Parasta olis tyytyä vähempään.
Silleen on paljon onnellisempi.
Silleen on paljon onnellisempi.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ajatuksesi on jotenkin ihan liikuttava, kun sen asettaa meidän nykyajan ihmisten hokemaa mantraa vasten: minulle-heti-kaikki. Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat.
olisi vähemmän elopainoa, kuin runsaampimuotoisissa kanssasisarissani.
Jos näin vähään tyytyisit, saattaisit olla paljon onnellisempi.
No, mikäli "Veikon" viestiin voi tälläisen näkökulman ottaa, niin nyt saattaisi olla miehellä vientiä, sillä minäkin olen enempi taskukokoa (154 cm ja 45 kg). Tosin oikeassa elämässä olen edelleen vakavasti varattu.
tyydyit vähempään osaasi kun älliä jaettiin, Pelle, MNP
itse voi mitään minkälaiset, miten heikot eväät saa matkaan lähtiessään, kuten olet itsestäsikin huomannut ja antanut muidenkin huomata.
mutta vähempään mihin? Omaltani osaltani sanoisin kuitenkin, että vaikka olen elämäni aikana löytänyt kaikenlaista, naurua, itkua, iloa, pettymystä, surua, tuskaa, niin en vieläkään ole lakannut toivomasta jotain muuta, vaikkapa sitä onnea. Ihminen kun vaan on sellainen !:)
Toivottavasti tätä uskoa ei meiltä kukaan vie.....
Vaikka täysin ymmärrän, mitä onnen tavoittelulla tai sen odottamisella tarkoitat (sillä kukaanhan meistä ei toivo itselleen tai läheisilleen onnettomuutta); haluan esittää seuraavan Martin Buberin ajatuksen: "Usko minua, elämän kruunu ei ole onnellisuus, vaan mahdollisuus olla tosi."
Minusta olisi mukava kuulla, mitä Buber näin kirjoittaessaan on sinun mielestäsi/teidän mielestänne tarkoittanut?
mutta tulkitsen tuon ajatuksen jotenkin niin, että parasta on kun ihminen saa elää, voi elää tai pystyy olemaan ja elämään elämänsä omana aitona oikeana itsenään, niin voi ehkä olla tai tulla onnelliseksi ilman onneakin.