Pelkoa vai kuvittelua

En usko että ihan kuvittelua. Mutta takana on varmaan hieman rohkeuden puutetta ei uskalla antaa mahdollisuuksille ja tunteille tilaa. Niin mitä tapahtuisikaan jos antaisin tunteiden tulla ulos.

Onko hän ujo vai onko tilanteet huonoja (liikaa ihmisiä tms)?

Tietääkö hän, että olet vapaa tai voiko sitä päätellä mistään?

Miten ojennetaan mahdollisuuksia? Luulen, että sellaisia on hienovaraisesti minullekin yritetty tarjota, vielä on ollut niin hienovaraista etten ole osannut tarttua. Hän tietää minun olevan lesbo. Hän on omien sanojensa mukaan hetero, tai ettei koskaan ole ollut vielä kiinnostunut naisista.

Hän ei ole ujo, mutta aika pidättyväinen omissa asioissa. Hän tietää hyvin, että olen vapaa ja mahdollisuuksia olen antanut mm. kutsumalla kahville yms että saisimme viettää aikaa yhdessä ja tutustua. Kieltäytyminen aina aikatauluun vedoten, mutta sitten kun olemme jossakin samassa paikassa, hän hakeutuu heti vierelleni juttelemaan, koskettaa ja halaa. Ja tietää aivan 100% varmasti omista fiiliksistäni.

Ystävällistä etäisyyttä annettu. Otettu askel taaksepäin, annettu tilaa. Ja aivan kuin hän painkoituisi. Hän hakee huomiotani, sekoilee sanoissaan ja puheissaan kun suon hänelle katseen suoraan silmiin. Mutta siltikään ei mitään. Taidan olla hullu, kun kuvittelen selvästi vain koko tämän roskan....

Kaikki merkit o l i v a t ilmassa, mutta en luottanut vaistooni. Joskus pitäisi vain toimia suoran rohkeasti!