Tarinoita koulukiusaamisesta

Olin silloin ala-asteella, nelosella tai vitosella. Mua ja mun yhtä kaveria kiusattiin. Oltiin semmosessa porukassa, siinä ns. suosittujen ryhmässä. Kesti varmaan puol vuotta ennen kun ees tajusin et mua kiusataan. Se oli lähinnä semmosta, että se pääpissis kerto, mitä vaatteita sai käyttää ja mitä ei. Joskus se haukkui vaatteet lyttyyn ja sitten niitä ei tietenkään enää saanut käyttää. Sen mun kaverin vaatekaapin se kävi joskus kääntämässä, että miten sä voit käyttää tämmösiä riepuja. Sitten me oltiin joskus sen myös kiusatun kaverin kanssa kaupassa kattelemassa vaatteita ja mietittiin että mitkä vaateet näistä kelpais sille tyypille.. Äiti alko ihmetellä kun en enää suostunut ekan käyttökerran jälkeen pitämään joitain vaatteita ja sitten se alko purkautua. Oltiin niin pieniä sillon, että vanhempien selvittelyks se sitten meni. Vyyhti auottiin eikä minä ja kaveri enää roikuttu tässä porukassa. Loppukin poppoo hajos kahteen osaan, joista siinä mihin kiusaaja jäi, tuli edelleen ongelmia, mut ilmeisesti syrjinnästä eikä tommosesta alistamisesta. Että kerran kiusaaja, aina kiusaaja.

mua kiusattii KOKOAJAN 2-6 lk. kiusaajia mulla oli noin 15 eli paljon. mikä pahinta he kiusasivat minua sairaudesta jolle en voi mitään :(
kun olin pienessä kaveriporukassa kiusaajat eivät tulleet luokseni mutta heti kun olin yksin he tulivät viereen ilkkumaan.
mutta rinnakkaisluokkalaisen tytön ainoa hyvä kaveri muutti ja joutui vaihtamaan koulua jolloin hän vietti kaikki välitunnit kanssani ja nykyään olemme parhaita ystäviä.
muuttanut tyttökin tuli luokallemme kun pääsimme 7 luokalle joten nyt menee tosi hyvin :D

Mua kiusattiin kanssa melkein koko alaasteen kun siirryin toiseen kouluun 2 luokalla ystävystyin heti yhden tytön kanssa ja ajattelin että ei se ookkaan niin jännittävää muutkin oppilaat tuntui ihan mukavilta ensiksi en tienny mitään siitä et mua kiusattiin kunnes 3 luokalla mä aloin kuulemaan ilkeitä juoruja että oon rakastunut opettajaan ja pilannu sen suhteen mikä ei voi pitää kumminkaan paikkaansa. Haukuttiin vaatteita, ulkonäköä ja sitä että olin hiljaisempi ja vähän pyöreämpi kuin muut. Kerran teknisen käsityö tunnin jälkeen mull oli hiuksissa ja paidassa sinistä maalia niitten mielestä vissiin tarvitsin lisää väriä. On myös vapaajalla ihan vaan kävelin ulkona ja poika rinnakkaisluokalta ampu kuulapyssyllä silmään ihan tahallaan siinä sit on ollut toisen silmän kanssa vähän ongelmia näkemisessä. Kotimatkalla kotiin leffasta mun luokkakaveri huuteli mua horoks ja lumpuks mikä alensi itseluottamusta tosi paljon. Kaikista raskainta kumminkin oli se kun itku kurkussa lähdin kotiin mun sisko oli mua vastassa ja mun perässä koko luokka tulee nauraen ja huutaen että KIUSAAMINEN EI LOPU ! Olin tosi maassa kun paras kaverikin oli kääntyny mua vastaan ja alkanut kiusaamaan. Koulunkäyminen oli hankalaa kun pelotti kohdata kaikki ne ihmiset jotka mua kiusas mutta sit onneks sain pienluokka paikan ja asiat alko menemään paremmin. Mulla on ihana perhe joka tuki mua koko ajan ja joiden kanssa mä pystyn puhumaan ihan kaikesta ja se helpotti sitä pelkoa ja ahdistusta koulua kohtaan todella paljon. Ylä-aste oli aluks tosi jännää ku mietitytti tapahtuuks tämä kaikki uudestaan mutta sielä oli ihan erilaista opettajat puuttu heti jos kiusattiin toisin ku alaasteella. Nyt oon entistä vahvempi enkä välitä niistä jotka purkaa kiukkunsa muhun.Nyt on onnellinen ja vahva peruskoulun käynyt 16v tyttö.