sydän vikanen,
leikkauksen jälkeen masennusta, joten kuoleman tunnen hyväksi asiaksi.
Kuunelkaa jos on mahdollista, erittäin asiallinen politinen keskustelu !
leikkauksen jälkeen masennusta, joten kuoleman tunnen hyväksi asiaksi.
Kuunelkaa jos on mahdollista, erittäin asiallinen politinen keskustelu !
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen ajatellut armomurhaa, eli eutanasiaa.
Ihmishengen, omansa tai toisen riistäminen on murha, vaikkakin armsota tehty. Jos on päästetty parantumattomasti sairas, kärsivä ihminen tämän ajan vaivoista, niin onko se murha? Olisiko meistä kenestäkään sen tekijäksi? Luulen, että minusta saattaisi olla, sillä jos näkisin läheiseni kärsivän hillittömiä kipuja niin....
Voisin itsekin ehkä pyytää eutanasiaa päästämään itseni tuskistani. Jos, jos, ja ehkä, ehkä...
Masennus on hoidettavissa ja paranee. Sydänleikkauksen jälkeinen masennus on hyvin yleistä. Lähes sääntö ilman poikkeusta.
Sinäkin toivut masennuksestasi. Pääset sen läpi, et yli ja ohi, vaan käyt läpi synkän pimeän tunnelin ja tulet ulos entistä vahvempana!
Monesti olen minäkin asiaa ajatellut, ja onneksi, tähän asti, olen sitä mieltä, että vain äärimmäisissä tapauksessa se saisi olla luvallinen.
Tuntuu, että eniten sitä puollustavat ihmiset, jotka ovat suht'koht' terveitä, ja ajattelevat, että siihen on vielä mittaamattomasti aikaa, kun se olisi ajankohtainen.
Asia pitää aina olla oma tahto, mutta jospa elämänhalu tulisi takaisin, muttei osaa sitä ilmaista? Entä, jos halu eutanasiaan tulisi, muttei sitäkään kykene ilmaisemaan.
Kuka takaa, että päätös on aina oma, ei vaikkapa ahneiden omaissuostuttelijoiden?
Kuka alkaa viralliseksi "kuoleman enkeliksi", kenen hermot sen kestävät, pitemmän päälle?
Ainoassa tapauksessa hyväksyn, jos on valtavat tuskat, eikä niihin löydy helpotusta.
Ikävä olisi, jos rakkaat mummot ja papat alkaisivat ennen aikojaan jättämään jälkikasvunsa. Pitää siis kehittää kivunlievitystä.
Koskaan se ei saisi olla helppo ratkaisu, pystytäänkö kunkin tarpeita ja pyrkimyksiä kartoittamaan, minä en ainakaan tiedä.
Aloittajalle toivon kaikkea hyvää, kyllä meitä on monta, jotka ovat saaneet elämänsä takaisin.
Kuka ja milloin antaa ihmiselle elämän ja kenellä on oikeus se katkaista tai sitä lyhentää?
Elämä syntynee kun syntyvä olio parkaisee ensimmäisen kerran. Tuona hetkenä henki muuttaa asuntoonsa, ruumiiseen ja muuttaa pois kuolinhetkellä.
Onko minkään olennon elämän pituus ennakolta määrätty? Ainakin sitä voidaan lyhentää onnettomuuksilla ja sairauksilla, pidentää ei koskaan.
Elämän pituutta voi vähentää vaikkapa tupakoimalla tai sopimattomia nautintoaineita käyttämällä.
Elämän pituus säätyy ja se on sallittua ihmiselleelämänsä asunnos, tietyin rajoituksin. rajoituksista säädetään vain eutanasian mahdta ollisella kiellolla.
Jokaisella pitäisi olla oikeus itse päättää elämänsä pituudesta. Ei kukaan voi pyytää keneltäkään lupaa muuttaa pois elämänsä asunnosta, ihmisruumiista.
Pohjimmiltaan olen sitä mieltä, ettei ihminen osaa synnyttää elämää keinotekoisesti, joten ei sitä ole lupaa ottaakaan, itseltä eikä muilta.
Mutta entäpä kovat kivut ja tuska, jos niihin ei löydy helpotusta.
Entä, kun annetaan pahalle pikkusormi, se vie pian koko käden.
Kyllä nykyisenä hyvinvoinnin aikana pitäisi ihmisille taata hyvä elämä vanhanakin.
Eihän se oli muusta kiinni, kuin päättäjien älynkäytöstä ja tahdosta. Jätettäisiin Guggenheimit sun muut vähemmälle.
Koko asia on niin suuri ja omakohtainen jokaiselle, että oikeastaan minä ainakaan en siitä jaksa edes puhua.
Kyllä minulle ovat sairaudet ja kuolemakin läheltä koettuja, en katsele suinkaan maailmaa vaaleanpunaisten linssien läpi.
kärsivien tulisi saada käyttää lääkkeenään kannabista.
Eikö se poista kipuja? Heillähän ei ole enää menetettävää.
ammati apua, se jää nähtäväksi.
Kiitos lohtu sanoista,
olen pessimisti luonne,
olen epäilevä oman masenuksen paranemisen suhteen,
tai toisaaltaan,
jos jos ja taas jos, pystyn muodostamaan uuden elämän ilman suurempia suruja läheisten taholta ja puolesta,
jos saan elämään sisältöä, lämpöä ja läheisyyttä,
toisaaltaan luulen olevani niin hankala ihminen, etten kykene enään uusiin kuvioihin,
tämä turhakkeena olo ja tarpeetomuuden tunne on lopulta tappava tauti,
kai mun täytyy kääntyä ammati auttajien puoleen,
toisaaltaan epäilen saako yli seitenkymppinen masennukseen kunnon hoitoa,
Joka aamu aurinko nousee pilvienkin takana.
Se on hyvä muistaa.
Minkä ikäinen ihminen tahansa saa masennukseensa hoitoa, lääkitystä, sekä terapiaa, mutta koska pystyt noinkin hyvin keskustelemaan, esm. täällä palstalla, luulen sinua auttavan oikeanlaiset ihmiskontaktit. Ei sellaiset, jotka hehkuttavat, että onneksi minä olen vielä terve ja pirteä ja plaap, plaap, plaap.
Heiltä puuttuu myötäelämisen kyky ja tahto kulkea masentuneen rinnalla.
Mielestäni olet kuitenkin melko lievästi masentunut koska kirjoittelet palstalla ja pohjimmaltasi uskot, että sen pimeän tunnelin päässä näkyy jonain päivänä valoa.
Pitääkö lääkärin taia terapeutin olla sairas ymmärtääkseen. Enpä usko.
*********************
siis TÄH ?
Siis mitä tarkotat ??
Voitko selventää ?
Varmaan sitä, ettei lääkärin tarvitse olla jalaton, että osaa hoitaa jalatonta.