Osaavatko maalaisisännät leikkiä?

Tarkoitin sellaista leikkiä että tekisi töitä vain silloin kun huvittaisi. :)

e mäntä kirjoitti:

Tarkoitin sellaista leikkiä että tekisi töitä vain silloin kun huvittaisi. :)

Täytyy sanoa, että aina ei voi valita, huvittaako, on vain tehtävä. Ihan itsekunkin, jos meinaa leivässä pysyä, lienee sama kaupungissakin?

Eräs emäntä kirjoitti:

Täytyy sanoa, että aina ei voi valita, huvittaako, on vain tehtävä. Ihan itsekunkin, jos meinaa leivässä pysyä, lienee sama kaupungissakin?

Sossun luukulle on kaupungissa alempi kynnys, kun sossutädit ja etuuskäsittelijät eivät ole tuttuja / sukulaisia. :D

No. Vakavasti puhuen, tiedän pari maajussia, jotka tappoivat itsensä ja syyt lienivät taloudelliset. Maaseudulla ei kai mennä sossuun hattu kädessä, koska ihmiset on kasvatettu itseriittoisuuteen.

e mäntä kirjoitti:

Sossun luukulle on kaupungissa alempi kynnys, kun sossutädit ja etuuskäsittelijät eivät ole tuttuja / sukulaisia. :D

No. Vakavasti puhuen, tiedän pari maajussia, jotka tappoivat itsensä ja syyt lienivät taloudelliset. Maaseudulla ei kai mennä sossuun hattu kädessä, koska ihmiset on kasvatettu itseriittoisuuteen.

Jos joku itse pelaa itsensä sellaiseen taloudelliseen ahdinkoon, josta ei itse selviä ulos ja ampuu sitten itsensä, niin syy ei kyllä ole yhteiskunnan, eikä kenenkään muunkaan.

Tässä pätee vanha sanonta, että ei pidä mennä merelle uimaan jos ei kestä suolavettä.

Maailma ja talous on aina ollut muutaman vuoden jälkeen jonkinlaisessa murrostilassa, yrityksiä kaatuu, ihmiset joutuvat muuttamaan, joku menettää omaisuutensa jne... asioita, ne pitää vaan kahlata yli tämmöset ja jatkaa elää sitten siltä pohjalta, mikä on mahdollista.

Ei se ole mikään syy ampua itteä.

näin se on kirjoitti:

Jos joku itse pelaa itsensä sellaiseen taloudelliseen ahdinkoon, josta ei itse selviä ulos ja ampuu sitten itsensä, niin syy ei kyllä ole yhteiskunnan, eikä kenenkään muunkaan.

Tässä pätee vanha sanonta, että ei pidä mennä merelle uimaan jos ei kestä suolavettä.

Maailma ja talous on aina ollut muutaman vuoden jälkeen jonkinlaisessa murrostilassa, yrityksiä kaatuu, ihmiset joutuvat muuttamaan, joku menettää omaisuutensa jne... asioita, ne pitää vaan kahlata yli tämmöset ja jatkaa elää sitten siltä pohjalta, mikä on mahdollista.

Ei se ole mikään syy ampua itteä.

Maaseudulla on niin vähän ihmisiä, että yksilön asema (hyvä tai huono) korostuu. Toinen näistä ampui, toinen hirtti itsensä.
Jos on kasvanut siihen, että omillaan pitää pärjätä ja kerjääminen on nöyryyttävää, niin...

Tosiasia on, että sossupummeja halveksitaan. Olen siitä itsekin osani saanut.

e mäntä kirjoitti:

Maaseudulla on niin vähän ihmisiä, että yksilön asema (hyvä tai huono) korostuu. Toinen näistä ampui, toinen hirtti itsensä.
Jos on kasvanut siihen, että omillaan pitää pärjätä ja kerjääminen on nöyryyttävää, niin...

Tosiasia on, että sossupummeja halveksitaan. Olen siitä itsekin osani saanut.

Kyllä maalla juoppo saa olla ja kierokin menee, mutta sosiaalipummi on kaiken arvostuksen alapuolella. Me ollaan jo äidimaidosta imetty se, että työllään on elettävä ja kunnan jauhoilla ei eletä.
Eikähän se sosiaalitoimisto ole yrittäjiä varten, kokeileppa hakea apua, kun paperilla omistat suurenkin tilan, mutta tulot ei vaan riitä elämiseen. Ei se niin yksinkertaista ole. Ensin pitää tila realisoida, sitten vasta heltiää apua.

navettapiika kirjoitti:

Kyllä maalla juoppo saa olla ja kierokin menee, mutta sosiaalipummi on kaiken arvostuksen alapuolella. Me ollaan jo äidimaidosta imetty se, että työllään on elettävä ja kunnan jauhoilla ei eletä.
Eikähän se sosiaalitoimisto ole yrittäjiä varten, kokeileppa hakea apua, kun paperilla omistat suurenkin tilan, mutta tulot ei vaan riitä elämiseen. Ei se niin yksinkertaista ole. Ensin pitää tila realisoida, sitten vasta heltiää apua.

Voi, voi. Sitten sitä vasta tietää elämästä jotain, kun on koti lähtenyt alta ja sossut sanovat, että kyllä he voivat lapset sijoittaa, mutta aikuista heillä ei ole velvollisuus auttaa. :D

Ikävästi kävi kuuden lapsen espoolaisisälle, jonka kaikki lapset huostaanotettiin vaimon sairastuttua ja jokainen lapsi sijoitettiin eri puolille Suomea. :( Siinä ei ole mitään inhimillistä, ei mitään.

e mäntä kirjoitti:

Maaseudulla on niin vähän ihmisiä, että yksilön asema (hyvä tai huono) korostuu. Toinen näistä ampui, toinen hirtti itsensä.
Jos on kasvanut siihen, että omillaan pitää pärjätä ja kerjääminen on nöyryyttävää, niin...

Tosiasia on, että sossupummeja halveksitaan. Olen siitä itsekin osani saanut.

Ihmisen muisti on niin lyhyt, tällä meidänkin kylällä kolmekymmentäluvun pulavuosina meni kaikki muut talot pakkohutokauppaan jossakin vaiheessa, paitsi yksi talo ei mennyt, isännät oli taanneet toisiaan ristiin ja kun yksi talo kaatui, niin homma levisi kuin dominopalikoilla, talo toisensa jälkeen meni vasaran alle.

Paitsi se yksi joka ei ollut taannut ketään.

Kummasti ne vaan kaikki on kekkuloineet ittensä takaisin taloihinsa ja aika moni suku on itseasiassa tavalla tai toisella saanut ainakin osan takaisin siitä, mitä silloin meni.

Eikä kukaan ampunut itteään.

Munkin iso-isän isällä meni kaksi taloa alta, ensin meni se talo joka tuli perintö-osuutena ja sitten myöhemmin vielä se talo, jonka se osti tilalle, iso-isä sitten osti naapuri talon siitä itelle sotien jälkeen, joka sitten on jaettu sen lasten kesken.

Joista sitten olen perinyt isäni osuuden.

Monelle on yllätys mitä kaikkea tulee vastaan kun katsotaan asioita kolme tai neljä sukupolvea taaksepäin, perheitä on hajonnut ja taloja menetetty, kaikenlaista muutakin löytyy, itse olen harrastanut tuota sukututkimusta ja sitä kautta saanut paljon tietoa kylämme ja sukujemme taustoista.

Jos tekee konkurssin ja menettää talonsa, niin ei se elämä siihen lopu, eikä ole loppunut koskaan ennenkään, se on vaan lähdettävä uudestaan liikkeelle.