Miten selvisitte koiran menetyksestä? Koiramme täytyy varmaan lopettaa ja se on hyvä vaihtoehto, koska koiran ei tarvitse enää kärsiä, mutta kauhee tätä ahdistuksen määrää, kuka on sitten mun parasystävä, se joka tulee aina iloisesti vastaan, kuuntelee, leikkii ja on mun halinalle kotona, ja ei kotona ikinä oo tarvinnu olla yksin kun on ollu koirakaveri... Vaikee kuvitella että talo on ihan tyhjä, ja ei kukaan enää tuu tökkimään kuonolla, jos istuu vaikka koneella liian pitkään..
Tietenkin on mulla ihmiskavereita, mutta koirakaveri on aivan eri asia...
Sanonta "koira on ihmisen paras kaveri" pitää oikeesti niin hyvin paikkaansa, että itkettää...
Tietenkin on mulla ihmiskavereita, mutta koirakaveri on aivan eri asia...
Sanonta "koira on ihmisen paras kaveri" pitää oikeesti niin hyvin paikkaansa, että itkettää...
Vastaukset 3
Vanhimmat
parasta...älä sitä kuinka kauheaa sen menetys on.
Uusi pentu on parasta lääkettä koiran menetykseen. Asiahan ei muuksi muutu, vaikka ottaisit pennun heti, kun vanha koira on lopetettu. Itse otan pennun yleensä jo ennen vanhan koiran lopetusta/kuolemaa, jos se on ennalta tiedossa.
lopetettiin 5.7 klo 13.30. Tuska on aivan suunnaton vaikka tiedän että tein oikein. Aksu oli 13 vuotias sekarotuinen koiruus jolla oli nivelrikko, sydämen vajaatoiminta, kaihi sekä kuulon heikkeneminen. Sattuu ja paljon. Jotenkin tuntuu ettei tekoni ollut oikeutettu. Oli ehdottomasti oikea päätös lopettaa Aksu varsinkin kun sen jalat petti eläinlääkärin pihassa. En itse pystynyt vienään poikaa viimeiselle matkslle. Mieheni joutui viemään sen ja tuli itkien kotia. Hän kantoi välittömästi Aksun pedin, ruokakupin ja muut tavarat pois, koska ei pystynyt katsomaan niitä. Olen nyt ihan hajalla ja tuskainen. Pahinta oli sovitun sjan odottamunen. Aika tilattiin 4.7 ja saatiin seuraavalle päivälle. Yö oli tuskainen kuunnella Aksun rohisevaa hengitystä ja köhimistä. Aamu tuli ja tajusin minuuttien kuluvan. Huusin tuskasta ja pyysin vääntämään viisareita 13 vuotta tasksepäin. Olen aivan hajalla, itkuinen ja koti tuntuu tyhjältä vaikka toinen koirani jäi 9,5 vuoden ikäinen Dumdo. Dumdo ei yksinkertaisesti täytä sitä tyhjiötä minkä Aksu jätti. Pahinta tässä on vielä lasten kohtaaminen. Krisulle kerrottiin että nyt aika on todella lähellä. Krisu vain itki ja katsoi koiraa silmiin. Lähtiessää hän halasi koiraa ja hyvästeli Ajsun. Hän ei halunnut tietää tarkkaa ajankohtaa. Sartsa vuorostaan välttelee puhumista Aksusta ja minä itken silmät päästä.
Kaikki ei heti pysty ottamaan uutta perheenjäsentä eli pentua vaan haluavat surra aikansa. Sama juttu mulla viikko sitten laskettiin ikiuneen vaikean sairauden uuvuttava ystäväni ja perheenjäsen. Itkin päivää ennen,klinikalla ja klinikalta tultaessa...
Enää en itke niin paljoa kun tiedän että toisella on hyvä olla ilman kipua ja jatkuvaa lääkitystä. Pentua en vielä ota ennen kuin olen toipunut surusta täysin koska en halua vahingossakaan ''surun korvikeeksi'' ottaa pentua ja näin vaikuttaa koulutukseen.
Kuten todettu me ihmiset ollaan yksilöitä toiset pystyy heti ottamaan ja aloittamaan pennun kanssa, joillakin sitten menee oma aikansa ennen uuden ottoa.