Miten se voikin riemastuttaa vielä tässä iässä? Tuomen kukinta, luonnon kukkaan puhkeaminen, joka saa vastakaikua sisimmässä, ihan niin kuin ennenkin:D
Itsekin ihmettelen sitä kiihkeyttä, millä kokee kaiken heräämisen ympärillään, koska se lakkaa vaikuttamasta, toivon ettei milloinkaan!
On tunne kuin sisin ei muuttuisi, siitä kesästä ja koko elämästä hurmaantuneesta nuoresta!
Sama elämänilo täyttää yhä mieleni,-- Tulkoon vanhuus, lyhentyköön askel,- mutta anna minun säilyttää elämänriemuni!
Hyvää helluntaita!
Itsekin ihmettelen sitä kiihkeyttä, millä kokee kaiken heräämisen ympärillään, koska se lakkaa vaikuttamasta, toivon ettei milloinkaan!
On tunne kuin sisin ei muuttuisi, siitä kesästä ja koko elämästä hurmaantuneesta nuoresta!
Sama elämänilo täyttää yhä mieleni,-- Tulkoon vanhuus, lyhentyköön askel,- mutta anna minun säilyttää elämänriemuni!
Hyvää helluntaita!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Käkikin kukkui keskipäivän tietämillä, tosin naapurilähiön metsikössä. Meni iltayöstä ulos ihastelemaan komeita salamoita. Radiossa kerrottiin samaa, vettä ei tullut montakaan milliä.
Yölaulaja satakieli helisytti säkeitään melko pimeässä maastossa. Kehuin sitä pelottomaksi laulajaksi. Kuten sanot sinisirkku, tuomi kukkii ja tuoksuu. Nyt kesä on jo normaalissa aikataulussa.
Tuoksui tuomi ja heinänkorsi kukki, virta toi virta vei.
On joku laulu en vain sitä muista enempää, eikä tarvettakaan, ikkunasta katsoen maailma on kuin kaunein taulu, kauniimpi kuin mikään laulu.
Puhdas ilma tuoksuu, kyllä se eilen iltainen sade puhdisti pölyt ja hetkellisesti myös siitepölyt.
Lintujen liverrys suorastaan pursuaa tuosta pensaikosta, ja se kestää pitkälle hämärään
Hiljentykäämme!
Luonnon kokeminen uudelleen keväällä on väkevä elämys!
http://www.youtube.com/watch?v=XNxoj8V_Ydk
Tuli kaikkien äänien takaa
yhä ihme ja ihme uus
ja viimeisimpänä vakaa
tuli hiljaisuus.
Sen lävitse purosen voin
vain aavistaa solinoin.
Vesi viileä on, ja puu
yli sen kuvastuu.
Puro solise lehvien alla,
vesi onnellinen
vie kuplaa, kannattamalla
varovasti kuultoa sen
sivu sammalen kasteisen,
ali puun, yli maan,
ohi kelloa kilkkavan haan.
Olen onnellinen.
Olen kupla, muuta en.
Olen tyhjä, muuta en.
Vain kuvastajana
olen, kuuntelijana.
Vain kupla pysyi, kesti
ja ylisti ikuisesti.
(Aaro Hellaakosken runo ''Satakieli laulaa")
Ihana! --- Kiitos liisa.sal, tuo oli tarpeen luettuani Linkolan ajatuksia, missä ihmettelin etteikö riitä hänelle pienemmät luontokoemukset, kun hän suree, että koskematonta luontoa on niin vähän Suomessa?
Minulle kun riittää vaikka nähdä voikukan tunkevan asvaltin läpi, tai koivujen versoavan Katajanokalla kivitalon seinän vierustalla!
Minulle se riitti, ja hymyilin onnesta!