Takavuosina eläköitynyt nainen niitti mainetta vihastumalla, jos häntä ei toteltu (tämä oli ehdoton asia, ihmiset olivat kuin sätkynukkeja hänen silmissään).
Talouspäällikkönä toimiessaan hän sovelsi omalla tavallaan sääntöjä ja määräyksiä. Säästöjä piti tehdä vaikka ei olisi ollut tarvettakaan ja jos se oli toisen osuudesta pois, niin aina parempi.
Tässä ihmisessä kohtasivat kaksi äärimmäisyyttä: Loputon ahneus ja uskomaton nuukuus. Virheitä hän itse ei tehnyt, jo epäilyksenkin siitä hän kuittasi valehtelemalla silmääkään räpäyttämättä. Vikaa saattoi olla, mutta ainoastaan vastapuolessa.
Lieneekö kerännyt omaisuutta itselleen siirtämällä sopivia summia "firman" rahoja omaan käyttöönsä? Vuosien kuluessa hän pitävästi osoitti senkin, että jos hän jotain itselleen halusi, niin siinä eivät mitkään määräykset enää vaikuttaneet millään tavalla. Kaiken saattoi kiertää.
Hänen mielipuuhiaan olivat sellaiset asiat, jotka saattoi päättää itse, vaikka siihen olisi tarvittu toisten hyväksyntä. Tässä olikin suureksi avuksi hänen kriminaalin luonteensa. Eikä hän silloin neuvotellut kenenkään kanssa. Jos hän jotakin keksi, niin se oli kaikkien hyväksyttävä. Hän paistatteli jatkuvasti omassa loistossaan ja taisi luulla, että toisetkin näkivät hänen loistonsa ja kumarsivat siitä syystä.Totuus oli vähän toisenlainen.
Talouspäällikkönä toimiessaan hän sovelsi omalla tavallaan sääntöjä ja määräyksiä. Säästöjä piti tehdä vaikka ei olisi ollut tarvettakaan ja jos se oli toisen osuudesta pois, niin aina parempi.
Tässä ihmisessä kohtasivat kaksi äärimmäisyyttä: Loputon ahneus ja uskomaton nuukuus. Virheitä hän itse ei tehnyt, jo epäilyksenkin siitä hän kuittasi valehtelemalla silmääkään räpäyttämättä. Vikaa saattoi olla, mutta ainoastaan vastapuolessa.
Lieneekö kerännyt omaisuutta itselleen siirtämällä sopivia summia "firman" rahoja omaan käyttöönsä? Vuosien kuluessa hän pitävästi osoitti senkin, että jos hän jotain itselleen halusi, niin siinä eivät mitkään määräykset enää vaikuttaneet millään tavalla. Kaiken saattoi kiertää.
Hänen mielipuuhiaan olivat sellaiset asiat, jotka saattoi päättää itse, vaikka siihen olisi tarvittu toisten hyväksyntä. Tässä olikin suureksi avuksi hänen kriminaalin luonteensa. Eikä hän silloin neuvotellut kenenkään kanssa. Jos hän jotakin keksi, niin se oli kaikkien hyväksyttävä. Hän paistatteli jatkuvasti omassa loistossaan ja taisi luulla, että toisetkin näkivät hänen loistonsa ja kumarsivat siitä syystä.Totuus oli vähän toisenlainen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Melkein kuin yks lökäpöksy.
Niiiiiin ???
Oliko Halosen Tarja?