Parin rouvan takia työharjoittelusta on tullut todella rasittavaa ahdistavaa. Olen lh-opiskelija ja olen kylllä elämässä törmännyt rasittaviin ihmisiin aiemmin, mutta nyt on semmoinen tunne, että oma psyyke ei tässä työharjoittelussa kestä lähes millään.
Rouvat ei tahdo olla ohjaajina (oma ohjaajani on valitettavasti lomalla) ja sen huomaa. Yksi rouvista valittaa jatkuvasti kaikesta mitä teen (osaan hommani hyvin kiitos!) ja pitää minua lähes uusavuttomana. Toinen rouva (raskaana oleva) ei huomioi minua ollenkaan ja tekee työt toisen hoitajan kanssa sekä lopulta puhuu p*skaa selän takana (jäi kielestänsä kiini kerran kun satuin tupsahtamaan paikalle). Osastollamme on TODELLA paljon kahden autettavia, joten silloin kun tämä raskaana oleva rouva tekee toisen kanssa töitä, niin minulla ei ole mitään tekemistä. Harjoittelupaikkaa ei voi vaihtaa enää, koska minulla alkaa näyttö pian.
Miksi jotkut lähihoitajat ja etenkin naiset (olen itsekin nainen) on lähes aina tämmöisiä potenttiaaleja työpaikkakiusaajia?
Osaston sairaanhoitajat ovat sentään olleet mukavia ja sympaattisia.
Rouvat ei tahdo olla ohjaajina (oma ohjaajani on valitettavasti lomalla) ja sen huomaa. Yksi rouvista valittaa jatkuvasti kaikesta mitä teen (osaan hommani hyvin kiitos!) ja pitää minua lähes uusavuttomana. Toinen rouva (raskaana oleva) ei huomioi minua ollenkaan ja tekee työt toisen hoitajan kanssa sekä lopulta puhuu p*skaa selän takana (jäi kielestänsä kiini kerran kun satuin tupsahtamaan paikalle). Osastollamme on TODELLA paljon kahden autettavia, joten silloin kun tämä raskaana oleva rouva tekee toisen kanssa töitä, niin minulla ei ole mitään tekemistä. Harjoittelupaikkaa ei voi vaihtaa enää, koska minulla alkaa näyttö pian.
Miksi jotkut lähihoitajat ja etenkin naiset (olen itsekin nainen) on lähes aina tämmöisiä potenttiaaleja työpaikkakiusaajia?
Osaston sairaanhoitajat ovat sentään olleet mukavia ja sympaattisia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen itsekin sitä mieltä, että sivistyksen suuri ero on koulutuksella. Ammattillisuus, osaaminen, asiantuntemus on sairaanhoitajilla hanskassa. Mutta koulutasoisilla on hyvinkin suppea näkemys osaamisesta yms tavoista.
On myös lottovoitto millaisen ohjaajan saa tai saako laisinkaan vai onko ohjaaja joka päivä eri henkilö>huonoa esimiestason suunnittelua.
Naiset lyö kyllä selkään nimenomaan opiskelijoita, työkavereita ja ilmapiiri useinkin osastoilla huono. Myös keikkalaiset ja opsikelijat tekevät itse työn.
Tässä myös hyvä esimerkki siitä kuinka työparisidonnainen yksikkö voi olla ja ei osata tehdä kuin omien kanssa ja kolmas jää aina ulkopuoliseksi. Tämä on sitä terveydenhuollon , jopa sairasta "team, ryhmä ja parisidonnaisuutta. Eli ei osata tehdä työtä kaikkien kanssa!
Se on se suomalaisten kansansairaus - kateus. Naiset nyt vaan ovat semmosia toisilleen. Kannustamisen ja motivoimisen sijasta saa monesti paskaa niskaan, ihan vaan jos ei pärstä miellytä. Itse myös työharjoitteluissa ja työelämässäkin olen törmännyt heihin joiden mielestä kaikki pitäisi tehdä heidän tavallaan tai muuten se on väärin. Ensin joku toinen neuvoo toisella tavalla ja sitten seuraavan kerran saat kuulla että "ei noin vaan näin"! Tosi paskamaista kun kuitenkin moni asia on semmoinen että voi tehdä eri tavalla mutta lopputulos on kuitenkin sama. Ja tuo selän takana puhuminen on ihan arkipäivää, sitä kokee kaikki hoitoalan työntekijät koska tää on naisvaltainen ala ja akat nyt vaan tykkää juoruta toisistaan.
Itse olen huomannut rouvien tekevän myös virheitä (ei nyt niin pahoja) hoitotehtävissä Esim. eivät laita verhoja eteen silloin kun tehdään sängyssä olevalle potilaalle pesutoimet. Potilaan intiimialueet näkyvät muille huoneessa oleville potilaille. Tai asentohoitojen laiminlyönti.
Jos näistä virheistä edes huomautan saan hieman ärsyynytyneen katseen vastaukseksi ja rouvat (raskaana oleva sen työkaveri) ignooraavat koko olemukseni.
Nämä rasittavat hoitajat ovat n. keski-ikäisiä tai enemmänkin.
Tää työharjoittelupaikka on ruvennut suorastaan vaikuttamaan psyykeen lisäksi myös fyysiseen olemukseeni: migreeniä ja pahoinvointia. (Pitää jaksaa vielä 2 viikkoa täällä)
Totta! Juuri tänään sain tietää, että terveysasiani on kiinnostanut joitakin työpaikallani. Jos jollekin kertoo jotain "luottamuksella", se on kuin sanomalehteen kirjoittaisi! Olen todella pettynyt ja varmistuin siitä, että työkavereille ei kannata kertoa yhtään mitään. On todella pas--mainen olo.
Itselläkin oli todella rasittava lh harjoittelu sairaalassa, eipä tuossa voi muuta kuin yrittää kestää. Sentään vaan 2 viikkoa enää
Oletkos miettinyt, että menisit osastonhoitajan puheille?
Juu, ei muuta kuin juttelemaan joko osastonhoitajan tai ohjaavan opettajasi kanssa. Itsellesi vain hallaa teet, jos hammasta purren tuollaista kärsit. Nuo työharjoittelut kun ovat ainutkertaisia oppimistilaisuuksia, harvoinpa valmistuttuasi pääset yhtä monipuolisesti mukaan eri tilanteisiin - ja sinulla on OIKEUS kunnon ohjaukseen.
Melkein joka paikassa näkee muiden virheitä ja epäammatillista toimintaa, ota sekin oppimismahdollisuutena. Tiedät, mitä itse et ainakaan tekisi ja miten toimisi. Muista tämä myös itsearvioinnissa näytössä.
Mä itse vasta valmiina lh:na tajusin, kuinka tärkeitä tuollaisetkin tilanteet oli oman kehityksen kannalta.
Itselläni työharjoittelu tk:ssa oli vähällä loppua siihen, että näytön vastaanottaja oli todella ilkeä minulle, aikuiselle ihmiselle ja jota hän ei edes tuntenut! Meni henkilökohtaisuuksiin, piikitteli ja suorastaan haukkui heti kun oltiin kahdenkesken. Ajattelin jättää kesken, mutta sitä iloa en hänelle suonut kuitenkaan. Jopa potilaan suusta kuulin moitteita hänestä. Heti kun näyttökeskustelu oli loppu, lähdin siitä talosta ulos enkä ko. ihmistä halua nähdäkään. Työntekijänä siellä ennemminkin oli kuin opiskelijana ja haukut sai palkaksi! Katkeria ja työhönsä uupuneita ihmisiä täynnä koko paikka! Olen kuullut saman kohtelun saaneita, samassa paikassa. Ei ihme jos on vaikea saada lomittajia, kuka tuonne haluaisi mennäkään! Onneksi työpaikkani on muualla.
Koita kestää, mutta voisit mainita ohjaajallesi asiasta. Voi vaikuttaa arvosteluun, mutta mitään suurta hässäkkää ei kannata järjestää. Ohjaajia ei kyllä kannata kritisoida. Muista kuitenkin, että näytön voi uusia. Onnea sinulle. Oli ne näytöt vaan hirveitä! Töissäolo onkin sitten jo tosi kivaa. Sairaalassakin :)
Kyllä ohjaajille voi anta aihan kunnon palutetta, jos he eivät ole kartalla ohjauksen suhteen.
Onko paikalla, ohjaako, tukeeko, tietääkö asioista. Vai onko joka päivä eri ohjaaja. Pitää osata keksutella asioista rehellisesti.
Hyvin useinhan oh tai vastaava jakaa henkilökunnalle ohjaajat. Riippuu myös millainen on oh ja kiinnittääkö hän riittävästi huomiota ohjaajien osaamisen ja onko hän itse kartalla asioista.
Näytöt vaativat osaamista, paneutumista ohjaajilta ja ennenkaikkea näytön arvioinnista, koska lyhyet muutaman päivän näytöt, jotka ovat hyvinkin ontuvia.
Ohjaajiakin on laidasta laitaa ja hyvin usei he teettävät lähes kaiken opiskelijoilla kun itse surffailevat netissä.