Mitä jos

jos minulle kävisi niin, olisin tosi onnellinen.
Olisin tosi onnellinen jos joku rakastaisi minua. Jos menee rakastumaan avioliiton ulkopuolella, on oikeastaan ottanut suuren askeleen. Ehkä joskus on hyvä ajatella itseään ja omaa onneaan.

sit se vaan olis niin. mitä sitä jossittelemaan.

Jos niin kävisi, niin sitten pitäisi miettiä mitä tehdä. Kariutuisiko avioliitto vai pidettäisiinkö suhde salaisena. Vaikea tietää mitä tekisi. Mutta ei siihen avioliiton ulkoiseen suhteeseen niin vaan ajauduta. Kyllä siihen on syynsä.

Jos rakastuisi ulkopuoliseen, tuskin kannattaisi
aviopuolisolta sitä salata. Asia tulee varmaan ilmi ennemmin tai myöhemmin. Mutta pienet syrjähypyt kannattaa pitää omana tietona.

Ystävystyttiin keskustelupalstalla (ei siis chat). Aluksi vaihdettiin s-posteja ihan niistä näistä - jäätiin kahdella sanalla sanoen suustamme kiinni. Hän oli mukava ja tykkäsin lukea sekä kirjoittaa hänelle.

Vuosi vierähti, reilusti toistakin. Hän tuli käymään kotikaupungissani ja halusi tavata. Yritin estellä, mutta hän sai puhuttua yli - mikäs siinä nyt on jos sähköpostiystävät tapaavat. Kunhan istutaan ruokaravintolassa hetki, ehkä syödään ja rupatellaan.

Olin hieman myöhässä ja tiesin oven avatessani hänen varmasti odottaa minua jo oven edessä olevassa baarissa - niin kuin odottikin. Ensisilmäyksellä tiesin nyt käyneen vanhanaikaisesti. Siirryimme ruokapuolelle ja jossain vaiheessa tilasimmekin, jotta saimme innokkaan tarjoilijan pois häiritsemästä. Me olimme kahden maailmassa.

Juttelimme vuolaasti, hyvä että saimme syötyä. Maksaessa huomasin oluenkin jääneen juomatta, en ollut edes maistanut.

Kaikkein "hirvittävintä" ihastumisessa oli kaksipuolisuus - hänelle kävi samoin. Ja ainut vaihtoehto oli jatkaa kumpaakin aikaisempaa elämää, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Emme uskalla tavata enään, se roihahtaisi heti, tiedämme sen kumpikin. Ystävyys elää sähköpostien välityksellä, harvakseltaan. Ihastuksen ja rakastuksen yritämm tukahduttaa.

Aluksi siihen meinasi riutua, mutta nyt osaa olla jo ylpeäkin että on saanut moisen kokea. Olin jo unohtanut miltä se tuntuu kun ihastuu kunnolla, varpaita myöten .. ja rakastuu, kyllä me senkin sittemmin tunnustimme.

Elämä voi olla ihan rehevääkin, mutta ei kaikkien kukkien tarvitse kukkia.

Ja kuitenkin toivon joskus saavani edes koskettaa ohimennen, ihan kevyesti, hänen kättään.

Kokenut mutta kokematon

Minulla on suhde avioliiton ulkopuolella.
On ollut jo pitkään, viitisen vuotta.
Se suhde on toinen elämäni.

siinähän se sitten onkin