Se on hyvästit

Huomenna menen allekirjoittamaan kaupan, jossa Camry 2,0 mallia 90 vaihtuu Volvoksi.
Hyvä auto oli Camry ja niin äitiväen mieleen, keveästi kulki tuo auto ja kuljetti luotettavasti perhettämme kaikki nämä vuodet.
Sitä ei tuon 14 vuoden aikana tarvinnut korjailla.
Alkuperäisiä on kaikki sen alustan nivelet.
Runsaat 450 000 km siihen kerkis meillä ajokilometrejä tulla, mutta vuodet marssi sen ohi, se tuli vanhaksi ja rumaksi.

Tekniikaltaan huippukuntoinen auto päätyy huomisen kaupan jälkeen joppareille, ei se romulan lepoon vieläkään pääse.
Siihen pellitetään ovien alareunat, suihkataan uusi maali päälle ja sillä autoilee 100 000 km vielä joku toinen.

Kiertelin kesän hahmottamassa autolikkeissä autojen hintoja ja samalla tarjosin Camryäni vaihdokkina.
Alin tarjous 700 euroa ja korkein 2500 euroa, että kehtaavatkin.
Kauppamiehet on oppineita ammattilaisia ja ovat oppineet vetämään välistä.
Volvoon syntyy kaupat, vaikka tämän tarjous ei ollutkaan kunnolla keskiarvoa.

Mietin nyt miltähän tuleva Volvoni näyttää 450 000 km ja 14 vuoden kuluttua.

Joku kysyy miksikö en pysynyt merkissä...
Toytakauppiaan kanssa ei päästy sopimukseen, ei millään....