SUHTAUTUMINEN RILLIPÄISIIN

Hyvä itsetunto, niin ei haittaa mikään. Älä kärky muilta hyväksyntää.

Täälä -10.0 & -9.75 lukemat.
Nuorena oli todella vaikeaa. Olin koko pienen kyläkoulun ainoa rillipää ja kova ihmetyksen ja kiusaamisen aihe.
Pari nasiopettajaa kohteli väheksyvästi, olin täysin ilmaa. Asenne oli aina vähättelevä, vaikka olin joissain aineissa ihan parhaasta päästä.

Muistan kun kävin murkkuikäisenä varmaankin ensimmäisiä kertoja kunnolla itse ruokakaupassa, sekin oli sellainen kylän pieni putiikki. Myymälänhoitaja tuli ja kumartui imelästi puoleeni ja kysyi että "Mitä se XXX ostaa, annappa tätille lappu niin katsotaan yhdessä". Olin ilmeisesti todella vammaisen näköinen tai sitten hänkään ei ollut koskaan nähnyt nuorta ihmistä voimakkaat silmälasit päässä.

Muistan että tuohon aikaan silmälääkärit alikorjasivat näön, perustelivat että lapsen/nuoren silmät tottuu niin helposti ja kohta ei mikään miinus riitä.
En koskaan nähnyt riittävän hyvin, törmäilin ovenpieliin ja kompuroin. Aina oli jotenkin "hömelö" olo päässä kun esim. pyöräili tai käveli pitkää suoraa eteenpäin. Aivot tajusivat viiveellä sen mitä silmät näkivät. Usein mietin että miksi pää menee eri tahtia kuin silmät, mutta kukaan aikuinen ei selittänyt mistä voisi johtua.

Autuus ja ilo koitti kun sain 14-vuotiaana piilolinssit. Näin ensimmäistä kertaa tavarat ja maailman oikean kokoisena, näin itseni kunnolla ensimmäistä kertaa peilistä !!!! Nautin kun kesätuuli puhalsi kasvoille ja aurinko paistoi. Sain ostaa elämäni ensimmäiset auronkolasit.

Nyt vanhempana olen joutunut käyttämään taas aika paljon sankalaseja koska silmät eivät kestä piilareita työpaikan huonossa ilmassa.
Meikkaan aina huolella ennenkuin lähden ihmisten ilmoille, se jotenkin ehkä tuo itsevarmuutta paksuista laseista huolimatta.
Jos joku kohtelisi minua siihen tapaan kuin aikoinaan opettajat koulussa, näpäyttäisin heti takaisin.
Näitä vanhoja muistellessa ajattelen että sieläpä nämäkin ylpeät opettajat ja kauppias kylläkaupasta makaavat vaipoissaan ja kurat pöksyissä tai nykivät rollaattorilla menemään. Ja olenpahan menestynyt kyllä paremmin opinnoissani ja työelämässä kuin muinoiset kiusaajani !

Törkeää käytöstä.

Mutta valitettavasti täytyy sanoa, että olen itse niin huono ihminen, että kyllä hyvin voimakkaat silmälasit vaikuttavat negatiivisesti mielikuvaani niitä käyttävästä ihmisestä. Yritän toki olla millään tavoin paljastamatta tätä kieltämättä järkyttävää asennettani kenellekään.

Mitä ihmeellistä siinä on, jos joku käyttää voimakkaita silmälaseja? Eihän kukaan käytä laseja huvin vuoksi, vaan nähdäkseen paremmin.

Lasit helpottavat taittovirheestä kärsivän elämää oleellisesti. Aikoinaan tämänkaltaiset ihmiset olisivat olleet sokeita, koska silmälaseja ei oltu vielä keksitty.

Minusta enemmän ulkonäköön vaikuttavat voimakkaat pluslasit kuin miinuslasit. Pluslasit saavat silmät näyttämään luonnottoman suurilta. Mutta tässäkään asiassa ei ole mitään ongelmaa, sillä lasit tuovat käyttäjälleen suuren ilon tajoamalla hyvän näöntarkkuuden.

Meidän ei tulisi kiinnittää huomiota ihmisten ulkoisiin ominaisuuksiin, kuten ruumiin muotoihin ja silmälaseihin. Jokainen huolehtikoon omasta itsestään! Toisten ulkonäön arvosteleminen on pahasta.

Voimakkaita miinus-tai pluslaseja käyttävä ei ole mitenkään huononpi ihminen kuin lasiton tai miedot lasit omistava henkilö. Käsitys ihmisten paremmuudesta/huonommuudesta on aika hataralla pohjalla, jos se perustuu vain ulkoisiin seikkoihin. Todellisuudessa hyvää ihmistä ei ole olemassakaan, vaan meistä kaikista löytyy virheitä ja vikoja.

Huono itsetuntoset vain voi kärsiä..

Kun sain rillit yläkoululla minulle tokaistiin että "..noi ei ole vahvat! Käytätkö noita vain huvin vuoksi?!" Se oli niin hirveän noloa kun itse koin että mä tarvitsin niitä. Siitä asti olen yrittänyt käyttää isoja pokia että miinuslinssini näyttäisivät vahvemmilta. Nyt, aikuisena kun on kohtalainen taittovika, linssit näyttää suht paksuilta. Joku känniläinen bussissa kerran totesi että " Voi vxxxx, mitkä linssit!". Optikko myös totesi että " Jaha, ja minkkaa on ihan riittävästi!", kun kävelin ovesta sisään.