Avoliitto

Onko sillä väliä?

On se siinä mielessä syntiä, että ei ole menty naimisiin (eli solmittu liittoa), mikä on Jumalan tahto. Avosuhteessa eläminen ei silti kadota, kunhan on uskollinen sille yhdelle kumppanilleen.

Onko syntä jos uskomaton ihminen vihkii avioliiton?

Mikä liitto on avoin? Sehän kumoaa jo sanana toisensa.

Toisaalta, jos katsotaan tekoa, niin jos viet naisen ja yhdyt häneen, olet heti liitossa hänen kanssaan. Ero on syntiä. Mitä maallisiin säähdöksiin tulee, niin ns. tuomarin ja papin sanat on vain rituaalia.
Miehellä alkuraamatullisesti voi olla useampi vaimo, mutta vaimolla vain yksi mies.
Vaimo ei saa erota miehestään. Mies on hoidettava naisten taloudellinen puoli, myös on rakastettava heitä.
Mutta se ensimmäinen "lihaksi" tuleminen on elinikäisen sitoutumisen side.

Tunnen iäkkään parin. Tapasivat jollain retkellä: mies oli jo silloin yli 90 vuottas ja nainen hieman nuorempi. Rakastuivat, menivät heti kiloihin ja elävät tänäänkin avioliitossa palvelutalossa. Ihan teräväpäisiä molemmat. Ovat molemmat vakaumuksellisia uskovaisia. Naisesta en tiedä, mutta mies ei ole helluntailainen.

Raamattuun on Kirjoitettu: (1 Moos. 2:24), "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi".

Jeesus vastasi fariseuksille, jotka kyselivät Jeesukselta, onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi' ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'. Niin he eivät enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako". (Matteus 19:4-6).

Suurin osa seurakunnassa ajattelee tuon Jumalan yhdistämisen olevan ainoastaan avioliitto, joka solmitaan joko kirkossa tai maistraatissa vihkien. Mutta kun kukin pohdiskelee asian syvällisempää sanomaa, niin yleensä noissa sanankohdissa ei puhuta avioliitosta laisinkaan, vaan miehen ja naisen yhteisestä sopimuksesta yhteen menemisessä.

Kun ajatellaan asiaa tältä kantilta, että minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako; ja kun kaksi ihmistä, mies ja nainen, kokevat elämässään Jumalan tahdoksi heidän kohdallaan sen, että he menevät yksiin; ja vaikka he eivät solmisi avioliittoa, he kuitenkin toimivat elämässään Jumalan tahdon mukaisesti.
Miehen ja Naisen välinen rakkaus ei ole Jumalan kasvojen edessä syntiä.

Mutta joka omassa elämässään ja omassa elämäntilanteessaan kokee esim. avoliiton synniksi, sille se on synti.

Jokainen ajatelkoon näitä asioita omaa elämäänsä tarkaten ja syyllistämättä lähimmäistään.

Ihmisen täytyy itse päättää omasta elämästään, omista rajoistaan ja seistä siinä kuin myrkyssä ja sanokoot muut mitä haluavat.

Usko ei ole kollektiivista omaisuutta, joten päätä itse, äläkä anna toisten päättää puolestasi.

Ei tarvitse paljon pähkäillä, valitseeko mieluummin avioliiton vai avoliiton.

Minä ainakin pidän itseäni niin arvokkaana, että jos joku haluaa minun kanssani elää, niin hän sitten myös sitoutuu avioliiton kautta minuun. En halua antaa itsestäni/elämästäni vain joitakin osia toiselle tai toisinpäin, vaan kaikki on sitten lyöty yhteen, omaisuuksia myöten, jos kerran ollaan yhdessä.

Suurin osa miehistä ja naisista, jotka eivät halua sitoutua, ovat jotenkin luihuja, haluavat pitää jonkinlaisen takaportin auki tai jonkinlaisen osan elämästään itsellään, että pääsevät sitten pahan paikan tullen helposti livahtamaan pois suhteesta. Se on säälittävää, koska silloin ei todellista luottamusta toiseen ihmiseen ole eikä myöskään tule.

Tosi naurettavaa puhua suhteista, joissa ollaan muutama vuosi ja sitten erotaan YSTÄVINÄ - paska puhetta. Mikähän se parasta onkaan parisuhteessa kuin ystävyys, se että toinen on sinun paras ystäväsi, jonka kanssa voit jakaa kaiken, miksi sellaisesta haluttaisiin päästä eroon parisuhteessa?

Sinänsä minulle on ihan sama, miten ihmiset elävät, senkun vain hyppivät suhteesta toiseen ja elävät tosi AVOINTA LIITTOA, ristiriitainen termi sinänsä, nimittäin jos liitto on avoin, niin se on kyllä tosi LÖYHÄ sellainen.

Kun ihmiset menevät avioliittoon, he antavat ymmärtää (ulkopuolisille, sukulaisille, ystäville, tutuille tai suuremmallekin joukolle), että me haluamme sitoutua toisiimme loppu elämäksemme - ainakin tämä olisi avioliiton perimmäinen tarkoitus.

Se että toiset ovat tehneet avioliitosta "halpaa kauppatavaraa", tietynlaista juhlaa vain juhlan vuoksi, jonka voi toistaa elämänsä aikana monet kerrat sen kummemmin asiasta kärsimättä, on vain merkki siitä, että joidenkin ihmisten arvomaailma on tosi sekaisin tai oikeammin sitä ei ole ollut koskaan olemassakaan.

Ja kun ollaan helluntailaisuus -palstalla voidaan muistuttaa, ettei avoliitossa eläminen ole helluntaiseurakunnissa sellainen synti että sen vuoksi joutuisi vanhimmiston puhutteluun ja erotettavaksi seurakunnasta. Avoliitto on tullut helluntaiseurakuntiinkin jäädäkseen.

Ei helluntaihin susipareja pidäkkään ottaa.

eli se siitä.

On se syntiä

Serkkuni - lapsena kastettu.
Hän kun erosi ja liittyi taas uuteen, totesi, että rakkaus on ikuista, kohde vaihtuu.

Mitäpä siihen sanomaan. Liitossa oli ja pappi on siunannut - oikein kirkko häät.

Velimies- maistraatti - vihitty 1963- elää ja on liitossa.

Koulukaverini, hänen sisaruksista oli yksi serkkuni kanssa avioliitossa, siitä en sano enempää, mutta tämä koulukaverini. Hän ei ole uskomassa, niinkuin yleensä - yleisukonnossa kehutaan ja määritellään toisia. Mittaillaan ja tuomitaan.
No, tämä kuolukaveri - olisiko kuullut raamatusta, että kun tyttö vietiin telttaan, niin hän senjälkeen oli vaimo. Ei siinä lipereitten kanssa kukaan käynyt todistajien kanssa manaamassa mitään. Mutta, hänkin on jo yli 50- vuotta asunut tytönkanssa, jonka kylältäni tunnen. Sen ajan "hippi" porukkaa.
Ei maistraattia, eikä kirkkopappia, vaan elävät sen teltta- liiton - liittoa.
Lapset jo aikuisia - opettajia, koti on ollut alusta lähtien yhteistä heillä ja ovat rakastaneet toisiaan, ja vaimonsa syöpäsairauden - mikä nyt iällisenä on tullut hyvin käyneet yhdessä tukien eteenpäin.
Missä se synti on heidän kohdalla? Kuka käy synnittämään heidät, eihän raamattu puhu hapatepappien puheenparsista, mikä ei sido vauvanakastettua, joka vai vaihtaa kohdetta, mielensä mukaan.
Ja näitä suvussa vauvanakastettuja, sieltä löytyy kohteenvaihtajia.

Siis tekö alatte tuomaroimaan ja kenen luvalla?
Kyllä ne papit siunaavat - liukuhihanalta - -onko se yksikaste kastelijat sitten moniliittosiunaajia. ??? Täällä manataan yksikaste ja papin seljäntakana pappi huuttaa seuraava eronnut pari alttarille. Kysyy siinä, että monesko on menossa?

Eli kun Jumalan eteen mennään, sinunko manaamisesi ja tuomarointi on sitten Jumalan tuomittava, vai onko Valtakunta erikseen, joka tuomaroikin meidät?=

Romaneilla oli aikoinaan, oliko kärrymustalaisten aikakausi, niin riitti, kun heimon vanhimmalle sanottiin, että olemme yhdessä.
Luulisin, etteä siellä uskollisuus on pyhempi, kuin teidän itsenne tuomin julistukset.

Miettikääs taas siitä, kun puhutte....

On telttaan vietyä liittoa olemassa ja hyväksyttyäkin ja mitä vielä siitä, taisi olla luvallista ottaa toinenkin samaan tupaan.
Helpottikohan se perheenäidin työkuvaa, mene ja tiedä.

Jaa'a, tulipa mieleeni se, vauvakasteen kirjoitusten kautta, että onko tämä jonovihkimiskaava - seuraava pari - monesko liitto? Olisiko se Mooseksen aikaisen liitton jatkumoa. Mooses antoi eron, kun pariskunnan ukolla taisi ola kova sydän, eikä rakastanut vaimoaan raamatulliseti. Siinähän se yksikastekirkon moniliiton solmimisidean syy oli. Luterilaisuus moosestelee.

On siinä kirkossa laittomuuden porukaa, kun niin kovalla sydämellä eletään aikaa ja sen puun hedelmiä saa katsella. avioreoja, abortteja, parinvaihtoja - Himoksen majoissa, jne.

Niin, taitaa tämä koulukaverini liitto olla sittenkin "avo" liittona, pyhempi.
He sydämestään ovat liitossa ja jos ei haureutta ole, he ovatkin vanhurskaita.
Paaaaaljon enemmän, kuin tällä palstalla olevat, -tuomarit-

Terveet himot on annettu ihmiselle sitä varten, että ihmiskunta lisääntyisi ja täyttäisi maan.

Parhamin ja Olsenin himot suuntautui toisiin miehiin ja heidät vietiin siitä vankilaan.

Juutalaisuudessa sukupuoliyhteyden harjoittaminen oli luvallista vain avioliitossa. Jos joku tavattiin yhteydestä ennen avioliittoa, tuli tämän solmia avioliitto sen kanssa, jonka kanssa yhtyi. Jos kyse oli uskottomuudesta (huorinteosta), niin rangaistuksena oli kuolema (kivittämällä syylliset kuoliaaksi).

Avoliittoa ei käytännössä tunnettu Raamatun kirjoittamisen aikana ainakaan juutalaisuudessa. Seurakunnassa oli selviö, että sukupuoliyhteyttä harjoitettiin vain avioliitossa, joka oli yleisesti tunnettu kahden ihmisen ja suvun välinen sopimus (liitto). Niin sanottua common law marriagea ei tunnettu (pari asui yhdessä avioliiton kaltaisessa tilassa, mutta ei ollut solminut avioliittoa ehtoineen, oikeuksineen ja velvollisuuksineen).

Käytännössä on parempi, että pari on yhdessä ja uskollisia toisilleen, vaikka he eivät olisi virallisesti naimisissa, kuin että jokainen harjoittaisi vapaasti seksiä ja parisuhteen ulkopuolella. Seurakunnan sisällä olisi kuitenkin opetettava heitä avioliitosta ja kehotettava solmimaan sellainen. Jos pari ei tahdo elää toisiinsa sitoutuneena (lakiin perustuva sopimus ja liitto), niin sitten tulisi erota sen sijaan, että jatketaan löysässä tai vapaassa seksisuhteessa.

Tästä asiasta ei ole suoraa ja selvää opetusta Raamatussa, mutta näin olen asian nähnyt ja kehottanut avoliitossa olevia harkitsemaan vakavasti avioliittoa tai sitten eroa, jos ei tahdota elää toisiinsa sitoutuneena kuolemaan saakka. Avosuhde poikkeaa tältä osin selvästi avioliitosta, jossa tällainen laillinen sitoumus ja sopimus on tehty. Avioliitto on lain edessä eri tavalla sitova ja oikeuksia tuova sekä myös velvoittava yhdessä elämisen muoto kuin avoliitto (avosuhde).

Mitä syntiin tulee, niin en syyllistäisi liiaksi avosuhteessa eläviä vaan ohjaisin heitä pitkämielisesti, sävyisästi, ystävällisesti ja rakkaudellisesti kohti päätöstä: solmiako avioliitto vai jatkaako avosuhteessa. Jos he päättävät jatkaa avosuhteessa, niin se on heidän kahden välinen asia, johon seurakunnan tulisi toki ottaa kantaa, jos kuria harjoitetaan ja pidetään kiinni Raamatun ajan käytännöstä (uskoakseni silloin ei suvaittu yhdessä elämistä, jos pari ei ollut virallisesti solminut avioliittoa).

Ei ole syntiä.

Toisen ihmisen satuttaminen henkisesti ja fyysisesti on sellaista, jota voisi kutsua synniksi. Se onko jokin virallinen rekisteröinti tai rituaali suoritettu uskonnon tai lainsäätäjän nimissä, ei muodostu synnin mittariksi. Ehkä vuosisatojen saatossa avioliitto on ollut myös monelle naiselle aineellinen turva. Nykyään tasa-arvoisessa yhteiskunnassa se ei korostu samalla tavoin. Tietenkin se voi olla ihmisten välisestä tarpeesta osoittaa rakkauttaan ja siten se kertoo ihmisen uskosta siihen, että on olemassa rakkautta yhteen ihmiseen, joka on ikuista.


Kirkasvalo.

Joka hylkää...

Avoliitossa on myös lupailtu yhteistä elämää.
Jos sitten hylkää kumppaninsa, syyllistyy aviorikokseen.

Jos taas eroavat yhteisymmärryksessä, kyseessä on sama kuin avioero.

Jos esimerkiksi mies hylkii puolisoaan, ja tämä löytää itsellensä toisen, mies on syyllinen naisen suhteeseen toisen kanssa.

Uskottomuus ei ole vain muodollisen sopimuksen rikkominen, vaan rakkauden ja aviollisten tarpeiden kieltämistä kumppaniltaan. Joten kovasydäminen henkilö on avionrikkoja, hän on pettänyt lupauksensa rakastaa....