttänyt sormusta vähiten, on kestänyt paljon pidempään kuin tuo vuosiluku 2251. Veikkaan, että sormuksen kantaja on vajonnut varjomaailmaan 150-700 vuoden päästä sormuksen saatuaan.

Jawetus kirjoitti:

Ovat tekeillä olevan "novellikokoelmani", tai miksi sitä sanoisi, päähenkilöt.

Tarkkaanottaen, Tolkien ei kutsu heitä "Mustiksi numenorilaisiksi" vaan hän sanoo KTK englanninkielisessä versiossa, että kolme sormusten haltijoista oli suuria númenorilaisia ruhtinaita. Suora lainaus "...among those whom he ensnared with the Nine Rings three were great lords of Númenórean race"

Tämä lause on pohjana koko tuolle kirjoitelmalle (jolla on mittaa jo 60 arkkia).

Khâmul ja Black Easterling ovat sivuhahmoja ja loppujen kuuden sormuksen kantajan edesottamukset eivät minua sinällään kiinnosta. Mutta juuri nämä kolme kiinnostavat.

Ja etenkin minua kiinnostaa näiden kolmen liittyminen Númenorin kohtaloihin.

Täällä julkaisemistani novelleista olen ottanut paljon palasia tekstiin, mutta paljon on muuttunut.

***

Tolkien ei erittele kuningassuvuissa muita kuin perijän Tar-Atanamirin jälkeen. Siihen asti kuningassuvun vaiheita seurataan ihan kohtalaisesti.

Mikään ei estä, ettei Ciryaturilla olisi ollut toista poikaa.
Paremmin sormuksen kantajaksi (ja myöhemmin noitakuninkaaksi) sopisi Ciryaturin hypoteettinen nuorempi veli tai serkku. Mistähän tuo Ciryaturin toinen poika oikein on tullut, tiedä häntä, mutta hän on kuulema Ar-Murazor. Naurettava nimi sinällään. Mielellään en tuota pelikorteista, roolipeleistä tai tietokonepeleistä tullutta "vihjettä" seuraa.

****

Noitakuningas oli mielestäni korkea-arvoisin númenorilainen, joka sai itsensä Celebrimborin takoman sormuksen, kuudestatoista.

Noitakuninkaan kruunu on varmasti Sauronin lahjoittama (tai takoma) todellinen esine. Númenorilaisilla ruhtinaillahan ei ollut tapana pitää kruunua, vaan heillä oli ainoastaan merikuninkaiden kypärä.
Vain kuningas piti päässään pantaa, johon oli kiinnitetty Elendilmir.

****

Vähäisemmät ihmiset ovat sortuneet melko pian sormuksen saamisen jälkeen. Mitä enemmän he sitä käyttivät, sitä nopeammin se teki tuhoisaa työtään. Siis aivan kuten klonkun, Bilbon ja Frodon esimerkki suurimman käytöstä osoittaa.

Númenorilaiset kolme kestivät varmasti pitkään jo heidän muutenkin pitkän iän vuoksi. Sitä tosin vähensi se, että he asuivat Keski-Maassa.
Luultavasti näistä viisain, joka on käyttänyt sormusta vähiten, on kestänyt paljon pidempään kuin tuo vuosiluku 2251. Veikkaan, että sormuksen kantaja on vajonnut varjomaailmaan 150-700 vuoden päästä sormuksen saatuaan.

Lue lisää

"Khâmul ja Black Easterling ovat sivuhahmoja ja loppujen kuuden sormuksen kantajan edesottamukset eivät minua sinällään kiinnosta."

Muuten, Khâmul on Musta Itäläinen, eivät erillisiä Sormusaaveita.

"Mikään ei estä, ettei Ciryaturilla olisi ollut toista poikaa.
Paremmin sormuksen kantajaksi (ja myöhemmin noitakuninkaaksi) sopisi Ciryaturin hypoteettinen nuorempi veli tai serkku."

Kuningaslistan mukaan Ciryatanilla ei ollut veljeä. Tolkien oli yleensä hyvin huolellinen, hän mainitsee listassaan koko joukon kuningaita, joilla oli enemmän lapsia kuin yksi, joskus jopa näiden nimet. Minusta ei ole loogista ajatella että Tolkien olisi jättänyt mainitsematta joitakin.

Minä pidän myös epätodennäköisenä, että sormusta olisi annettu ylipäätänsä kuningassuvun jäsenelle, lähinnä seuraavista syistä:

- Vain muutamaa vuotta aikaisemmin he olivat aiheuttaneet Sauronille häpeällisen tappion. Hän ei missään nimessä antaisi voimakasta asetta vihollistensa käsiin. Jollekin petolliselle ruhtinaalle kyllä, muttei pääviholliselleen.

- Sormuksen kantajalle olisi tullut kiusaus kaapata valta Numenoressa, mutta koska Numenorelaiset eivät hyväksyneet kuninkaakseen ketään muuta kuin Elros Tar-Minyaturin jälkeläisen, täten kuningassuvun ulkopuolinen vallankaappaus on poissuljettu vaihtoehto, vaikka se olisi onnistunutkin niin kaappaajan valtakaudesta olisi tullut lyhyt. Koska mitään vallankaappausta ei tapahtunut, niin on se minusta merkki ettei Sormusta ollut annettu kuningassuvun jäsenille.

"Mistähän tuo Ciryaturin toinen poika oikein on tullut, tiedä häntä, mutta hän on kuulema Ar-Murazor. Mielellään en tuota pelikorteista, roolipeleistä tai tietokonepeleistä tullutta "vihjettä" seuraa."

Nimenomaan pelistä, pelien tekijät ovat keksineet sen. Iron Crown Enterprises lienee tämän takana.

"Noitakuningas oli mielestäni korkea-arvoisin númenorilainen, joka sai itsensä Celebrimborin takoman sormuksen, kuudestatoista."

Epäilemättä.

"Noitakuninkaan kruunu on varmasti Sauronin lahjoittama (tai takoma) todellinen esine. Númenorilaisilla ruhtinaillahan ei ollut tapana pitää kruunua, vaan heillä oli ainoastaan merikuninkaiden kypärä."

Käsittääkseni tälläistä kypärää käytti ensimmäisenä Isildur. Mutta tavan pitää juontua jostakin, en ole varma erittelikö Tolkien mitenkään Numenorelaisten ruhtinaiden käyttämiä arvomerkkejä tarkemmin.

"Vain kuningas piti päässään pantaa, johon oli kiinnitetty Elendilmir."

Tämä ei ole täysin totta, vaan Arnorin kuninkaiden tapa käyttää tätä kapinetta juonsi juurensa siitä että Andunien ruhtinaat käyttivät sitä Numenoressa, ei siis kuningas. Alunperin Elendilmir oli kylläkin peräisin Kuningashuoneelta, koska Andunien ruhtinaat olivat Silmarienin, Numenoren neljännen kuninkaan tyttären jälkeläisiä.

Minusta näyttää että ruhtinaat käyttivät sellaisia kruunuja ja arvomerkkejä kuin itse halusivat tai joka oli suvun perintöä, mitään yleistä pukeutumis koodia ei tainnut olla. Ilmeisesti johtuen heidän suhteellisen itsenäisestä asemasta verrattuna kuninkaaseen.

Vau! Tuota hautakerojen haamujen syvintä olemusta en olekaan aiemmin pohtinut noin tarkkaan.

Noitakuningas lähetti kolmannella ajalla haamuja ikimuistoisiin ihmisten ruhtinaitten hautoihin. Ja juuri noin hän on varmasti haamut tehnyt.

Morgulin veitset ovat järkevin selitys sille, miten hän homman toteutti.

Veitset ovat mitä todennäköisimmin Sauronin itsensä takomia, sillä tuolla ajalla luultavasti vain hän oli riittävän voimakas sitomaan esineisiin moisia taikoja. Toisaalta hän opetti nimenomaan noitakuninkaalle vahvoja taikoja.

Kuka kirjoitti puuttuvat säkeet tunnettuun haltiarunoon sormuksista?

Missä vaiheessa muut haltiat tiesivät kuudestatoista Gwaith-i-Mirdainin sormuksesta?

Missä vaiheessa haltioille selvisi, että kuudestatoista yhdeksän oli annettu ihmisille ja seitsemän kääpiöille?

Ensimmäinen lause, joka runossa on tuli itseltään Sauronilta´:

"Ash nazg durbatuluk,ash nazg gimbatul"

Ensimmäiset viitteet, joiden merkitystä ei varmasti heti ymmärretty tulivat 2251, kun Úlairi, ensimmäisen kerran ilmestyivät.

Luultavasti viisaat ovat arvanneet Sauronin ajatukset pian tämän jälkeen. Mutta lukumäärästä ei varmasti ole ollut tietoa, eikä siitä, että osa sormuksista oli annettu kääpiöille.

Lopullinen Úlairin määrä on tiedetty varmuudella vasta viimeisen liiton sodassa, sillä sitä ennen he eivät todennäköisesti ole näyttäytyneet yhdessä.

Silloin voitiin päätellä, että yhdeksän Mirdainin sormuksista on Sauron jakanut ihmisille ja tehnyt samalla mustimman työn, mitä kykenee. Mutta seitsemästä ei haltioilla ollut varmuutta.

Monien kääpiöruhtinaiden pitkä ikä ja heissä syttynyt entistäkin suurempi ahneus herätti haltioissa varmasti epäluuloja. Ja varmastikin viimeisen liiton sodassa kun yhdeksän ilmestyivät, kävi selväksi, että kaikki varjon alle joutuneet ihmiset olivat läsnä.

Ja sitten se lorun tekijä!

Epäilen, että sen on tehnyt tarun tuntijoista suurin. Hän, joka on liittynyt sormuksien taruun jo ammoisista ajoista, eli itse Elrond.

Hän tiesi yhdestä, kolmesta, seitsemästä ja yhdeksästä sekä niiden määräämistä kohtaloista.

Jawetus kirjoitti:

Kuka kirjoitti puuttuvat säkeet tunnettuun haltiarunoon sormuksista?

Missä vaiheessa muut haltiat tiesivät kuudestatoista Gwaith-i-Mirdainin sormuksesta?

Missä vaiheessa haltioille selvisi, että kuudestatoista yhdeksän oli annettu ihmisille ja seitsemän kääpiöille?

Ensimmäinen lause, joka runossa on tuli itseltään Sauronilta´:

"Ash nazg durbatuluk,ash nazg gimbatul"

Ensimmäiset viitteet, joiden merkitystä ei varmasti heti ymmärretty tulivat 2251, kun Úlairi, ensimmäisen kerran ilmestyivät.

Luultavasti viisaat ovat arvanneet Sauronin ajatukset pian tämän jälkeen. Mutta lukumäärästä ei varmasti ole ollut tietoa, eikä siitä, että osa sormuksista oli annettu kääpiöille.

Lopullinen Úlairin määrä on tiedetty varmuudella vasta viimeisen liiton sodassa, sillä sitä ennen he eivät todennäköisesti ole näyttäytyneet yhdessä.

Silloin voitiin päätellä, että yhdeksän Mirdainin sormuksista on Sauron jakanut ihmisille ja tehnyt samalla mustimman työn, mitä kykenee. Mutta seitsemästä ei haltioilla ollut varmuutta.

Monien kääpiöruhtinaiden pitkä ikä ja heissä syttynyt entistäkin suurempi ahneus herätti haltioissa varmasti epäluuloja. Ja varmastikin viimeisen liiton sodassa kun yhdeksän ilmestyivät, kävi selväksi, että kaikki varjon alle joutuneet ihmiset olivat läsnä.

Ja sitten se lorun tekijä!

Epäilen, että sen on tehnyt tarun tuntijoista suurin. Hän, joka on liittynyt sormuksien taruun jo ammoisista ajoista, eli itse Elrond.

Hän tiesi yhdestä, kolmesta, seitsemästä ja yhdeksästä sekä niiden määräämistä kohtaloista.

Lue lisää

"Kuka kirjoitti puuttuvat säkeet tunnettuun haltiarunoon sormuksista?"

Sauron? no ei tosissaan, mutta toisaalta hänen on täytynyt keksiä se Sormukseen kirjoitettu runon pätkä, joten Sauron taisi olla aika taiteellinen... aika mielenkiintoinen ajatus, pakottikohan hän örkkejäkin runonlausuntaan, siinä vasta kidutusta!

Selvitetään kuitenkin ensin miten runo siirtyi Sauronilta haltioille.

Gandalfin mukaan : [Sauronin Sormukseen kirjoittamat sanat] "jotka Eregionin sepot kuulivat, ja silloin he tiesivät tulleensa petetyiksi".

Toisaalta tiedetään että haltiat tulivat tietoiseksi petkutuksesta samalla hetkellä kun Sauron laittoi Sormuksen sormeensa.

Joten voidaan päätellä, että Sauron lausui tekemänsä runon sanat samalla, ja jostakin syystä, ilmeisesti Sauronin tahtomatta haltiat kuulivat ne Sormuksien välityksellä. Näin on yksi vaihe selvitetty.

"Missä vaiheessa muut haltiat tiesivät kuudestatoista Gwaith-i-Mirdainin sormuksesta?"

Minä luulen etteivät Gwait-i-Mirdain pitäneet ainakaan Yhdeksää ja Seitsemää aluksi kovinkaan piilossa (miksi olisivat?), se mikä tässä kuvassa hämää on tapa jolla Celebrimbor teki Kolme, siten ettei Sauron tiennyt niistä. Jos Kolmen olemassaolo olisi ollut yleistä tietoa, niin ilman muuta tieto niistä olisi kantautunut Sauronin korviin jo kauan ennen Yhden tekemistä. Käsittääkseni Sauron tuli tietoiseksi Kolmesta vasta laitettuaan Yhden Sormeensa. Epäilikö Celebrimbor Sauronia? vai oliko Kolmen salaaminen Celebrimborin itsekkyyttä?

"Missä vaiheessa haltioille selvisi, että kuudestatoista yhdeksän oli annettu ihmisille ja seitsemän kääpiöille?"

Itse olen saanut vaikutelman, että kenelle tahansa Sauron jakoikin ne, niin kantajat pitivät niitä piilossa, kenties Sauronin kehotuksesta.

Ja haltiat ikäänkuin unohtivat kertoa Numenorelaisille Sauronista ja Sormuksista, vaikka he eivät olleet ystäviä enää, niin olisi luullut että Numenorelaiset olisivat vähintään taruntietämyksen avulla tienneet jotakin Sauronista ja hänen teoistaan, eivätkä olisi jättäneet Sormuksia rauhassa Sauronin käteen.

Siksi vaikuttaakin että haltiat eivät juuri puhuneet Sormuksista kuin keskenään, saattoi olla että vuoden 1700 paikkeilla käymässään sodassa Numenorilaisille ei kerrottu tarkalleen mistä syystä Sauronin joukot olivat tunkeutuneet Eriadoriin.

Haltiat saivat veikkaukseni mukaan tietää Sormuksien kohtalosta Kolmen avulla.


Muutamia muita huomioita:

Ensinnäkin on syytä muistaa että Gandalf pitää runoa tunnettuna haltiarunona, hän ei kuitenkaan täsmennä missä haltiapiireissä näin on, mutta syyttävä sormi osoittanee Rivendelliin ja Lorieniin. Kumpikin oli yhden Kolmesta kätköpaikka, joten Sormuksien vaiheet ovat tärkeä osa kummankin historiaa, ja siten tunnettuja. Gandalf viihtyi parhaiten juuri Rivendellissä.

Toisaalta runo ei ole ajaton, vaan sen sananmuoto antaa ymmärtää, että se on täytynyt laatia, kun Yhdeksän kantajaa eivät olleet vielä Sormusaaveita (Sauron otti sormukset takaisin sormusaaveilta ja pisti ne omaan käteensä). Näin ollen haltioiden on täytynyt tietää ainakin osapuilleen kenelle kaikille Sormukset oli jaettu. Runo siis lienee laadittu siis vuosien 1700-2250 TA välillä.

"Luultavasti viisaat ovat arvanneet Sauronin ajatukset pian tämän jälkeen."

Toisaalta, Kolmen avulla he, ehkä tiesivät yksityiskohtaisesti Seitsemän ja Yhdeksän kantajista, ja muistakaamme toki myös Galadrielin peili. Kolmea selvästikin käytettiin Sauronin paljastumisen jälkeenkin, joskin ei siten kuin oli alunperin toivottu (eli ei niin suurella voimalla).

"Epäilen, että sen on tehnyt tarun tuntijoista suurin. Hän, joka on liittynyt sormuksien taruun jo ammoisista ajoista, eli itse Elrond."

Miksipäs ei. Tämä käy hyvin yhteen sen kanssa että haltiat saivat tiedon Seitsemän ja Yhdeksän jakamisesta Kolmen kautta, ja tiesivät kantajien rodun. Lisäksi Elrond lienee tuossa vaiheessa hyvin tuntenut Sauronin lausuman säkeen sisällön.

Ers kirjoitti:

"Kuka kirjoitti puuttuvat säkeet tunnettuun haltiarunoon sormuksista?"

Sauron? no ei tosissaan, mutta toisaalta hänen on täytynyt keksiä se Sormukseen kirjoitettu runon pätkä, joten Sauron taisi olla aika taiteellinen... aika mielenkiintoinen ajatus, pakottikohan hän örkkejäkin runonlausuntaan, siinä vasta kidutusta!

Selvitetään kuitenkin ensin miten runo siirtyi Sauronilta haltioille.

Gandalfin mukaan : [Sauronin Sormukseen kirjoittamat sanat] "jotka Eregionin sepot kuulivat, ja silloin he tiesivät tulleensa petetyiksi".

Toisaalta tiedetään että haltiat tulivat tietoiseksi petkutuksesta samalla hetkellä kun Sauron laittoi Sormuksen sormeensa.

Joten voidaan päätellä, että Sauron lausui tekemänsä runon sanat samalla, ja jostakin syystä, ilmeisesti Sauronin tahtomatta haltiat kuulivat ne Sormuksien välityksellä. Näin on yksi vaihe selvitetty.

"Missä vaiheessa muut haltiat tiesivät kuudestatoista Gwaith-i-Mirdainin sormuksesta?"

Minä luulen etteivät Gwait-i-Mirdain pitäneet ainakaan Yhdeksää ja Seitsemää aluksi kovinkaan piilossa (miksi olisivat?), se mikä tässä kuvassa hämää on tapa jolla Celebrimbor teki Kolme, siten ettei Sauron tiennyt niistä. Jos Kolmen olemassaolo olisi ollut yleistä tietoa, niin ilman muuta tieto niistä olisi kantautunut Sauronin korviin jo kauan ennen Yhden tekemistä. Käsittääkseni Sauron tuli tietoiseksi Kolmesta vasta laitettuaan Yhden Sormeensa. Epäilikö Celebrimbor Sauronia? vai oliko Kolmen salaaminen Celebrimborin itsekkyyttä?

"Missä vaiheessa haltioille selvisi, että kuudestatoista yhdeksän oli annettu ihmisille ja seitsemän kääpiöille?"

Itse olen saanut vaikutelman, että kenelle tahansa Sauron jakoikin ne, niin kantajat pitivät niitä piilossa, kenties Sauronin kehotuksesta.

Ja haltiat ikäänkuin unohtivat kertoa Numenorelaisille Sauronista ja Sormuksista, vaikka he eivät olleet ystäviä enää, niin olisi luullut että Numenorelaiset olisivat vähintään taruntietämyksen avulla tienneet jotakin Sauronista ja hänen teoistaan, eivätkä olisi jättäneet Sormuksia rauhassa Sauronin käteen.

Siksi vaikuttaakin että haltiat eivät juuri puhuneet Sormuksista kuin keskenään, saattoi olla että vuoden 1700 paikkeilla käymässään sodassa Numenorilaisille ei kerrottu tarkalleen mistä syystä Sauronin joukot olivat tunkeutuneet Eriadoriin.

Haltiat saivat veikkaukseni mukaan tietää Sormuksien kohtalosta Kolmen avulla.


Muutamia muita huomioita:

Ensinnäkin on syytä muistaa että Gandalf pitää runoa tunnettuna haltiarunona, hän ei kuitenkaan täsmennä missä haltiapiireissä näin on, mutta syyttävä sormi osoittanee Rivendelliin ja Lorieniin. Kumpikin oli yhden Kolmesta kätköpaikka, joten Sormuksien vaiheet ovat tärkeä osa kummankin historiaa, ja siten tunnettuja. Gandalf viihtyi parhaiten juuri Rivendellissä.

Toisaalta runo ei ole ajaton, vaan sen sananmuoto antaa ymmärtää, että se on täytynyt laatia, kun Yhdeksän kantajaa eivät olleet vielä Sormusaaveita (Sauron otti sormukset takaisin sormusaaveilta ja pisti ne omaan käteensä). Näin ollen haltioiden on täytynyt tietää ainakin osapuilleen kenelle kaikille Sormukset oli jaettu. Runo siis lienee laadittu siis vuosien 1700-2250 TA välillä.

"Luultavasti viisaat ovat arvanneet Sauronin ajatukset pian tämän jälkeen."

Toisaalta, Kolmen avulla he, ehkä tiesivät yksityiskohtaisesti Seitsemän ja Yhdeksän kantajista, ja muistakaamme toki myös Galadrielin peili. Kolmea selvästikin käytettiin Sauronin paljastumisen jälkeenkin, joskin ei siten kuin oli alunperin toivottu (eli ei niin suurella voimalla).

"Epäilen, että sen on tehnyt tarun tuntijoista suurin. Hän, joka on liittynyt sormuksien taruun jo ammoisista ajoista, eli itse Elrond."

Miksipäs ei. Tämä käy hyvin yhteen sen kanssa että haltiat saivat tiedon Seitsemän ja Yhdeksän jakamisesta Kolmen kautta, ja tiesivät kantajien rodun. Lisäksi Elrond lienee tuossa vaiheessa hyvin tuntenut Sauronin lausuman säkeen sisällön.

Lue lisää

"...pakottikohan hän örkkejäkin runonlausuntaan, siinä vasta kidutusta!"

:-))) Varmaan hirvein rangaistus, jota heille voidaan määrätä.

Takaporttitaikaan liittyy juuri tuo lause, jonka joku sitten myöhemmin liitti haltiarunoon. Runollista joo...

"Yksi sormus löytää heidät, se yksi heitä hallitsee."

Suurimman sormuksen ei varmaankaan ollut tarkoitus paljastua. Hänen alkuperäinen tarkoitus lienee ollut hallita nimenomaan haltioita, jotka tiesi suuriksi. Mielenkiintoinen ajatus sinänsä. Mitähän olisi tapahtunut, jos hän olisi saanut haltiat pauloihinsa. 16 pimeää palvovaa Noldor-ruhtinasta. Olisi Keski-Maalla varmaan ollut tuolloin aika vähän toivoa!

Hän tajusi varmasti heti, että oli paljastunut, sillä kaikki 16:n kantajat ottivat sormuksen sormestaan. Siitä eteenpäin hän halusi 16 sormusta itselleen niin pian kuin mahdollista, jotta pystyi käyttämään niitä heikompia kansoja vastaan.

Númenorilaiset ovat varmasti saaneet ainakin jonkunmoisen tiedon sodan syistä, joka tästä seurasi. Eregionin tuho on varmasti ollut heidän tiedossaan, sillä se vaikutti heidän sotastrategian laadintaan. Ainakaan sitä eivät haltiat ole voineet salata.


16 kohtalo on varmasti ollut varsin selvää haltioille heti sen jälkeen, kun sodan jälkeen kävi ilmi, että Sauron oli saanut sormukset itselleen.

Mutta runoa ei ole voitu tehdä loppuun, ennen kuin määrät olivat selvillä.

Epäilen, että runo on ollut aluksi epämääräisempi (mikäli joku on sen tehnyt jo aiemmin, kuten sanamuodosta tosiaan voi päätellä). Mikäli niin on, sitä on myöhemmin täydennetty.

Runo on voinut olla vaikkapa seuraava:

"Sormuksia haltioille alla auringon"
"Sormuksia kääpiöruhtinaille kivisaleissaan."
"Sormuksia ihmisille, jotka vie tuoni armoton."
"Yksi Mustalle Ruhtinaalle maassa Mordorin, joka varjojen saartama on."
etc.

****

On totta, että Mirdainin veljeskunta ei ole pitänyt 16:ta suurena salaisuutena, mutta varmastikaan tieto näistä ei ole levinnyt kovin laajalti.

Niihin laaditut taiat ovat vaikuttaneet ajan vaikutuksia hidastavasti erittäin voimakkaasti Ost-in-Edhilissä ja muualla Eregionissa. Se ei ole jäänyt huomaamatta muilta haltioilta.
Varmastikin haltioille jaetut kolme sormusta lievittivät hieman muiden haltioiden väkisinkin tuntemaa kateutta.

Oletan, että Celebrimbor omisti itse yhden kuudestatoista, ja oli siksi valmis jakamaan kolme haltiasormusta Galadrielille ja Gil-Galadille, jotka hän koki itseään korkea-arvoisemmiksi. Elrondille hän ei sormusta varmasti olisi antanut.

"Ilmeisesti Sormuksen orjuuteen vajonneet olivat yhteydessä Sauroniin kantamiensa Sormuksien kautta. Kun he olivat vielä ihmisiä, niin yhteys tapahtui Suuren Sormuksen kautta, mutta muututtuaan Sormusaaveiksi, he luovuttivat Sormuksensa Sauronille, joka piti niitä kädessään, ja silti yhteys Sauronin ja kutakin Sormusta kantaneen välillä säilyi. Yhteys ei tapahtunut enää Suuren Sormuksen kautta, vaan Sauronin kädessä olevien Yhdeksän kautta. Onko sitten tässä syy että Sauron ei tehnyt Yhdeksän avulla lisää Sormusaaveita? sillä Sormuksen antaminen toisen käyttöön olisi ehkä rikkonut yhteyden edelliseen kantajaan ja vapauttanut Sormusaaveen Sauronin vallasta."

Ja jossain vaiheessa Sauron antoi yhdeksän takaisin kantajilleen. Tästä aiheesta on spekuloitu jos vaikka mitä, mutta mitä Ers itse ajattelet? Tai tietysti muutkin.

Antoiko Sauron yhdeksän Ulairille siinä vaiheessa, kun hän päätti antautua númenorilaisille?

Ja missä oli sormusten sormus Númenorin tuhon aikaan? Ainoa mahdollisuus lienee, että se oli kätkettynä Keski-Maassa. Vartijoita sormustensormus ei varmasti kaivannut. Tekikö Sauron murtumattoman kätkön maan alle (Aulën maiana hän olisi siihen hyvin kyennyt)? Jos, niin miksei samantien vaikkapa Mustan Tornin perustuksiin. Sinnehän Sauron ensimmäisenä palasi, kun Númenor oli tuhoutunut ja hänen henkensä siirtyi takaisin Keski-Maahan.

Jawetus kirjoitti:

"Ilmeisesti Sormuksen orjuuteen vajonneet olivat yhteydessä Sauroniin kantamiensa Sormuksien kautta. Kun he olivat vielä ihmisiä, niin yhteys tapahtui Suuren Sormuksen kautta, mutta muututtuaan Sormusaaveiksi, he luovuttivat Sormuksensa Sauronille, joka piti niitä kädessään, ja silti yhteys Sauronin ja kutakin Sormusta kantaneen välillä säilyi. Yhteys ei tapahtunut enää Suuren Sormuksen kautta, vaan Sauronin kädessä olevien Yhdeksän kautta. Onko sitten tässä syy että Sauron ei tehnyt Yhdeksän avulla lisää Sormusaaveita? sillä Sormuksen antaminen toisen käyttöön olisi ehkä rikkonut yhteyden edelliseen kantajaan ja vapauttanut Sormusaaveen Sauronin vallasta."

Ja jossain vaiheessa Sauron antoi yhdeksän takaisin kantajilleen. Tästä aiheesta on spekuloitu jos vaikka mitä, mutta mitä Ers itse ajattelet? Tai tietysti muutkin.

Antoiko Sauron yhdeksän Ulairille siinä vaiheessa, kun hän päätti antautua númenorilaisille?

Ja missä oli sormusten sormus Númenorin tuhon aikaan? Ainoa mahdollisuus lienee, että se oli kätkettynä Keski-Maassa. Vartijoita sormustensormus ei varmasti kaivannut. Tekikö Sauron murtumattoman kätkön maan alle (Aulën maiana hän olisi siihen hyvin kyennyt)? Jos, niin miksei samantien vaikkapa Mustan Tornin perustuksiin. Sinnehän Sauron ensimmäisenä palasi, kun Númenor oli tuhoutunut ja hänen henkensä siirtyi takaisin Keski-Maahan.

Lue lisää

"Ja jossain vaiheessa Sauron antoi yhdeksän takaisin kantajilleen. Tästä aiheesta on spekuloitu jos vaikka mitä, mutta mitä Ers itse ajattelet?"

Niin tosiaan, Yhdeksään näytetään kiinnittäneen kovin vähän huomiota. Esimerkiksi kun Isildur leikkasi Sauronin sormen ja otti vain Yhden. Tässä ei huomauteta mitään Yhdeksästä, vaikka ne olivat paljon kauniimman näköisiä kuin Suurin Sormus, ja Isildur itse mainitsee Suuren Sormuksen ainoaksi kauniiksi esineeksi jonka Sauron oli tehnyt, näin ollen minusta tuntuu että Isildur ei nähnyt Yhdeksää.

Sauron sai Yhdeksän takaisin Kolmannella ajalla, mutta hän tuskin meni tonkimaan entistä ruumistaan... näin ollen on järkevää ajatella että Yhdeksän olivat tässä vaiheessa jossakin varmassa kätkössä, muualla kuin Sauronin kädessä. Miksei siis Sormusaaveilla.

Tolkien mainitsee monessa kohtaa että Sauron piti Yhdeksää ja [käsinsä saamiaan] Seitsemää itsellään. Joten ei ole epäilystäkään etteivätkö Sormukset tavallisesti olleet Sauronin kädessä. Voisin kuitenkin kuvitella että erikoistilanteissa Sauron antaisi Yhdeksän kunkin Sormusaaveen kantamaksi, ja myöhemmin ottaisi ne takaisin. Käsittääkseni ainoa kohta jossa viitataan hämärästi siihen, että Yhdeksän olisivat sormusaaveiden hallussa johtuu siitä, että Tolkien alunperin tarkoitti asian olevan niin, mutta muutti mielensä myöhemmin ja muokkasi tähän viittaavat tekstinkohdat uuteen uskoon. Tämä yksi kohta jäi kai vahinkossa julkaistuun tekstiin: "Yhdeksän on Nazgûleilla hallussaan" (TSH:n Elrondin Neuvonpito, Gandalfin puheenvuoro).

"HoME: The War of the Ring" mukana julkaistuissa varhaisissa TSH:n pätkissä annetaan ymmärtää että Sauron antoi Yhdeksän takaisin Sormusaaveille ennen Pelennorin kenttien taistelua:

"The Nazgul came once more, slaves of the Nine Rings, and to each, since now they were utterly subject to his will, their Lord had given again that ring of power that he had used of old."

"Antoiko Sauron yhdeksän Ulairille siinä vaiheessa, kun hän päätti antautua númenorilaisille?"

Voi olla että Sauron riisui Yhdeksän pois sormistaan, koska arveli niiden kiinnittävän liikaa huomiota Sormuksiin. Ne olivat hyvin kauniita kapineita, jalokivet ja kaikki, toisin kuin Yksi, joka näytti piirteettömältä kultarenkaalta, eikä siten herättänyt huomiota niin paljon.

"Ja missä oli sormusten sormus Númenorin tuhon aikaan?"

Tolkienin kirjeiden (211) mukaan Sauronilla oli se mukanaan.

Tätä voi tietenkin olla vaikea ymmärtää ensisilmäyksellä, koska Sauronilla ei ollut Númenorin tuhon jälkeen ruumista. Mutta toisaalta tässä tapauksessa kukaan ei varsinaisesti tappanut ruumista, joten ehkä hän ehti tehdä jonkinlaisen muodonmuutoksen, joka salli hänet ottamaan Sormuksen mukaansa. Vähän siis Silmarillionissa kerrotun tapaan.

Silmarillion kertoo että [Annatarin] kaunis hahmo _riistettiin_ häneltä, ja hän ei enää voinut ottaa kaunista hahmoa uudelleen, vaikka tälläistä rajoitusta ei ennen ollut. Erun tekosia?

Joka tapauksessa "hänen henkensä nousi syvyyksistä ja kiiti meren yli varjona ja mustana tuulena."

Minusta on aina jotenkin tuntunut että Tolkien ei liiemmin miettinyt Sauronin paluuta Keskimaahan sen kummemmin, eikä siten ottanut huomioon mitä ongelmia se aiheuttaa. Toisaalta tiedämme perin vähän Ainureista, joten ehkä he kykenivät kantamaan fyysisiä esineitä ilman ruumiillista hahmoa.

Ers kirjoitti:

"Ja jossain vaiheessa Sauron antoi yhdeksän takaisin kantajilleen. Tästä aiheesta on spekuloitu jos vaikka mitä, mutta mitä Ers itse ajattelet?"

Niin tosiaan, Yhdeksään näytetään kiinnittäneen kovin vähän huomiota. Esimerkiksi kun Isildur leikkasi Sauronin sormen ja otti vain Yhden. Tässä ei huomauteta mitään Yhdeksästä, vaikka ne olivat paljon kauniimman näköisiä kuin Suurin Sormus, ja Isildur itse mainitsee Suuren Sormuksen ainoaksi kauniiksi esineeksi jonka Sauron oli tehnyt, näin ollen minusta tuntuu että Isildur ei nähnyt Yhdeksää.

Sauron sai Yhdeksän takaisin Kolmannella ajalla, mutta hän tuskin meni tonkimaan entistä ruumistaan... näin ollen on järkevää ajatella että Yhdeksän olivat tässä vaiheessa jossakin varmassa kätkössä, muualla kuin Sauronin kädessä. Miksei siis Sormusaaveilla.

Tolkien mainitsee monessa kohtaa että Sauron piti Yhdeksää ja [käsinsä saamiaan] Seitsemää itsellään. Joten ei ole epäilystäkään etteivätkö Sormukset tavallisesti olleet Sauronin kädessä. Voisin kuitenkin kuvitella että erikoistilanteissa Sauron antaisi Yhdeksän kunkin Sormusaaveen kantamaksi, ja myöhemmin ottaisi ne takaisin. Käsittääkseni ainoa kohta jossa viitataan hämärästi siihen, että Yhdeksän olisivat sormusaaveiden hallussa johtuu siitä, että Tolkien alunperin tarkoitti asian olevan niin, mutta muutti mielensä myöhemmin ja muokkasi tähän viittaavat tekstinkohdat uuteen uskoon. Tämä yksi kohta jäi kai vahinkossa julkaistuun tekstiin: "Yhdeksän on Nazgûleilla hallussaan" (TSH:n Elrondin Neuvonpito, Gandalfin puheenvuoro).

"HoME: The War of the Ring" mukana julkaistuissa varhaisissa TSH:n pätkissä annetaan ymmärtää että Sauron antoi Yhdeksän takaisin Sormusaaveille ennen Pelennorin kenttien taistelua:

"The Nazgul came once more, slaves of the Nine Rings, and to each, since now they were utterly subject to his will, their Lord had given again that ring of power that he had used of old."

"Antoiko Sauron yhdeksän Ulairille siinä vaiheessa, kun hän päätti antautua númenorilaisille?"

Voi olla että Sauron riisui Yhdeksän pois sormistaan, koska arveli niiden kiinnittävän liikaa huomiota Sormuksiin. Ne olivat hyvin kauniita kapineita, jalokivet ja kaikki, toisin kuin Yksi, joka näytti piirteettömältä kultarenkaalta, eikä siten herättänyt huomiota niin paljon.

"Ja missä oli sormusten sormus Númenorin tuhon aikaan?"

Tolkienin kirjeiden (211) mukaan Sauronilla oli se mukanaan.

Tätä voi tietenkin olla vaikea ymmärtää ensisilmäyksellä, koska Sauronilla ei ollut Númenorin tuhon jälkeen ruumista. Mutta toisaalta tässä tapauksessa kukaan ei varsinaisesti tappanut ruumista, joten ehkä hän ehti tehdä jonkinlaisen muodonmuutoksen, joka salli hänet ottamaan Sormuksen mukaansa. Vähän siis Silmarillionissa kerrotun tapaan.

Silmarillion kertoo että [Annatarin] kaunis hahmo _riistettiin_ häneltä, ja hän ei enää voinut ottaa kaunista hahmoa uudelleen, vaikka tälläistä rajoitusta ei ennen ollut. Erun tekosia?

Joka tapauksessa "hänen henkensä nousi syvyyksistä ja kiiti meren yli varjona ja mustana tuulena."

Minusta on aina jotenkin tuntunut että Tolkien ei liiemmin miettinyt Sauronin paluuta Keskimaahan sen kummemmin, eikä siten ottanut huomioon mitä ongelmia se aiheuttaa. Toisaalta tiedämme perin vähän Ainureista, joten ehkä he kykenivät kantamaan fyysisiä esineitä ilman ruumiillista hahmoa.

Lue lisää

En jaksa taaskaan kirjoittaa kovin pitkiä sepustuksia, mutta päätin hieman lisätä tähän jo haudattuun keskusteluun. Ers kertoi jo kutakuinkin kaiken tarpeellisen. Lisäisin vielä siihen vaan, että kyllä se Sauron tosiaankin kanteli sen Sormuksen henkenä mukanaan Numenorista. Professori juurikin kirjoitti aiheesta, että Ainut omasivat rajoitetun fyysisen kanssakäymisen mahdollisuuden henkenäkin.
Ja mitä tulee lopulliseen versioon yhdeksän sijoituspaikoista, näkisin että sormukset olivat nassuleilla aina viimeisen liiton tappioon asti, koska silloin Sauron pystyi Yhden avulla kontroloimaan yhdeksän kantajia ja kolmannella ajalla hän sen sijaan tarvitsi yhdeksän sormusta itse, koska nassulit olivat yhdeksän orjia ja S pystyi niiden kautta ohjailemaan sormuskummituksiaan. Vaikka tottapa se olisi viimekädessä onnistunut muillakin keinoin. Uskoisin, että Nassulit siis pitivät sormuksiaan jatkuvasti sormissaan siitä asti kun saivat ne ja luovuttivat ne (ehkäpä jopa hieman vastahankoisesti!) kolmannella ajalla, kun S nousi uudestaan. En näe mitään syytä, miksi S olisi aikaisemmin kerännyt nuo kantajansa potentiaalia lisäävät esineet pois ja näin heikentänyt ykköspalvelijoitaan.

Jawetus kirjoitti:

Kuka kirjoitti puuttuvat säkeet tunnettuun haltiarunoon sormuksista?

Missä vaiheessa muut haltiat tiesivät kuudestatoista Gwaith-i-Mirdainin sormuksesta?

Missä vaiheessa haltioille selvisi, että kuudestatoista yhdeksän oli annettu ihmisille ja seitsemän kääpiöille?

Ensimmäinen lause, joka runossa on tuli itseltään Sauronilta´:

"Ash nazg durbatuluk,ash nazg gimbatul"

Ensimmäiset viitteet, joiden merkitystä ei varmasti heti ymmärretty tulivat 2251, kun Úlairi, ensimmäisen kerran ilmestyivät.

Luultavasti viisaat ovat arvanneet Sauronin ajatukset pian tämän jälkeen. Mutta lukumäärästä ei varmasti ole ollut tietoa, eikä siitä, että osa sormuksista oli annettu kääpiöille.

Lopullinen Úlairin määrä on tiedetty varmuudella vasta viimeisen liiton sodassa, sillä sitä ennen he eivät todennäköisesti ole näyttäytyneet yhdessä.

Silloin voitiin päätellä, että yhdeksän Mirdainin sormuksista on Sauron jakanut ihmisille ja tehnyt samalla mustimman työn, mitä kykenee. Mutta seitsemästä ei haltioilla ollut varmuutta.

Monien kääpiöruhtinaiden pitkä ikä ja heissä syttynyt entistäkin suurempi ahneus herätti haltioissa varmasti epäluuloja. Ja varmastikin viimeisen liiton sodassa kun yhdeksän ilmestyivät, kävi selväksi, että kaikki varjon alle joutuneet ihmiset olivat läsnä.

Ja sitten se lorun tekijä!

Epäilen, että sen on tehnyt tarun tuntijoista suurin. Hän, joka on liittynyt sormuksien taruun jo ammoisista ajoista, eli itse Elrond.

Hän tiesi yhdestä, kolmesta, seitsemästä ja yhdeksästä sekä niiden määräämistä kohtaloista.

Lue lisää

Tämä seuraava:

"Ensimmäinen lause, joka runossa on tuli itseltään Sauronilta´:

"Ash nazg durbatuluk,ash nazg gimbatul" "

Kiinnostaa todella tietää.

Oletko varma, että katsoit tarkasti?

http://home.zhwin.ch/~bernaste/rings/bilder/gallery/fotr/portraits/witchking.jpg

http://www.councilofelrond.com/modules.php?op=modload&name=My_eGallery&file=index&do=showpic&pid=380&orderby=titleA

"Mutantti" lienee paras sana kuvaamaan tätä Peter Jacksonin visiota. Jos Tolkien olisi tarkoittanut sormusaaveille jotakin ylläolevan tapaista ulkonäköä hän olisi vamaan laittanut sanan tai kaksi siitä kirjaan. Kirjan perusteella ei voi niiden ulkoasusta muuta päätellä, kuin että niiden ulkoasussa ei ollut mitään poikkeuksellista paitsi laihat kädet ja poikkeuksellisen valkoiset kasvot.

Luultavasti kirja olisi myös maininnut, jos ne olisivat olleet vanhuksia, mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

Se, että yhdeksän eivät enää olisi vanhenneet on hieman yksinkertaistettua. Suursormus riudutti heitä varmaan siinä kuin Klonkkuakin.

Ers kirjoitti:

Oletko varma, että katsoit tarkasti?

http://home.zhwin.ch/~bernaste/rings/bilder/gallery/fotr/portraits/witchking.jpg

http://www.councilofelrond.com/modules.php?op=modload&name=My_eGallery&file=index&do=showpic&pid=380&orderby=titleA

"Mutantti" lienee paras sana kuvaamaan tätä Peter Jacksonin visiota. Jos Tolkien olisi tarkoittanut sormusaaveille jotakin ylläolevan tapaista ulkonäköä hän olisi vamaan laittanut sanan tai kaksi siitä kirjaan. Kirjan perusteella ei voi niiden ulkoasusta muuta päätellä, kuin että niiden ulkoasussa ei ollut mitään poikkeuksellista paitsi laihat kädet ja poikkeuksellisen valkoiset kasvot.

Luultavasti kirja olisi myös maininnut, jos ne olisivat olleet vanhuksia, mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

Lue lisää

Tarkoitin tosiaan avatarinkin mainitsemaa lyhyttä kohtausta, jossa tulevat sormusaaveet ovat kyllä toistaiseksi ihan lihaa ja verta - ja sangen harmailla hiuksilla.

Eiköhän Sauron jakanut ne sormuksensa henkilöille, joilla oli asema ja valtaa. Ottaen huomioon numenorilaisten elinajanodotteen, nämä henkilöt olivat luultavasti kohtuulliseen ikään ehtineitä. Kolmannella ajallakin valta näyttäisi olevan keskittynyt aika pitkälle uurteisiin käsiin. Denethor, Aragorn ja Theoden nyt vaan sattuvat olemaan niin kovia jätkiä, ettei heidän korkeaa ikäänsä huomaa.

Alioppilas kirjoitti:

Tarkoitin tosiaan avatarinkin mainitsemaa lyhyttä kohtausta, jossa tulevat sormusaaveet ovat kyllä toistaiseksi ihan lihaa ja verta - ja sangen harmailla hiuksilla.

Eiköhän Sauron jakanut ne sormuksensa henkilöille, joilla oli asema ja valtaa. Ottaen huomioon numenorilaisten elinajanodotteen, nämä henkilöt olivat luultavasti kohtuulliseen ikään ehtineitä. Kolmannella ajallakin valta näyttäisi olevan keskittynyt aika pitkälle uurteisiin käsiin. Denethor, Aragorn ja Theoden nyt vaan sattuvat olemaan niin kovia jätkiä, ettei heidän korkeaa ikäänsä huomaa.

Lue lisää

"Ottaen huomioon numenorilaisten elinajanodotteen, nämä henkilöt olivat luultavasti kohtuulliseen ikään ehtineitä."

Oletat että he muuttuvat vanhuksiksi iän myötä, todellisuudessa Tolkienin mukaan vanhuus númenorilaisille vain erittäin lyhyt aika heidän elämästään, ehkä viimeiset kymmenen vuotta. Sitä ennen he näyttävät pikemminkin keski-ikäisiltä, kuin vanhuksilta.

KTK:ssa kerrotaan seuraavaa:

------------------
"Samassa yhteydessä selitetään että númenorilaisten elämä piteni koska heidän elämänmuotonsa oli samantapainen kuin eldarin, vaikka heille nimenomaan tähdennettiin että heistä ei tullut eldaria ja että heille oli vain taattu pidempi jakso elämää ruumiin ja sieluun voimissa. He kasvoivat (kuten eldar) jokseenkin samaa tahtia kuin muut ihmiset, mutta kasvettuaan täyteen mittaan he vanhenivat ja väsyivät paljon hitaammin. Heille ensimmäinen ilmaus >>maailmaan väsymisestä>> olikin merkki siitä, että voimat pian ehtyisivät. Kun ne ehtyivät, mikäli he yhä pitivät kiinni elämästä, jatkui rappeutuminen niin kuin kasvu, yhtä nopeasti kuin muilla ihmisillä. Númenorilainen vanheni ehkä noin kymmenessä vuodessa täysin terveestä ja voimakkaasta ihmisestä heikoksi ja höperöksi."
--------------

"Kolmannella ajallakin valta näyttäisi olevan keskittynyt aika pitkälle uurteisiin käsiin. Denethor, Aragorn ja Theoden nyt vaan sattuvat olemaan niin kovia jätkiä, ettei heidän korkeaa ikäänsä huomaa."

Denethorissa ja Théodenissa oli enää hyvin vähän númenorilaista verta.

Denethor eli 89 vuotta, 2930-3019 KA

Théoden eli 71 vuotta, 2948-3019 KA

Aragorn ei ollut vanhus. Hän näytti keski-ikäiseltä vaikka hän oli syntynyt 2931 eli siis oli suunnilleen Denethorin ikäinen.

Pointti on siis siinä, että ainakaan Númenorilaiset sormuksen kantajat eivät kaikesta päätelleen olleet mitään harmaahapsia vanhuksia. Siinä vaiheessa kun númenorilainen vielä näyttää nuorelta mieheltä, hänellä on jo huomattavasti elämänkokemusta, ja sen mukanaan tuomaa valtaa ja asemaa.

Alioppilas kirjoitti:

Tarkoitin tosiaan avatarinkin mainitsemaa lyhyttä kohtausta, jossa tulevat sormusaaveet ovat kyllä toistaiseksi ihan lihaa ja verta - ja sangen harmailla hiuksilla.

Eiköhän Sauron jakanut ne sormuksensa henkilöille, joilla oli asema ja valtaa. Ottaen huomioon numenorilaisten elinajanodotteen, nämä henkilöt olivat luultavasti kohtuulliseen ikään ehtineitä. Kolmannella ajallakin valta näyttäisi olevan keskittynyt aika pitkälle uurteisiin käsiin. Denethor, Aragorn ja Theoden nyt vaan sattuvat olemaan niin kovia jätkiä, ettei heidän korkeaa ikäänsä huomaa.

Lue lisää

"Ottaen huomioon numenorilaisten elinajanodotteen, nämä henkilöt olivat luultavasti kohtuulliseen ikään ehtineitä."

Oletat että he muuttuvat vanhuksiksi iän myötä?, todellisuudessa Tolkienin mukaan vanhuus númenorilaisille vain erittäin lyhyt aika heidän elämästään, ehkä viimeiset kymmenen vuotta. Sitä ennen he näyttävät pikemminkin keski-ikäisiltä, kuin vanhuksilta.

KTK:ssa kerrotaan seuraavaa:

------------------
"Samassa yhteydessä selitetään että númenorilaisten elämä piteni koska heidän elämänmuotonsa oli samantapainen kuin eldarin, vaikka heille nimenomaan tähdennettiin että heistä ei tullut eldaria ja että heille oli vain taattu pidempi jakso elämää ruumiin ja sieluun voimissa. He kasvoivat (kuten eldar) jokseenkin samaa tahtia kuin muut ihmiset, mutta kasvettuaan täyteen mittaan he vanhenivat ja väsyivät paljon hitaammin. Heille ensimmäinen ilmaus >>maailmaan väsymisestä>> olikin merkki siitä, että voimat pian ehtyisivät. Kun ne ehtyivät, mikäli he yhä pitivät kiinni elämästä, jatkui rappeutuminen niin kuin kasvu, yhtä nopeasti kuin muilla ihmisillä. Númenorilainen vanheni ehkä noin kymmenessä vuodessa täysin terveestä ja voimakkaasta ihmisestä heikoksi ja höperöksi."
--------------

"Kolmannella ajallakin valta näyttäisi olevan keskittynyt aika pitkälle uurteisiin käsiin. Denethor, Aragorn ja Theoden nyt vaan sattuvat olemaan niin kovia jätkiä, ettei heidän korkeaa ikäänsä huomaa."

Denethorissa ja Théodenissa oli enää hyvin vähän númenorilaista verta.

Denethor eli 89 vuotta, 2930-3019 KA

Théoden eli 71 vuotta, 2948-3019 KA

Aragorn ei ollut vanhus. Hän näytti keski-ikäiseltä vaikka hän oli syntynyt 2931 eli siis oli suunnilleen Denethorin ikäinen.

Pointti on siis siinä, että ainakaan Númenorilaiset sormuksen kantajat eivät kaikesta päätelleen olleet mitään harmaahapsia vanhuksia. Siinä vaiheessa kun númenorilainen vielä näyttää nuorelta mieheltä, hänellä on jo huomattavasti elämänkokemusta, ja sen mukanaan tuomaa valtaa ja asemaa.

Ers kirjoitti:

"Ottaen huomioon numenorilaisten elinajanodotteen, nämä henkilöt olivat luultavasti kohtuulliseen ikään ehtineitä."

Oletat että he muuttuvat vanhuksiksi iän myötä?, todellisuudessa Tolkienin mukaan vanhuus númenorilaisille vain erittäin lyhyt aika heidän elämästään, ehkä viimeiset kymmenen vuotta. Sitä ennen he näyttävät pikemminkin keski-ikäisiltä, kuin vanhuksilta.

KTK:ssa kerrotaan seuraavaa:

------------------
"Samassa yhteydessä selitetään että númenorilaisten elämä piteni koska heidän elämänmuotonsa oli samantapainen kuin eldarin, vaikka heille nimenomaan tähdennettiin että heistä ei tullut eldaria ja että heille oli vain taattu pidempi jakso elämää ruumiin ja sieluun voimissa. He kasvoivat (kuten eldar) jokseenkin samaa tahtia kuin muut ihmiset, mutta kasvettuaan täyteen mittaan he vanhenivat ja väsyivät paljon hitaammin. Heille ensimmäinen ilmaus >>maailmaan väsymisestä>> olikin merkki siitä, että voimat pian ehtyisivät. Kun ne ehtyivät, mikäli he yhä pitivät kiinni elämästä, jatkui rappeutuminen niin kuin kasvu, yhtä nopeasti kuin muilla ihmisillä. Númenorilainen vanheni ehkä noin kymmenessä vuodessa täysin terveestä ja voimakkaasta ihmisestä heikoksi ja höperöksi."
--------------

"Kolmannella ajallakin valta näyttäisi olevan keskittynyt aika pitkälle uurteisiin käsiin. Denethor, Aragorn ja Theoden nyt vaan sattuvat olemaan niin kovia jätkiä, ettei heidän korkeaa ikäänsä huomaa."

Denethorissa ja Théodenissa oli enää hyvin vähän númenorilaista verta.

Denethor eli 89 vuotta, 2930-3019 KA

Théoden eli 71 vuotta, 2948-3019 KA

Aragorn ei ollut vanhus. Hän näytti keski-ikäiseltä vaikka hän oli syntynyt 2931 eli siis oli suunnilleen Denethorin ikäinen.

Pointti on siis siinä, että ainakaan Númenorilaiset sormuksen kantajat eivät kaikesta päätelleen olleet mitään harmaahapsia vanhuksia. Siinä vaiheessa kun númenorilainen vielä näyttää nuorelta mieheltä, hänellä on jo huomattavasti elämänkokemusta, ja sen mukanaan tuomaa valtaa ja asemaa.

Lue lisää

Palsta vähän oikutteli, eli viesti ei meinannut ilmestyä ketjuun, joten lähetin sen uudestaan eri otsikolla. Tiedä sitten mistä johtui.

Hienoa, että herra taiteilijakin on päässyt elokuvamaailman tähdeksi :-)

Alan Lee on mielestäni yksi kunnioitetuimmista ja taitavimmista Tolkien-visionaareista. Hän on vaatimaton ja tekee jumalaisen Tolkien-tyylisiä taideteoksia. Pikkuvinkkinä taiteenkeräilijöille; Tuon miehen tauluihin kannattaisi sijoittaa nyt!

Kuten Ers tuolla aiemmin miettikin, yhdeksästä vähintään kolme oli númenorilaisilla (KTK engl. kielinen painos.) ja he eivät vanhentuneet kuten me, vaan pysyivät liki kuolemaansa asti haltiamaisesti keski-ikäisen näköisinä.

Elokuvan riutuneet hahmot ja harmaat hapset lienee selitettävissä Tolkienin kuvauksella siitä, mitä Frodo näki Viimapäällä. Ja konkreettisesti: yhdeksän kantajat ovat riutuneet kuolemattomille tarkoitetun voimakkaan sormuksen alla. Varmasti ennen heidän ruumiinsa vajoamista varjomaailmaan he ovat, númenorilaiset mukaanlukien, näyttäneet ulkoisesti melkoisen vanhoilta samalla tavoin, kuin kolmekymppinen narkkari näyttää seitsemänkymmpiseltä.