Lääkisläiset

Olen tosin vasta vuoden opiskellut, mutta mitään negatiivista en ole kokenut ainakaan niin, ettei sellaista tulisi eteen missä tahansa työympäristössä. Puurtaa toki saa, mutta opiskelua varten tänne on tultukin. Opiskelukaverit pikemmin auttavat kuin painostavat, eikä opettajissakaan mitään varsinaista vikaa ole.

Kaiken kaikkiaan hyvin positiivinen kokemus ainakin toistaiseksi. Voihan olla että kliinisessä puolella asiat ovat toisin, mutta toistaiseksi olen ollut äärimmäisen tyytyväinen asiantilaan.

"yleistä" käsitystä sanottakoon se ettei lääkiksessä ole sen vaativampaa kuin esim. fysiikkaa lukiessa

nim. kokemusta on

Lääkistely on pääosin erittäin mukavaa ja rentoa puuhaa. Opiskelu on, mikäli ala kiinnostaa kokonaisuudessaan, suurelta osin jopa hieman liiankin helppoa. Useimmat klinikat/laitokset eivät viitsi asettaa vaatimustasoa niin korkealle että idiootimmatkaan opiskelijat jäisivät roikkumaan jollekin kurssille, toisin sanoen, mitä lusmuimmatkin tyypit selvittävät puljun loppuun asti.

Kandien kohtelu on enimmäkseen ihan ok, itsekin siihen pystyy huomattavasti vaikuttamaan omalla käytöksellään; kukkoilijoille vittuillaan joka paikassa. Yliopistosairaalassa kyllä keskimäärin opiskelija on huomattavasti alempaa kastia kuin missä hyvänsä muussa sairaalassa.

Erittäin vittumaisia professoreita on vähän, nämä harvat ovat useimmiten sitä porukkaa joka vielä muistaa kirkkaana ajat jolloin (yli)lääkäriä kohdeltiin itse aurinkokuninkaana jota kaikkien alamaisten tuli palvella. Itseriittoisia mänttejä on joka paikassa, lääkiksessä/lääkäreissä varmaan ihan saman verran kuin joka paikassa muuallakin. Ammattikunta on kyllä lopulta varmaankin kollegiaalisempi kuin juuri mikään muu ammattiryhmittymä.

Hyvin paljon riippuu opiskelijan itsensä asennoitumisesta ja käytöksestä. Pääasiassa opettajat ovat asiallisia, joskin mukaan mahtuu aina vittupäitäkin. Jonkinlaiseen painostukseen voi kyllä opettajien puolelta varautua, mutta hyvin yksilöllistä on, kuinka painostavaksi sen kokee. Jotkut pitävät jo pelkästään tenttivaatimuksien lukemista painostavina, toisia ei hetkauta juuri mikään. Klinikalla kannattaa olla nöyrä ja yhteistyökykyinen, niin ei tule ongelmia. Suurimmat vaikeudet kohtaavat sellaiset kandit, jotka eivät tiedä klinikalla paikkaansa - sellaiset pannaan kyllä hoitohenkilökunnan ja eräiden opettajienkin toimesta armottomasti ruotuun. Yliopistosairaalassa kandidaatti on useimpien silmissä (hieman kärjistäen) kokematonta paskaa, jonka mukaan kannattaa hiukan kieronlaisen humoristisesti asennoitua. Muiden lääkäreiden asenteet vaihtelevat paljon henkilön ja jossain määrin myös spesialiteettien mukaan, useimmiten opiskelijoiden kanssa tekemisissä olevat lääkärit pitävät opiskelijoista, tai ainakin sietävät heitä. Spesialiteetit heijastelevat yllättävän paljonkin tekijöidensä luonteita, eikä siis ole aivan ufo uskomus, että kirurgit ovat erilaisia kuin sisätautilääkärit. Kirurgian klinikka koetaankin monesti "pahimmaksi" paikaksi, vaikka osa rakastaakin klinikan suoraviivaista ja kovahkoa management-by-perkele-ilmapiiriä.

Keskimäärin sekä valmiit lääkärit, opettajat että lääketieteen opiskelijat ovat kuitenkin hyvin kollegiaalisia ja auttavat mielellään toisiaan, kunhan itse tietää mitä osaa, ja erityisesti mitä ei osaa. Kollegiossa on kuitenkin vahva kisälli-mestari-ajattelun perinne, joten jos kaveri haluaa oppia ja tulla hyväksi ammattilaiseksi, häntä ei jätetä vaan pääsääntöisesti tuetaan ja autetaan tämän saavuttamisessa. Pitää kuitenkin olla nöyrä ja kunnioittaa kollegoitaan, mikä tarkoittaa myös sitä, että kunnioitetaan opetusta, eikä esimerkikis myöhästellä luennoilta (muutamat proffat ottavat siitä erityisen pahasti nokkiinsa) tai luisuteta ryhmätehtävää muun ryhmän harteille. Itsestäänselvyyksien kyseleminen luennoilla on ärsyttävää, vaikkakin ymmärrettävää. Jos on jotakin erityisen hankalaa, sitä kannattaa vaikka kysyä luennon jälkeen, mikä osoittaa opiskelutovereiden kunnioittamista. Tiuskimiseen ja kyyniseen ilmapiiriin kannattaa varautua, sillä harvoin se on henkilökohtaista. Usein se johtuu työn ja opiskelun olosuhteista, ja on siten aika anteeksiannettavaa.

Tiedoksi myös, että tieteellisen tutkimuksen puolella esiintyy jonkin verran myös näistä yleisistä ilmiöistä poikkeavia juttuja, esimerkiksi erimielisyyksiä tulosten julkaisemisesta. Tieteelliselle puolelle suuntaavan kannattaa siis varautua siihen, että jotkut tutkijat voivat olla suorastaan sietämättömän huonoissa väleissä, mitä toki klinikallakin voi esiintyä.

Saamasi informaatio on sikäli oikeaa, että molempia löytyy. Oma opiskeluviihtyvyys rakennetaan pitkälti itse oikeanlaisella asennoitumisella ja kollegiaalisuudella - lääkis on kuitenkin molempia väitettyjä.

Toivottavasti näillä eväillä opit pärjäämään. Ilmeisesti Heppu on kollega, ja hänen vastauksensa kannattaa myös lukea.