Älymonofiaskon aiheuttajasta vastaehdokas Vuorelle

divide et impera = hajoita ja hallitse
Hiihtoliiton pj-pelissä kaikki keinot käytössä!
Seinäjoella kysymys joko mäkihypyn tai päävalmentajan tulevaisuudesta!

vanhat koetut lääkkeet käytössä Hiihtoliiton pj-pelissä.
Mäkihyppyväen oma ehdokas J-P Vuori saikin yllättäin kilpailevan ehdokkaan ihan yliopistotasolta - ja mäkihyppyporukan toimesta! Lauri Kettunen on aiemmin touhunnut kalliiksi tulleessa älymonokokeilussa. Ilmeisimmin soppaa hämmentää mäkihypyn päävalmentaja, joka ei Sundbergin vetäydyttyä voi olla varma siitä, että pesti jatkuisi kovinkaan pitkään mikäli Vuori valittaisiin Hiihtoliiton puheenjohtajaksi. Näin päävalmentajan oma etu vaatii toimenpiteitä mäkihypyn edun kustannuksella!
"älytön mono"-proffa Kettusen saavutuksia mäkihypyn saraltahan on jo mm. puolen miljoonan euron heittäminen kankkulan kaivoon. Hyvä kun tuli mies esiin, niin voi mäkiporukka tentata mihin nekin rahat hävisivät. Ja Tampereelle varmaan saavat nyt Hervantaan muovimäen myös siihen isompaan n. 50 m mäkeen?
vieläkö joku muistaa suurella metelillä hehkutetun älymonokokeilun?
http://yle.fi/uutiset/alymono_auttaa_makihyppaajia_ja_katsojia/5734243

Nythän siihen kokeiluun voidaan upottaa muidenkin hiihtolajien miljoonat! Jatkossa hiihtoliiton puheenjohtajan ansiosta esim. laskettelumonot tekevät itse käännökset ja pujottelijan pitää vain koettaa pysyä kyydissä!

Ihmetyttää, kun mäkihyppyväellä olisi ollut mahdollista saada oma mies Hiihtoliiton johtoon, niin omat koirat purevat ja haukkuvat. Olisi Vuori ansainnut ainakin mahdollisuuden yrittää, vaikka mäkihypyn osalta ehti hädin tuskin selvittää tilannetta, niin on kai pyrkinyt tuomaan tilanteen rehellisesti esiin?

Ikävää, että mäkihyppykenttä on jakautunut muutamaan sisäänpäinlämpiävään kuppikuntaan, joissa kussakin vedetään härskisti kotiinpäin.
Samaan aikaan seuroissa yritetään viedä eteenpäin juniorityötä, johon ei lajiliitolta ole vieläkään saatu mitään tukea, vaikka sitä puheissa aina luvataan. Eivät lajiliiton herrat vaivaudu suurten mäkihyppypaikkakuntien ulkopuolelle. Niinpä Suomen hyppyrimäet saavat ihan rauhassa lahota ja seuratoiminta nuutua - laji voidaan pikkuhiljaa unohtaa.