Valhetta, valhetta, valhetta on!

Ihan lonkalta, tässä minun amatööri mielipiteeni:

Vuori voisi kuvastaa kauan kestävää ja raskasta matkaa. Lasi taasen tekee tästä vuoresta hauraan. Kuin kipuaisit unelmaasi, tuolla ylhäällä siintää palkinnoista parhain, oma armain, mutta entäpä jos unelma ei olekaan realistinen - todellinen? Näet tuon kauniin prinsessan. Hän on niin kaunis ja ihmeellinen.. mutta voiko kukaan olla läpeensä hyvä, kuin unelma?
Lähdet kipuamaan vuorta.. kipuat ja kipuat.. lasi luistaa ja kiipeäminen on tehtävä hyvin varovaisesti. Entäpä jos haavekuva sortuu? Elämässä on kuitenkin hyvä olla unelmia, päämääriä. Kuka sitten uskaltaa tavoitella sitä kuuta taivaalta, tahi kavuta lasista vuorta.. kenen rohkeus ja periksiantamattomuus, elämänhalu ovat riittävät. Moni lankeaa turhiin haaveisiinsa, saippuakuplat poksahtelevat.. ajatuksiinsa synkistyneet masentuvat. Kokevat että heidät on petetty - elämän taholta. Vaikka kaikki nuo tunteet kuuluvat elämään, koko komeudessaan.

Vuori on unelma. Lasi kuvastaa unelmien (/harhakuvien) haurautta. Prinsessa on symbolina runon haaveelle.. ja ratsastaja tuo kuka haaveilee ja sotii kahden välillä.. kuunnellako järkeä vai tunteita.
Ja runon lopussa hauska oivallus.. moni voi laulaa luritella lauluja, ymmärtämättä kuitenkaan niiden todellisia merkityksiä. Ei elämä ja laulut meitä petä, korkeintaan petämme itse - itseämme, odotuksilla mitkä eivät ole tavalla tai toisella realistisia.. tai vaikka eivät olisikaan, ja niitä tavoittelee.. niin kuka niitä tavoittelee, Ottaa tietenkin vastuun. Olipa lopputulos sitten aivan päinvastainen kuin "oli suunnitellut".. elämä kun yllättää aina - tavalla tai toisella.
Ymmärrys voi tulla lukemalla tai kokemalla itse..
..eli niitä lasisia vuoria kipuamaan..

Tämä on vanha runo, muistaakseni, ehkä väärässä, Minna Cant ?
Olen itse esittänyt tämän, laulaen, Hangon Teatterissa. Löytyy
sellaisen esittäjän kuin Sir Elvoodin värit. Lasinen vuori.
Kyyneleet jotka itketään salaa.