VAKAVA GALLUP

1. 32 v. mies

2. Kerään. Mutta olen alkanut kantamaan osan huonoimpia, vähiten kiinnostavia, divariin.

3. En. Muisti alkoi pätkiä 12 vuotta sitten. Ehkä 3-5 % ostoksistani minulla jo on ja huomaan asian vasta kotona.

4. Kaikkea kamaa yhteensä n. 35 hyllyllistä, eli jotain 30 m. Josta 4 hyllyllistä videoita, loput 50/50 sarjiksia ja kirjoja. En tiedä arvoa. Joskus 90-luvun alussa laskin sarjakuvia olleen vähän vajaat 3000 kpl. Sittemmin en enää ole pitänyt tarkkaa lukua.

5. Aihepiireihin sopiva kirjallisuus (scifi, fantasia) ja videot.

6. Hurahdin joskus vuonna -83 ja ikää oli silloin 11 v.

7. En tiedä mihin nämä kaikki pistäisin. Kokoelmia on kahdessa osoitteessa kaikki liikenevä komerotila täynnä ja lisää tulee vaikka koitan hillitä itseäni. Mutta kun halvalla saa... Haaveilen omasta kirjastohuoneesta.

8. Puolisolle perustelu 1:
"Olisko parempi että luuhaisin kapakoissa ja joisin rahat?"
Puolisolle perustelu 2:
"Nämä voi myydä ja saada rahansa takaisin, tai jopa päästä voitolle."
Muille sukulaisille tai tuttaville en sano mitään. Kuitenkin aina joskus sukulaiset kysyvät että vieläkö luen sarjakuvia, heille on aivan turha selittää ko. taidemuotoa. Isäni sanoo minun lukevan paljon, mutta ei täsmenn että mitä... ei kai kehtaa.

9. Jos luen yhden tuotteen viikossa (oli sitten 36 sivuinen lehti tai 1000 sivuinen kirja), niin saan kaiken luettua uudestaan nippanappa ennen kuolemaani (arvio, koska lukumäärää en tiedä). Valitettavasti tavaraa tulee ostettua koko ajan lisää. Jääpähän pirunmoinen perintö...

10. Vuosia sitten en aloittanut suhdetta erään hieman uskonnollisen tytön kanssa, koska olin aivan varma että löytäessään hyllystäni metritolkulla nykysarjakuvaa hän kärräisi koko roskan roviolle "saatanan sanana" . Tyttö oli muuten kyllä oikein kiva. Kun mainitsin sarjakuvaharrastuksestani hän mitä ilmeisimmin yhdisti sen viattomasti Akuihin ja Tex Willereihin. Koitin kyllä selvittää hänelle että mistä oikein on kyse ja kun hän kauhisteli Ryhmä-X:n sexyn hurjaa menoa, niin päätös oli selvä... Tyttö pihalle ja Manarat takas hyllyyn...

11. Ei ole, vielä. Jos sen kirjastohuoneen sais, ja hyllyihin lukittavat liukuovet. "Lapsellesia" sarjoja olen kerännyt sillä silmällä että ostan mahdollisimman halvalla ei niin priimaa laatua, niin ei ole sitten väliksi jos tulee pari hiiren korvaa.

"Aikuissarjojen" kanssa on ongelma. Selvähän se ettei Ankardo sovellu pilteille vaikka eläinhahmot kiinnostaiskin. Manarasta ja monesta muusta puhumattakaan.

1. 36 v, nainen

2. Kerään, mutta valikoivasti eli tiettyjen piirtäjien tai tiettyjä sarjoja.

3. En muista, mutta iPaq ja tietokantasovellus varmistavat, että ajantasainen lista kulkee aina mukana.

4. Noin 2,5 hyllymetriä. Arvosta ei ole mitään tietoa, koska osa on vanhaa, osa uutta ja kuntokin vaihtelee aika reippaasti (ostan sisällön vuoksi, en sijoitusmielessä).

5. Lisänä pieni DVD-kokoelma, jota kasvatan vielä enemmän valikoiden.

6. Ensimmäiset vielä omistamani sarjikset ostin joskus n. 13-vuotiaana. Sitä ennenkin tuli ostettua, mutta ne meni sitten divarin kautta takaisin kiertoon.

7. Suurempia säilytysongelmia ei ole ollut, mutta vain siksi, että rajoitan hankintojen määrää. Jos ostaisin kaiken haluamani, tulisivat säilytysongelmat äkkiä vastaan. Yksinasuvana minulla ei ole ketään valittamassa asiasta ja ex harrasti myös sarjakuvia, joten eipä ollut ongelmia silloinkaan.

8. Yleensä jos joku on kysellyt/ihmetellyt, olen vain todennut pitäväni sarjakuvista. Se mitä mieltä kyselijä aiheesta on, ei ole relevanttia.

9. Kyllähän nuo ehtisi lukemaan kaikki läpi, jos siltä tuntuisi. Kaikki mahtuvat vielä kirjahyllyyn, jossa ovat tekijän mukaan aakkosjärjestyksessä, että haluamansa löytää helposti.

10. Eipä ole ollut isompia ongelmia. En kyllä edes harkitsisi seurustelua jonkun kanssa, joka esittäisi asiasta negatiivisia kommentteja. Harrastuksestani ei tarvitse pitää, mutta siedettävä sitä on.

11. Omia lapsia ei ole ja jos jostain ihmeen syystä jonkun muun lapsia kotonani kävisi, kirjahylly on kiellettyä aluetta (ja vanhemmille kieltoa voi aina perustella kauhusarjiksilla ja muilla aikuisten jutuilla).

1. Mies about kolmekymppinen.

2. Nykyään keräilen vain Tex Willereitä. Tällä hetkellä puuttuu ne 50- ja 60- lukujen liuskatexit. Vuodesta 1971 puuttuu muutama eka, ovat kylläkin uusintapainoksina, kronikoina kokoelmissa.

3. Pidän kirjaa ja tilastoa omista ja puuttuvista Texeistä.

4. No Tex Willereitä (pokkarit, Maxit, juhlakirjat jne.) yhteensä yli 500. Vanhempien omakotitalon varastossa Tenavana kerätyt Hopeanuolet..jaa varmaanki yli 300, Mustanaamioita yli 200, Aku Ankkoja, mutta pikkuveli jatkanut niiden harrastamista...Hulkeja, Jerry Cottoneita, Autopartioita jne...

5. No DVD-leffoja löytyy jonkin verran, mutten keräile niitä ja videoita jne.

6. No aloitin Texien keräämisen alle 10-vuotiaana...25 vuotta siis!

7. Paljon laatikoita, mutta sopii kyllä. Tex Willerit vain itellä - 6 pahvilaatikollista. Niputettu vuosikertoihin.

8. No Hissaa opiskelleena yritän perustella sillä, että lännen lehdet kiinnostaa siks. Tai en sitte perustele ollenkaan...

No en varmaan tuu noita Texejäkään lukeen kaikkia yli 500 uudestaan, kun uusiakin tulee vuodessa noin 16 pokkaria muita n. 5 vuodessa, eli yli 20 vuodessa! Joskus tulee luettua klassikoita...Muuten loistavat suomenkieliset fanisivut:
http://www.bellingham.fi/tex/texhome.htm
Ei kuitenkaan ihan ajan tasalla, mutta LOISTAVAT!

10. Tyttökaverille en oo edes kertottu tästä harrastuksesta (asutaan erillään), vois kyllä kertoo...

11. Ei oo lapsia ainakaan vielä...

1. 15, poika

2. Keräilen, lähes kaikki jäävät talteen.

3. Muistan.

4. Huonokuntoisia ja/tai vanhoja
sarjakuvia (niitä yleensä sisaruksilta, sukulaisilta yms. saatuja) "noin iskän painosta" ,uudempia ja kalliimpiä rutkasti vähemmän.

5. Kirjoja ja videoita en pahemmin ole keräillyt, mutta DVD:eitä on metritolkulla.

6. Oikeastaan ihan pienestä pitäen olen sarjakuvia 'lukenut', mutta jahka opin oiekasti lukemaan aloin myös keräillä sarjakuvia. Varmaan 8 vuotta on tullut siis keräilyä? Sisarusten ja sukulaisten sarjakuvia kyllä on tullut ihan ilmaiseksi hamuttua valtavat määrät.

7. On, mutta nyt suurin osa sarjakuvista on säilötty pahvilaatikkoihin komeroihin. Niitä on tosin aika hankala kaivaa esille sieltä.

8. Muuraan pahvilaatikoilla oveni umpeen niin, etteivät näme pääse valittamaan huoneeseeni asti...

9. Olen sarjakuvien kanssa sen verran tarkka, (onhan noihin tullut julmetusti rahaa kulutettua) että luen lähes kaikki sarjakuvat (surkeimpia tekeleitä lukuunottamatta) moneen kertaan.

10. En pysty olemaan sellaisten "järkevämpien" henkilöinen kanssa, joiden mielestä sarjakuvat ovat "lapsellisia".

11. Ei vielä ole lapsia (taitaisi olla paikkeavaa jos tällä iällä jo olisi tullut hankittua), mutta jos ja kun tuollaisia hankin, niin halvemmat tekeleet voi tahmatassuihin antaakin, mutta todelliset aarteet/tuhmuudet pitää isi sitten lukkojen takana.

..lukea muiden galluppeja, joten pitää itsekin vastata..:)

1. 32v. nainen.

2. kerään, säästän lähes kaiken. kiertoon ei mene kun vasta pakon edessä. (edempänä lisää aiheesta)

3. en muista, joskus oli muistilista mutta, mutta.. ongelmana on se että joitakin kappaleita on vaikea löytää ja on tullut luettua muiden kappaleita niin en muita mitkä olen vain lukenut ja mitkä on kotona. ja materiaalia on muutenkin aika paljon.

4. tällä hetkellä sarjakuvaa on noin 8 paperilaatikollista.

5. kirjoja noin 15 metriä, vhs n. 10 m ja dvd n. 6 metriä.

6. aloitin noin 15v. joten 17 vuotta. viimeiset noin 5 vuotta on ollut "yhtä juhlaa" kun tuloja on ollut enemmän..:)

7. kyllä. valitettavasti sarjikset ovat saaneet siirtyä paperilaatikoihin vaatekaapin ylähyllylle turvaan (puolosoni mielestä sinne kyllä kuuluisi laittaa peitooja ja tyynyjä, hmm) kirjahyllyt notkuvat ja kun vasta ostin kolmannen kirjahyllyn niin miehelle piti antaa aika paljon että pysyi tyytyväisenä.. pidän järjestyksestä joten ns. kaaosta ei ole päässyt syntymään.

8. no en todella puolustele yms. jos jotain ivallista on puolitutuilta joskun kuulunut niin olen sanonut aika pahasti jostakin heidän asiastaan..:)

9. luen säännöllisesti muutan vuoden välein sarjikset läpi kun lapset on mummolassa. ukon laitan kavereiden kanssa jonnekin mökille tms. muun kaman kanssa on vähän toinen juttu, elokuvia on katsomatta varmaan noin 35 kpl, kirjoja lukematta noin 15 kpl. jos kaikki pitäisi vetää uudestaan niin pitäisi pitää muutama kuukausi lomaa ja omistautua vain niille.

10. paha sosiaalinen omgelma tuli ex puolison kanssa kun rahat oli totaalisesti loppu. myin sitten osan kokoelmastani (kaivelee vieläkin) saatiin siitä enemmän kun autosta ja selvittiin taloudellisesta ahdingostamme..
tosin jäi kyllä pahasti kaivelemaan..

11. mukuloille (poikia kolme kappaletta) ei todellakaan ole mitään asiaa vaatekaapin ylähyllylle. ryhmä-x tulee postissa kotiin ja ne tietää että siihen ei kosketa. en todellakaan anna lasten koskea niihin!!! en anna niitä edes kenellekään tutulle luettavaksi, siis aikuisille. vain kaksi henkilöä on saanut lukea sarjiksiani, ja he olivat molemmat fanaattisia keräilijöitä joten luotin siihen että pitävät niistä huolen.
akuja lapset saa lukea, samoin elokuvat on kaikkien katsottavina. okei, esim matrix ei sovellu lapsille jne. mutta muuten kyllä..

oikeesti, näitä juttuja ei voi kukaan ymmärtää joka ei ole keräilijä..

Juu en todellakaan lue vessassa. =(

1. 35 v nainen

2. Olen kerännyt lähinnä Barksia kokoelmakirjoina ja murrealbumeina. Mikäli rahaa räimähtäisi älyttömiä määriä alkaisin kerätä Franquinia, muita Aku Ankan tekijöitä, kenties Yoko Tsunoa, Lucky Lukea, Sammy mikäsenytolia (no se gorilla 20-luvulta), eroottisia sarjakuvia, vanhoja Ruutu- ja Non Stop -lehtiä... etc...

3. On niin pieni ja köyhä kokoelma että kyllähän tämän handlaa.

4. Barksin Ankkaa 10 kirjaa ja 6 murrealbumia ja sekalaisia irtoalbumeja Ankkaa, Asterixia ja 1 Lucky ja 1 Ahmed Ahne. Taitaapa olla myös Enki Bilalin "Jumalaton näytelmä". Lapsena oli toki myös AA-taskukirjoja, joiden uudelleenkeräilystä hieman haaveilen.

5. Kerään toki myös kaikenlaista kirjallisuutta ja dvd-elokuvia. Kirjoja on 15 hyllymetriä, dvd-leffoja vasta about 40.

6. Täysi-ikäisenä aloitin.

7. Kirjat ovat itsestään perkeleestä aina muutossa, ja kumppani repii pelihousujaan niiden takia. Nykyisin handlaan homman retuuttamalla ne Prisman isoissa muovikasseissa taas uuteen asuntoon.

8. Mitäs se kellekään kuuluu mitä kerään... Ja kirjoistani hyötyy myös kumppanini.

9. Sarjikset siis tosiaan ovat hallussa, mutta kirjojen kanssa on vähän propleemia että koskahan ne luen.

10. On ihan must että kumppanini ei käsittele kirjojani ja omaisuuttani miten sattuu. Torvelon mämmikouran laittaisin varmaan tien päälle.

11. Ei ole eikä tule. Yäk. Jos semmoisia olisi ilmestynyt, eivät ne kyllä omaisuuteeni koskisi.

1. 22, tyttö

2. Kerään, ostan vain sellaisia sarjakuvia joita haluan säilyttää. Jotain nuorempana ostettuja olen vienyt divariin. (Ne oli niin roskaa, etten edes kehtaa kertoa :))

3. Muistan suurimman osan. Eli kaikki muut paitsi Aku Ankan taskukirjat. Ne ovat muuttojen jälkeen ihan hajallaan. Ajantasaistan ne, kun ehdin.

4.Kerään niin paljon erilaisia sarjiksia, että on vähän vaikea sanoa. Melkein kaikki taskarit siis, samoin kuin Aku Ankka Päivästä päivään-kirjat myös. Roope Setiä sekalainen määrä (paljon).

Kotimaisia naispiirtäjiä muutama (esim. Kati Kovács), Don Rosan kirjoja (kaikki)... etc.. on niitä aika paljon. Jasso-kissoja pari. Sitten on myös Gary Larsoneita ja Juho Juntusia ja ralf Königiä. Muumi-sarjakuvia sekä sekailainen ja määrittelemätön kasa Tinttejä, Asterixejä, Ahmed Ahneita sun muita.
Sekalaista, mutta hauskaa. :)

Minulle ovat tärkeitä piirrostyyli, kielenkäyttö ja huumori. Aku Ankan taskukirjojen taso on laahannut maata aika pitkään, mutta jokin "pakko" on niitä ostaa.

5. Brittihuumorisarjoja keräilen dvd:llä, sekä "älyttömiä" ja lapsellisia pikkuesineitä. Cd-levyjä en varsinaisesti keräile, ostan vain musiikkia mistä pidän. Kirjoja hankin samalla periaatteella.

6. Akut on ala-asteesta asti keräiltyjä, muita olen vasta muutaman vuoden.

7.Faija sanoi jo 12-vuotiaana, että pian heitän "noi lapselliset lehdet roskiin". Hah ja hah. Vieläkin se pyörittelee päätään. Tila ei riitä, kotona on täysin riittämätön hyllytila, koska poikaystävän kirjat vievät suurimman osan hyllyistä.

8. Olen ylpeä sarjakuvien keräilystäni, eipä sitä muut kuin isäukko kommentoikaan.
En ole ikinä joutunut "selittelemään" harrastustani kenellekään.

9. Ei... Kerään vain lukeakseni.

10. En harrasta tosikoita. ;)

11. Lapsia? Hell no! Jos niitä joskus siunaantuu, tahmaiset näpit eivät ylety ainakaan kaikkiin sarjakuviin ja jos satunnaista sivujen repistä tai väriliiduilla töhräämistä esiintyy, äiti ihan varmasti suuttuu ja lukitsee sarjiskaapin ovet.


Tähän galluppiin oli mukava vastailla, vastaukseni ovat ehkä vähän epätarkkoja, mutta toivottavasti se ei haittaa.

Hei!

1. 32, nainen

2. Parhaat sarjikset jää kotiin ja muut lähtee takaisin kiertoon.

3. Muutaman kerran on tullut ostettua sama.

4. Sarjakuvi löytyy n. 5 m tai enemmän.

5. Kirjoja löytyy n. 30 m, videoita arkullinen joitain hyllymetrejä ja dvd:tä jonkun verran.

6. Kyllähän tässä on tullut jostain 13-vuotiaasta saakka kerättyä kaikenlaista hyllyn täytettä.

7. Piti muuttaa isompaan asuntoon kirjojen takia, että saatiin keräilykohteille oma huone.

8. Ei ole pahemmin tarvinut selitellä harrastustaan. Joidenkin uusien ystävien silmät ovat hieman pyöristyneet, kun ovat ekaa kertaa käymässä ja ehkä on tullut lause "onpa sulla paljon...". Mut jos joku haluaa selityksen, niin totean vain et mä pidän lukemisesta. En ole vielä ymmärtänyt miksi sarjakuvien lukemista joskus mollataan ja ns. "tavallisten kirjojen" lukemista ei. Toisessa kuvat ja teksti, ja toisessa pelkkä teksti, eiks pääasia ole lukeminen.

9. Kyllä sitä aina välillä miettii ehtiikö sitä koskaan lukemaan uudestaan, kun uutta tulee koko ajan.

10. Puoliso toi mukaanaan omat sarjis-, lehti- ja kirjakokoelmansa eli tosi "paha", kun on kaksi keräilijää samassa kodissa, tila tuntuu loppuvan. Puolisoani edeltävien poikakavereiden kanssa ei ole ollut ongelmia, ovat vain onnellisesti lukeneet mun sarjiksia ja mä niiden. En ole muuten puolisoani valinnut hänen kokoelmiensa tähden vain ihan muista syistä, mutta onhan se tietenkin helpompaa, kun kumpikin keräilee. Mies ymmärsi, kun kerran piti ostaa vähän vanhempi sarjis kalliimmalla (300 mk). Vaikka onhan meillä hieman eri maku sarjisten suhteen.

11. Yksi termiitti on täällä asunut 7 vuotta. Sarjikset oli kyllä ensimmäiset 3-4 vuotta sijoitettu ylimmille hyllyille. Sen jälkeen lapsi on ihan nätisti lukenut/katsellut, kun on antanut sarjiksen käteen, vaikkakin tietyin ehdoin: ei saa repiä, heitellä yms. tai muuten ei saa lukea. Vielä ei ole mitään tuhoutunut. Ankardon ja Ryhmä-X on visusti jemmassa vielä muutaman vuoden. Eivät todellakaan lasten luettavaa.