Oli 90-luvun kuumin kesä ja minä, tuolloin 25-vuotias teekkarikolli, elelin vailla huolta huomisesta. Lämpöä oli piisannut yli hellerajan jo useampia viikkoja.
(En sivumennen sanoen ihmettele yhtään sitä, että talouselämä on lämpimissä maissa hivenen huonommalla tolalla kuin täällä kylmässä pohjolassa. Kyllähän tuommoisessa kelissä panettaa ja janottaa ihan eritavalla, kuin täkäläisessä marraskuun räntäsateessa.)
Sinä kesänä alkuviikostakin tuli monesti otettua muutama kalja rantalentiksen tai puistofutiksen ja uinnin jälkeen. Viimeistään torstaina oli lähdettävä jo kunnolla radalle. Mikäs siinä oli nuoren miehen baareissa notkuessa, kun yölläkin tarkeni sortseissa ja T-paidassa. Kämpillä käytiin vain nukkumassa, vaihtamassa vaatteet ja pesemässä pyykki.
Eräänä lauantai-iltana tilanne alkoi kuitenkin olla painostava. Useampi päivä dokailua oli saava aikaan sietämättömän nosteen libidossa krapulasunnuntaille. Torstai ja perjantai olivat menneet poikaporukassa rallatellen. Sopivaa mimmiä ei ollut sattunut kohdille, eikä semmoista ollut juuri muistettu etsiäkään. Ajattelin jo kauhulla tulevaa sunnuntaiyötä ja kieriskelyä yksinäni muna pystyssä opiskelijaboksissani painajaisten piinatessa, sikäli kun siinä pätsissä untakaan saa. Valomerkki tulisi Manalassa parin tunnin kuluessa ja päässä alkoi suhista jo siihen malliin, että vonkaaminen olisi parempi aloittaa heti jos edes enää kannattaisi aloittaakaan. Muisti pätkisi jo nyt pahemman kerran. Muutama jekku ja GT liikaa oli mennyt oluiden kyytipoikina.
…
Taju alkoi palata umpiluuhun. Heräsin verhon raosta silmiini osuvaan auringonpaisteeseen sekä armottomaan kusihätään ja stondikseen. Krapula ei ollut vielä varsinaisesti alkanut. Joku naiseksi tunnistettava hahmo tuhisi parisängyssä vieressäni peiton alla minuun selin. Kello ei ollut vielä yhdeksääkään.
Enempiä ihmettelemättä hiippailin vessaan. Kustessani pohdin, pitäisikö häipyä vähin äänin vai katsastaa tilanne. Siitä olin varma, että en ollut pannut vielä ketään. Ne hommat kyllä muistaa ja toisaalta bokseritkin olivat vielä jalassa. Huljutellin munani toiveekkaana raanan alla. Putsasin leegoni hammastahnalla ja huuhtelin suuni myös. Vettä meni suoraan hanasta noin litra.
Viimeiset muistikuvat olivat taksimatkalta johonkin rannalle Espooseen, hivenen rasavillin oloinen poikatyttö tummat puolipitkät hiukset, siniset silmät, terhakka perä, noin kaksvitonen, niin kuin minä itsekin, ei siis ollenkaan paha. Mutta sitä eihän kännissä pokatuista koskaan tiedä. Todellisuus on monesti toinen krapulaisen silmin, mutta ajattelin, että levätään nyt ainakin vähäsen ja katsotaan.
Olisihan se aivan liian noloa ja ilmeistä soittaa kenellekään ex-hoidolle sunnuntaina. Eikä silti mahdollinen aamupalakaan, lemmiskelystä puhumattakaan, olisi ollenkaan paha juttu juuri nyt. Luvassa oli kuitenkin vähintään keskivahva krapula kolmenpäivän perusteellisen dokauksen jäljiltä. Naisseura ja muutama tasoittava olut olisi moiseen olotilaan parasta mahdollista terapiaa. Jos on liian ruma, niin jätetään sitten panematta.
Tarkistin siis eteisen lattialla lojuvasta postista emännän nimen ja hiipailin takaisin makuuhuoneeseen. Havaitsin, että neitokainen oli karistellut peiton päältään ja nukkui nyt mahallaan pylly pystyssä pelkät pikkuhousut päällään. Tavalliset sloggit toki, mutta noin loistava peba olisi kyllä ollut kyrvät seisauttava näky vaikka armeijan runkkupuvussa. Ruskettuneessa selässä, samoin kuin peppuvakoon painuneiden slogien alta näkyivät bikinirajat. Nukkumisesta ei nyt tulisi enää mitään.
(En sivumennen sanoen ihmettele yhtään sitä, että talouselämä on lämpimissä maissa hivenen huonommalla tolalla kuin täällä kylmässä pohjolassa. Kyllähän tuommoisessa kelissä panettaa ja janottaa ihan eritavalla, kuin täkäläisessä marraskuun räntäsateessa.)
Sinä kesänä alkuviikostakin tuli monesti otettua muutama kalja rantalentiksen tai puistofutiksen ja uinnin jälkeen. Viimeistään torstaina oli lähdettävä jo kunnolla radalle. Mikäs siinä oli nuoren miehen baareissa notkuessa, kun yölläkin tarkeni sortseissa ja T-paidassa. Kämpillä käytiin vain nukkumassa, vaihtamassa vaatteet ja pesemässä pyykki.
Eräänä lauantai-iltana tilanne alkoi kuitenkin olla painostava. Useampi päivä dokailua oli saava aikaan sietämättömän nosteen libidossa krapulasunnuntaille. Torstai ja perjantai olivat menneet poikaporukassa rallatellen. Sopivaa mimmiä ei ollut sattunut kohdille, eikä semmoista ollut juuri muistettu etsiäkään. Ajattelin jo kauhulla tulevaa sunnuntaiyötä ja kieriskelyä yksinäni muna pystyssä opiskelijaboksissani painajaisten piinatessa, sikäli kun siinä pätsissä untakaan saa. Valomerkki tulisi Manalassa parin tunnin kuluessa ja päässä alkoi suhista jo siihen malliin, että vonkaaminen olisi parempi aloittaa heti jos edes enää kannattaisi aloittaakaan. Muisti pätkisi jo nyt pahemman kerran. Muutama jekku ja GT liikaa oli mennyt oluiden kyytipoikina.
…
Taju alkoi palata umpiluuhun. Heräsin verhon raosta silmiini osuvaan auringonpaisteeseen sekä armottomaan kusihätään ja stondikseen. Krapula ei ollut vielä varsinaisesti alkanut. Joku naiseksi tunnistettava hahmo tuhisi parisängyssä vieressäni peiton alla minuun selin. Kello ei ollut vielä yhdeksääkään.
Enempiä ihmettelemättä hiippailin vessaan. Kustessani pohdin, pitäisikö häipyä vähin äänin vai katsastaa tilanne. Siitä olin varma, että en ollut pannut vielä ketään. Ne hommat kyllä muistaa ja toisaalta bokseritkin olivat vielä jalassa. Huljutellin munani toiveekkaana raanan alla. Putsasin leegoni hammastahnalla ja huuhtelin suuni myös. Vettä meni suoraan hanasta noin litra.
Viimeiset muistikuvat olivat taksimatkalta johonkin rannalle Espooseen, hivenen rasavillin oloinen poikatyttö tummat puolipitkät hiukset, siniset silmät, terhakka perä, noin kaksvitonen, niin kuin minä itsekin, ei siis ollenkaan paha. Mutta sitä eihän kännissä pokatuista koskaan tiedä. Todellisuus on monesti toinen krapulaisen silmin, mutta ajattelin, että levätään nyt ainakin vähäsen ja katsotaan.
Olisihan se aivan liian noloa ja ilmeistä soittaa kenellekään ex-hoidolle sunnuntaina. Eikä silti mahdollinen aamupalakaan, lemmiskelystä puhumattakaan, olisi ollenkaan paha juttu juuri nyt. Luvassa oli kuitenkin vähintään keskivahva krapula kolmenpäivän perusteellisen dokauksen jäljiltä. Naisseura ja muutama tasoittava olut olisi moiseen olotilaan parasta mahdollista terapiaa. Jos on liian ruma, niin jätetään sitten panematta.
Tarkistin siis eteisen lattialla lojuvasta postista emännän nimen ja hiipailin takaisin makuuhuoneeseen. Havaitsin, että neitokainen oli karistellut peiton päältään ja nukkui nyt mahallaan pylly pystyssä pelkät pikkuhousut päällään. Tavalliset sloggit toki, mutta noin loistava peba olisi kyllä ollut kyrvät seisauttava näky vaikka armeijan runkkupuvussa. Ruskettuneessa selässä, samoin kuin peppuvakoon painuneiden slogien alta näkyivät bikinirajat. Nukkumisesta ei nyt tulisi enää mitään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En ehtinyt siinä juuri varttia pitempään kieriskellä, kun huomenia toivoteltiin vierestäni uneliaasti. "Huomenta, Laura.", vastasin. "Positiivista, että muistat sentään mun nimenkin." "Joo, tokihan herrasmies semmoiset muistaa, vaikka myräkkää olikin vähäsen, valehtelin." "Maistuisiko arvon herrasmiehelle aamupala?" Lauraksi arvaamani misu sanoi kääntyen samalla kissamaisesti venytellen istumaan. "Toki toki", vastasin varoen tuijottamasta liian suoraan hänen paljaita rintojaan.
Laura sipsutteli ohitseni kylpyhuoneeseen. Saadakseni jotain muuta ajateltavaa poimin lattialta aamun Hesarin ja aloin selailla sitä hajamielisesti. "Ainahan voisi olla huonommin, hirveän paljon huonommin", mietin vilkaisten kylpyhuoneesta palannutta yläosatonta aamiaiskokkiani. ”Mä voisin vähäsen auttaa…”, sanoin. ”Ei, lue sä vaan lehteä, täällä ei vieraiden tarvitse kokata.” neitokainen vastasi.
Ennen kuin kokkaus varsinaisesti edes ehti alkaa, puhelin soi. Laura meni harmikseni makuuhuoneeseen vastaamaan. Ilmeisesti joku ystävätär soitti, kun juttua piisasi kovin. Parin minuutin odottelun jälkeen mietin, pitäisikö minun laittaa aamupala, vai mikä nyt oli homman nimi. Vilkaisin makuuhuoneeseen. Laura köllötti mahallaan sängyllä pylly pystyssä luuri korvallaan ja heilutteli sääriään jutellen niitä näitä. Se näky oli krapulan ja kuuman kesän villitsemälle libidolleni aivan liikaa.
Hiippailin hänen taakseen. Suutelin niskaan ja vetäydyin pois leikkisää läimäystä väistäen. Näin, että hänen ihonsa meni kananlihalle. Laura jatkoi kuitenkin jutusteluaan ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hivuttauduin takaisin kosketusetäisyydelle. Hieroin hänen niskaansa. Lopulta hivelin hänen pakaroitaan ja rintojensa sivuja. Hivutin käteni takaapäin hänen reisiensä väliä ylöspäin. Tässä vaiheessa Laura naurahti ja puristi pakaransa ja reitensä yhteen vangiten käteni niiden väliin.
Vähitellen hän hellitti otettaan puhuen yhä ystävättärensä kanssa eilisillan toilauksista. Hipaisin pikkuhousujen etumusta varovasti ja jatkoin selän ja niskan suukottelua. Vähitellen hivutin kättäni reiden sivua ylöspäin tavoittaen jalkovälin. Livautin etusormen slogien alle ja tunsin kostean silkinpehmeän hävyn. Lauralta pääsi tukahtunut huokaus, kun työnsin etusormeni hänen sisäänsä. Tunsin, hänen lihastensa jännittyvän ja kuulin hänen heleässä nauravassa äänessään värinää.
Ilmeisesti neidilläkin alkoi olla jo vähän hankala olo. ”Mun kapula soi, soitan sulle myöhemmin, jutellaan sit enemmän. Moi.” Laura sai soperrettua ennen, kun sulki puhelimen. ”Helkkarin roisto, nyt saat kyllä vastata teoistasi!” hän sanoi muka vihaisena ja jatkoi ”Paree ois, että ettet oo mikään kolmen minuutin muna!”.
”Teen parhaani. Katsotaan mihin se riittää.”, sanoin Hiihtoliiton liturgiaa mukaillen. Heitin bokserit nurkkaan ja repäisin Lauran suosiollisella avustuksella sloggit nilkkoihin. Laskeuduin muna tanassa kyynärpäitteni varaan Lauran ylle hivotellen hepilläni hänen pakaroitaan. Laura kierähti altani, tarrasi toisella kädellä kyrpääni kiinni tunnustellen saalistaan. ”Ihan kiva muna. Kai sulla on kondomeja mukana.” ”Joo, on tuolla taskussa” sanoin ja aloin kaivella varmuusvälineitä sängyn vierestä shortsieni taskusta peltisestä Sisu-askista. ”Tyypillinen insinööriratkaisu.” Laura totesi.
Laura kietoi kätensä niskaani ja alkoi suudella himokkaasti. ”Mä tykkään olla päällä, ainakin aluksi.”, hän sanoi työntäen minut selälleni sängylle. Hän otti lattialta yhden sinne tipahtaneista kumeista, avasi muovin ja pujotti sen meisseliini ja siirtyen hajareisin päälleni ”Katselin hänen hiukan alapainotteista alastonta vartaloaan. Rintoja luonnehti ehkä parhaiten adjektiivi ”terhakat”. Häpyhuulet olivat paljaaksi ajellut, mutta kummulle oli jätetty pieni häveliäisyystupsu. ”Onnenpoika onnenpoika…” hyräilin mielessäni.
”Tiedäthän, että me kiltit tytöt ei anneta yhden illan hoidoille, mutta… Sä oletkin aamumuna ja vielä harvinaisen hyvä suostuttelemaan.” Laura kehräsi ja hieroen kumin peittämää elintäni märkää häpyään vasten. Hän kohottautui hiukan ja ohjasi kaluni huulilleen. Tartuin kiinni pyöreisiin pakaroihin ja painoin heppini hitaasti pohjaan asti.
Laura nojautui taaksepäin ja alkoi pyörittää pyllyään kuin rodeoratsastaja ikään. Tunsin, kuinka hänen kohdunkaulansa muljui munanpäätäni vasten. Aika vänkä tuntemus kaiken kaikkiaan ja ilmeisesti myös neidin itsensä mielestä, koska nautinnollinen hymy nousi hänen huulilleen. Lauran hengitys alkoi kiihtyä ja silmiin syttyi sielukas katse. Asetin peukaloni hänen herkkunappulalleen, joka pilkotti häpyhuulten välistä ja pyörittelin vähäsen.
”Uuuuuh, toi tekee hyvää, mutta älä tee noin enää, haluan tuntea miehen kunnolla mun sisällä. Tota juttua voin tehdä yksinkin. Hyväile mun rintoja. Siitä mä tykkään.” Laura sopersi pyörittäen pyllyään kiduttavan hitaasti, niin että pelkäsin jo hetken krapulan piinaman otsalohkoni räjähtävän. Yht’äkkiä tunsin puristuksen heppini ympärillä. Lauran huulilta purkautui nautinnollinen huokaus. Hän vajosi huohottaen päälleni leväten hetken.
”No niin ja nyt hoidellaan nuoren herran paineet pois. ”, neiti kuiskasi purren minua hellästi korvasta. Laura aloitti ratsastuksen hitaasti uudestaan kiihdyttäen tahtia samalla pyöritellen lantiotaan. Melko pian tunsin viimeisen hetkeni tulleen. Tartuin kiinni noista tayteläisistä pakaroista ja annoin tulla.
----------jatkuu… ehkä----------