Eihän tämä ole mikään kuolinilmoituspalsta.
Aaattelin vaan kirjoittaa lyhyesti maininnan asiasta. Rouva oli K-A- Fagerholmin tytär ja Urho Kekkosen miniä. Romaanisen filologian maisteri, teki pitkän uran ulkomailla Taneli Kekkosen puolisisona diplomaattitehtävissä.
Minulla on ollut kunnia tuntea hänet, pintapuolisesti, mutta kuitenkin. Ilman tällaisia ihmisiä, kuin Brita, suomi ei olisi sellainen maa, kuin se tänäpäivänä on. Diplomaatin puolison työ ei ole ollenkaan niin helppoa, kuin kuvitellaan.Merkittävää työtä, mistä ei edes makseta palkkaa. Hyvä ihminen ja kolleega on nyt poissa. Keveät mullat.
=DW=
Aaattelin vaan kirjoittaa lyhyesti maininnan asiasta. Rouva oli K-A- Fagerholmin tytär ja Urho Kekkosen miniä. Romaanisen filologian maisteri, teki pitkän uran ulkomailla Taneli Kekkosen puolisisona diplomaattitehtävissä.
Minulla on ollut kunnia tuntea hänet, pintapuolisesti, mutta kuitenkin. Ilman tällaisia ihmisiä, kuin Brita, suomi ei olisi sellainen maa, kuin se tänäpäivänä on. Diplomaatin puolison työ ei ole ollenkaan niin helppoa, kuin kuvitellaan.Merkittävää työtä, mistä ei edes makseta palkkaa. Hyvä ihminen ja kolleega on nyt poissa. Keveät mullat.
=DW=
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ai sinäkin olet diplomaattitehtävissä. Minä luulin ettet ehdi töitä tekemään kun ympäri vuorokauden täällä palstalla roikut.
En ole seurannut Brita Kekkosen uraa - ei kai siitä ole paljon kirjoitettukaan - mutta muistan, että hän jossakin kirjassa kertoi puolisonsa itsemurhasta. Tapa käsitellä asiaa oli niin poikkeuksellinen, että se jäi mieleen. Tuntui, että hän kunnioitti puolisonsa ratkaisua, ymmärsi sen ja antoi sille "suostumuksensa". Minusta se kertoi ihmisen suuruudesta - että pystyi katsomaan asiaa oman osansa yli.
"demeter1"
Pikku-hiljaahan on Kekkosen sukua raoteltu verhojen välistä.
Kovimmat kundit taisivat olla Sylvi ja Brita, jos politiikkaa ei lasketa.
Taneli teki ratkaisunsa, todettuaan viinan sulkeneen kaikki ovet.
Brita teki ratkaisunsa, todettuaan että Taneli sulki kaikki ovet.
Ja niin elivät he molemmat onnellisina elämänsä loppuun saakka.
Britaa ei lannistanut Sylvikään.
Ja Sylviä ei lannistanut Anita, vain Anitan mies alistui herra Kekkoselle.
Olisi kiva rakentaa tuosta uusi "Koti-katu".
"Tanssi-salin kruunusta oli palanut lamppu.
Kekkonen, tule tänne!!! huusi Sylvi.
Anteeksi, sanoi Kekkonen Kosyginille, ja poistui huoneesta.
Mitä nyt kulta?
Se Tanelin uusin ämmä on käynyt täällä, minä en salli sitä!!"
Ja niin se sit jatkuisi, vaikka Juhani Suomi kuolisikin. :)
H.
Näin kai tuo meni - Kekkosten "salatut elämät". Aika oli toinen ja naiset olivat vahvoja - tosin eri tavalla kuin nyt.
"demeter1"
Mitenkään ali-arvostamatta ämmänläyskiä enenpää kuin ennenkään, niin musta taas tuntuu, että puu-sepän tai postin-kantajan perhe-elämässä naiset rakastavat enemmän liioitellen kuin ns. piireissä.
Minulle on vahvistunut se nuoruuden tunne, koskaan en tule mistään mitään ymmärtämään.
Kuvittelemaan vain omiani.
Onneksi uskoni tässä asiassa on vahva! :)
H.
Miten voi rakastaa liioitellen, hunksi ? Minusta suuret tunteet ovat kuolleet kuten suuret tarinatkin. Laatua yritetään korvata määrällä ja höttöä jää käsiin...
"demeter1"
Heittäytyä juna alle, yhdessä kalliolta, ampua kalloon, pistää sydämeen,
kirjoittaa jäähyväis-runonsa sydän-verellään, kuristaa rakkaansa Kissan/Koiran/Hirven...
Noita rakkauksia ei voi liioitella.
Kaikki muu onkin sitten satumaista.
Keltainen tarra-lappu jääkaapin ovessa:
Tykkäisin mansikka-jäätelöstä.
Jos illalla jäätelö on kaapissa, ei sanoja enää tarvita.
Romanttinen elokuva telkkarista, mies keskittyy Sudokuihinsa mutta kuulee sohvalta huokauksen?
Jos mies ratkaisee silloin väärin, on kynänsä tehnyt tehtävänsä oikein.
Autotallissa kauhea sotku, mutta miehen prätkän ketjut loistavat puhtauttaan...
siinä on oikein käytetty pensseliä ja niin lakanat menevät roskiin.
Aamukahvin lomassa heitetty toive: Haluaisin vaihtaa olo-huoneen lampetin,
Ja niin on huulipunalla kirjoittetuja runon-poikasia kipsi täynnä.
"Minä heräsin aamulla, katsoin sinua, teki mieleni suukko antaa,
jätin väliin ja katselin vain, en halunut nousta pois.
Katsoin kehtoon ja katselin pientä lasta, joka estää sua vielä nukkumasta,
hän nukkui myös, ilman suukkoa jäi, hiivin hiljaa ja laitoin kahvin päälle.
Melkein pakahduin, vaan kahvista en, olin tunteita täynnä mies"
H.
Tämä ikäkausi 65v ylöspäin on luopumisen aikaa. Ystävät katoavat vanhainkoteihin tai hautaan. Kirkollisia ilmoituksia tulee luettua liiankin kanssa huomaa taas yksi tuttava vähemmän.
En ole oppinut elämään luopumisen kanssa, jotenkin tekee mielen apeaksi. Sitten se seuraava momentti, kaduilla kun tapaa tuttavia, usein huomaa se ja se on sairastunut syöpään.
Näköjään vaikka kuinka sapettaa ikääntyminen sen tuomine ikävine uutisineen, ei pidä lannistua, nokka pystytuuleen kun vielä jalka kapsaa ja suu napsaa. Näillä mennään.