On normaalia että ihminen tuntee itsensä pieneksi luonnonvoimien ja muun todellisuuden edessä. On silti syntynyt vaikutelma että osalla ihmisiä, ja etenkin uskovien keskuudessa on erityisen suuri tarve pienentää lisää itseään tarpeettomasti. En näe tälläistä kovinkaan hedelmällisenä ihmisen itsensä kannalta enkä laajemminkaan. On yleistä että kontrastia Jumalan suuruuden ja ihmisen pienuuden välillä korostetaan.
Jos leikittelemme ajatuksella että on olemassa jokin Jumaluus joka on antanut meille persoonallisuuden ja älyn, niin on johdonmukaista ajatella että tämä Jumaluus nimenomaan haluaa että käytämme kykyjämme emmekä mitätöi itseämme ja pienennä tarpeettomasti itseämme.
Tämä monien uskovien itsensä mitätöinti ilmenee usein sellaisina ajatuksina että meillä ei ole edes oikeutta arvioida Jumalan valintoja koska olemme vain luotuja. Myös sellaisia ajatuksia kuulee usein, että olisimme jokainen ansainneet kadotuksen ilman Jeesusta. Ilmeisesti tälläinen itsensä väheksyntä antaa jonkinlaista keinotekoista turvan tunnetta.
Objektiivisesti ja myös itseään kohtaan tasapuolisesti oikeudenmukainen ihminen joka arvostaa itiseään oletetun luojan luomuksena, uskaltaa todeta että hän ei ole ansainnut ilman Jeesusta ikuista tuomiota. Jos tavanomaista elämää viettäneen ihmisen kaikki pahat teot ja sanat tulisivat kerran kokonaisuutenaan tuomituiksi, niin uskallan luulla, että harvemmin oikeudenmukainen tuomio ylittäisi yhtä vuotta vankeutta.
Omalla tavallaan ihminen joka alentaa itsensä, aliarvioi myös uskomansa Jumalan työtä. Itsensä kunnioittaminen ilman tarpeetonta itsensä pienentämistä tekisi kunniaa myös luojalle.
Kristinuskon ja monen muun uskonnon suurina haittapuolina pidän sitä, etteivät ne "usko" ihmiseen. Jos me levitämme lapsiemme keskuuteen sellaista ilmapiiriä että ihminen ei pysty eikä kykene ja olemme aina niin paha, että tarvimme armoa, emme koskaan tulekaan paremmiksi. Käsitykseni mukaan jos ihminen antaa itselleen luvan olla epäkelpo, hän myös sellaisena pysyy. Kun taas jos ihmisellä on itsestään mielikuva hyvänä ihmisenä, hän harvemmin haluaa rikkoa omaa mielikuvaansa itsestään ja toimiikin sen mukaisesti. Tässä en kuitenkaan tarkoita mitään täydelliseksi itsensä kokemista. Se olisikin taas puolestaan haitallista.
Esitänkin kysymyksen uskoville kadotustuomiota koskien. Mitä niin pahoja asioita koet tehneesi että kokisit ikuisen kadotustuomion oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi ilman Jeesusta?
Vastauksina toivon ainoastaan omaa pohdintaa asiasta. Voit ottaa kysymykseni haasteena siten että käytät uskomasi luojan sinulle suomia älyllisiä ja moraalisia lahjoja siihen vastatessa. Raamatulla vastaaminen kun ei olisi sinun omaa pohdintaasi. Mitätöitkö lahjasi ja kykysi ja vastaat kirjalla, vai arvostatko uskomasi luojan sinulle antamia kykyjä persoonalliseen pohdintaan?
Loppuun todettakoon että on vaikea arvostaa ihmistä joka mitätöi itsensä niin suuresti että kokee olevansa ikuisen tuomion ansainnut ilman erityistä armoa.
Itsensä tarpeeton mitätöinti yleistä uskossa.
6
77
Vastaukset
Olen ymmällä. Emmekö me uskikset olekaan megalomaanisia narsisteja, jotka luulevat liikoja itsestään ja omasta merkityksestään? Olemmeko sittenkin itseämme mitätöiviä surkimuksia?
Ilmeisesti vain yksi on varmaa, nimittäin se, että tavallisia, keskinkertaisia ja melko normaaleja kuolevaisia emme ainakaan ole."Olen ymmällä. Emmekö me uskikset olekaan megalomaanisia narsisteja, jotka luulevat liikoja itsestään ja omasta merkityksestään? Olemmeko sittenkin itseämme mitätöiviä surkimuksia?"
Toit esille hyvän huomion. Kuitenkin uskossa itisensä mitätöimisen lisäksi koetaan usein että ollaan kuitenkin uskon vuoksi ansaittu jotenkin se taivaspaikka. Tämä on eräänlaista kaksoisajattelua. Tai olisiko oikein ajatella että kristinuskossa Jumala toivoo että ihminen kokee riittävästi mitättömyyttä ja palvoo Jumalaa riittävän alhaalta käsin ja tällöin Jumala sitten on suosiollinen armossaan.- jagoff
Koala_puussa kirjoitti:
"Olen ymmällä. Emmekö me uskikset olekaan megalomaanisia narsisteja, jotka luulevat liikoja itsestään ja omasta merkityksestään? Olemmeko sittenkin itseämme mitätöiviä surkimuksia?"
Toit esille hyvän huomion. Kuitenkin uskossa itisensä mitätöimisen lisäksi koetaan usein että ollaan kuitenkin uskon vuoksi ansaittu jotenkin se taivaspaikka. Tämä on eräänlaista kaksoisajattelua. Tai olisiko oikein ajatella että kristinuskossa Jumala toivoo että ihminen kokee riittävästi mitättömyyttä ja palvoo Jumalaa riittävän alhaalta käsin ja tällöin Jumala sitten on suosiollinen armossaan.koala-puussa!
Ihmisellä on mitätöinnin ja rehvastelun hetkensä, niin atella, kuin uskiksella.
Kristinuskon perussanoma on se, ettei sillä ole väliä, miltä tuntuu. Jumalan armollisuus on siinä, että jos naurattaa, niin nauraa, jos naama on pitkällä, olkoon. Raamatussakin kehoitetaan kumpaankin. Eli on vapaus olla inhimillinen tunteineen. Koala_puussa kirjoitti:
"Olen ymmällä. Emmekö me uskikset olekaan megalomaanisia narsisteja, jotka luulevat liikoja itsestään ja omasta merkityksestään? Olemmeko sittenkin itseämme mitätöiviä surkimuksia?"
Toit esille hyvän huomion. Kuitenkin uskossa itisensä mitätöimisen lisäksi koetaan usein että ollaan kuitenkin uskon vuoksi ansaittu jotenkin se taivaspaikka. Tämä on eräänlaista kaksoisajattelua. Tai olisiko oikein ajatella että kristinuskossa Jumala toivoo että ihminen kokee riittävästi mitättömyyttä ja palvoo Jumalaa riittävän alhaalta käsin ja tällöin Jumala sitten on suosiollinen armossaan.Niin, eli olemme siis yhtä aikaa sekä megalomaanisia narsisteja että itseämme mitätöiviä surkimuksia. Vain uskikset pystyvät tähän, sillä uskikset eivät ole tavallisia, keskinkertaisia ja melko normaaleja kuolevaisia.
- alipaineoktaavi
Enhän minä mitään pahaa ole ikinä tehnyt, ajatellut tai tuntenut.:D
Tässä varmaankin puhutaan enemmän sellaisesta taipumuksesta pahaan, niinkuin ihmisellä on sisäänrakennettuna. Ei kuitenkaan niin paljon yksittäisistä teoista. Eli ei sinänsä karmapitoista juttua.
Eli Jeesus on pelastanut niiden sielun, kuka sen kokee tärkeäksi. Tavallaan se taipumus pahaan on annettu anteeksi. En usko, että voi ajatella vankilatuomiota siitä, että on joskus sattunut ajattelemaan pahasti. Huh, mutta kyllähän sitäkin sanotaan, että Taivaaseen ei moni pääse.
Sitten se mitätöinti taas osanansa. Voihan sen ajatella nuinkin päin. Toisaalta taas ihminen on enemmänkin sosiaalinen eläin, niin jos joku antaa arvostusta, niinkuin vaikka Jumala pelastuksen, niin se on enemmänkin niin, että sen on ansainnut ja on hyvä omana itsenään. Ei tarvitse muita meriittejä, voi olla ihan oma itsensä.
Ja nimenomaan arvostaa itseään. Se on mielestäni yksi suurimpia haasteita kristillisyydessä. 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin, itseäsi ja tee toisille kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Nämä ajatukset ponkaavat esiin sellaista, että ihminen on tasavertainen muiden kanssa. Ei missään nimessä alempana tai vähemmän. Sillä olisihan se tekopyhää rakastaa jotakuta muuta yli itsensä, koska silloin rakkaus ei lähtisi siltä tasolta, mitä yksilö voisi tuntea. Okei, Jumalaa voi rakastaa enemmän kuin itseä, jos ajatellaan se niin, että Hän on kaikki, eli myös minä ja Hänen rakkautensa tahtoisi sydämeensä.
Tee toisille-- Niin, no, sama kuin yllä, eri muodossa:)
Toisen arvostaminen on vaikeaa, mutta ei siihen pitäisi vaikuttaa toisen uskomus jostain asiasta. Vaikka tämä olisi sitä mieltä, että ansaitsisi kadotuksen. Vaikka tämä ylentäisi itsensä taivaaseen .. Arvostaminen jokatapauksessa ansaitaan. Kiinnostava aloitus! Luulisin, että asiassa on ainakin kaksi puolta, varmasti enemmänkin. Ensiksikin me suomalaiset taidamme olla aika melankolisia ja vaatimattomuuteen taipuvaisia. Omaa itseä ei sovi korostaa ja kaikenlainen turhanpäiväinen ei ole hyvästä. Tästä kertovat useat sananlaskut, kuten vaikkapa: Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta ! Tai: Kell onni on, se onnen kätkeköön. Nuo nyt tosin eivät ole ihan parhaiten asiaa kuvaavia. Keksiikö joku osuvampia?
Toinen asia on se, että eri herätysliikkeissä on korostettu erilaisia asioita. Ihmiskuva, näkemys ns. hyvästä kristitystä on erilainen. Esim. evankelisessa liikkeessä iloitaan siitä, että saadaan olla pelastettuja. Kun taas körttiläisyydessä ikävöidään armoa ja
ollaan haikeita, vaikka uskotaankin, että kristityn osa on iloinen osa.
Täällä on hyvin jo kommentoitukin asiaa. Eiköhän Jumala ole luonut meistä jokaisesta ainutlaatuisen olennon tunteineen ja temperamentteineen. Saamme olla sellaisia kuin olemme, väliin iloisella mielellä ja itsetuntoa pursuten. Välistä taas siipi maassa ja kosketusta kaihoten.
Tuikku-pappi
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sanna Marin vetänyt leukoja 11 kertaa
Tästähän oli joskus polemiikkia, kun muistaakseni lupasi kymmenen tai jotain vedellä. No nyt niin on, ainakin omien san906128- 1462599
Sosialismia Tampereella: Virallinen ilmiantolinja avautuu kaupungissa
Nyt siis mennään mansessa ihan justiinsa samaan malliin kuin entisessä Neuvostoliitossa, jossa saattoi ilmiantaa naapuri1632433Farmi Suomi: Kokeeko Frederik, 81, saman kohtalon kuin ikämies Danny?
Danny, musiikkineuvos Ilkka Lipsanen, nähtiin mukana Farmi Suomi -realityssä v. 2024. Danny teki yllätysratkaisun ja tuo312269Tyhmä persuväite = köyhä argumentti
Väite, että vasemmistopuolueita äänestäisivät vain “köyhät, tapatyöttömät tai heikoilla lahjoilla varustetut”, kertoo en452208Suomalainen tutkimus paljasti oudon asian vasemmistolaisista - he häpeävät itseään
Kyllä, asia on faktaa. Suomalainen tutkimus osoittaa, että vasemmistolaisina itseään pitävät kansalaiset häpeävät itseää692135Tiesitkö? Andy McCoy ja Pelle Miljoona saavat taiteilijaeläkettä - Tämän suuruinen eläke on
Ylimääräiset taiteilijaeläkkeet on jaettu ja 59 taiteilijaa sai sen. Taiteilijoiden keskimääräinen eläketulo jää hyvin a721682Tätä et nähnyt tv:ssä: Frederik paljastaa - Totuus "haisevasta jäynästä" pehtoorille Farmilla
Frederik veti ns. herneen nenään ja päätti kostaa pehtoorille. Mitäs mieltä olet Frederikin "aamutoimista"? Lue jutt81471- 391375
Kunnanvaltuusto koolle heti
Tämä on erittäin vakava tilanne 17 hakkiita oli hyrylle mutta Kas kummaa kaksi hakkiota loppusuora oli Kainuusta ja Brys291319