Oi! tätä rakkauden tuskaa
kuinka se viiltää
ja syö sydämeni! kuin viiltävä veitsi
kyyneleet poskillani kuumina piirtävät purojaan
---ja tämä tunne!
kuin lahoava kala
yksin
Sumuisella rannalla
Minä toivoin
mutta kuinka se sattuukaan!
- sydämeeni
Niin nuori ja haavoittuvainen
kuin ei jo olisi riittävästi kärsimystä!
Ja jokainen
ajan lapsi tietää
kuinka haipuvat katoavaan yöhön
Rakkauden sävelet..!
Sinua vain odotan
kuin sitä, mikä oletkin
---tosirakkauttani!
Ainoaani, rakkaintani, omaa aarrettani
Ikävöin!
..mutta saapunetko koskaan
rannalle virran
missä asuu vain
Lahoava kala
kuinka se viiltää
ja syö sydämeni! kuin viiltävä veitsi
kyyneleet poskillani kuumina piirtävät purojaan
---ja tämä tunne!
kuin lahoava kala
yksin
Sumuisella rannalla
Minä toivoin
mutta kuinka se sattuukaan!
- sydämeeni
Niin nuori ja haavoittuvainen
kuin ei jo olisi riittävästi kärsimystä!
Ja jokainen
ajan lapsi tietää
kuinka haipuvat katoavaan yöhön
Rakkauden sävelet..!
Sinua vain odotan
kuin sitä, mikä oletkin
---tosirakkauttani!
Ainoaani, rakkaintani, omaa aarrettani
Ikävöin!
..mutta saapunetko koskaan
rannalle virran
missä asuu vain
Lahoava kala
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jotain hassua tässä on, mutta muuten aika hyvä :D
Muuten ihan hyvä, mutta tuo lahoava kala on jotenkin.. hmm.. outo ilmaisu. =)
Mielestäni lahoava kala on runon tunnelman ydin. Se on charmantein runon luomista mielikuvista.
Runo olikin lähinnä sarkastinen parodia. Lahoavan kalan oli tarkoitus kuvata se ärsyyntynyt mielentila, johon olin ajautunut päättäessäni kirjoittaa mokoman runon. Samoin kuin nimimerkkini, se kuvaa kliseilevää oo lalaa- hömppää ja on tasoltaankin Harlequin- kamaa. Kala liennyt osoitus siitä, etten oikeasti ole ihan noin huono kirjoittaja (nimimerkistä viis..ehkäpä kirjoitan tulevaisuudessa jotain hieman lahjakkaampaa omalla nimelläni ja en ainakaan rakkausruno-osastolle! *wirn*)
Pitääkin jäädä seurailemaan muita osastoja. Rakkausrunot osasto ei oikeen kuulu tyyliisi ;)
Eikä varsinkaan minun. Ehkä siellä uskaltaudun kommentoimaan omalla nimellä...
=)