Toissa iltana meille tuli pentu (3 kk) kolmanneksi koiraksi.
Aikuinen nro 1 (11 v) on ihan OK, mutta nro 2 (5 v) saa rähjäyskohtauksia, aika vaarallisen näköisiä. Ulkoilee pennun kanssa ongelmitta, mutta sisällä ei suju. Nro 2 on aiemmin kaveerannut pentujen kanssa ulkoilessa, joten tämä oli yllätys.
Onkohan meillä toivoa, että tilanne korjaantuu?
Aikuinen nro 1 (11 v) on ihan OK, mutta nro 2 (5 v) saa rähjäyskohtauksia, aika vaarallisen näköisiä. Ulkoilee pennun kanssa ongelmitta, mutta sisällä ei suju. Nro 2 on aiemmin kaveerannut pentujen kanssa ulkoilessa, joten tämä oli yllätys.
Onkohan meillä toivoa, että tilanne korjaantuu?
Vastaukset 7
Vanhimmat
On toki. Pitäkää koirat sisällä valvonnassa ja kieltäkää vanhempaa koiraa hyökkimästä pienen kimppuun. Se vaan kertoo uudelle tulokkaalle, että sitä on syytä kunnioittaa. Muistutatte sille viisivuotiaalle, kuka talossa se pomo on (toivottavasti te ihmiset). Viikon sisään se rupeaa tottumaan, ja pian ovat parhaat kaverukset. Pennulle ei jää traumoja tästä, vaan se oppii käyttäytymään kohteliaasti vanhempaa koiraa kohtaan.
Kaikkea ei pidä kieltää, kohtuullinen pennun ojentaminen on siis sallittava vanhemmalle koiralle, mutta ei mitään selkäsaunoja. Ja seuratkaa myös pennun käytöstä, mistä asiasta se vanhemman rähinä johtuu. Ja totteleeko se vanhemman murinaa, vai jatkaako vain jotain ärsyttämistä.
En ole varma ollenkaan, miten tuossa käy. Koiria on yhtä monenlaisia kuin ihmisiä. Jotkut eivät siedä tosiaan ja silloin kannattaa luovuttaa ennenkuin pennun itsetunto on tuhottu. Kyllä täytyy olla hirvittävä stressi pennulla uudessa kodissa tuollaisen jyrän alla. Muutakin olisi pennulla opittavaa ja sopeutumisen haastetta, nyt menee energia pelkäämiseen.
Tämä on meidänkin huolemme. Juuri nyt tilanne on hiukan rauhoittunut – mutta pentu lymyilee turvallisissa paikoissa ja on stressaantunut.
Onneksi se on perusluonteeltaan reipas ja on ottanut vaimoni emännäkseen. Ja kun se kiukkupussi on nimenomaan vaimon koira, tilanne ei ole ihanteellinen.
Ajattelimme katsoa vielä pari päivää. Kasvattajan kanssa on puhuttu ja hän ottaa pennun takaisin, jos käy huonosti. Rohkaisi kuitenkin yrittämään.
Kiitos sinulle ja muillekin vastanneille!
Mikä tilanne teillä on menossa, kun aika niukasti tuota tietoa tuossa annoit rähinöistä. Mitä? Missä? Milloin? Millaisessa tilanteessa? ym...
Tietoa oli silloin hyvin niukasti!
Tilanne on nyt hiukan rauhoittunut ja kohtaukset liittyvät selkeästi tilanteisiin, joissa pentu saa huomiota eli kyse on mustasukkaisuudesta. Tajusin eilen illalla, että aikuinen nro 2 on mustasukkainen myös minusta, vaikka on vaimoni koira. (Olen tuntenut sen pennusta, mutta olemme asuneet yhdessä vasta vuoden.)
Ihminen päättää huomionsa jakamisesta, ei koira. Meillä on se käytäntö, että mitään "mustasukkaisuutta" ja mielenosoituksia koirien kesken ei hyväksytä.
Koira ei mielestäni ole oikeasti mustasukkainen, vaan se koittaa huolehtia omasta asemastaan laumassa. Oikea järjestys on: ihminen päättää, koirat tyytyy osaansa. Koirat voivat olla suhteellisen tasa-arvoisia, kunhan ovat aikuisia ensin. Pentua ei pidä liikaa lellitellä.
Minulla on kysymys, tähän aiheeseen liittyen, että millainen käytös ei ole enää hyväksyttävää aikuisella koiralla, kun taloon tulee pentu? Saako aikuinen koira murista pennulle?Tottakai tilannetta pitää seurata,miten koirat tulevat juttuun,mutta missä menee raja,milloin aikuisen koiran käytös ei ole enää sallittavaa ja siihen täytyy puuttua?