Juuri sellainen nainen

Jee, kiitos! Juuri sellainen runo, jonka muistan. Kolme ekaa riviä näköradiomaisesti visioitu. Kiharan taivuttamista mietin hetken ja kaksi, tänään tunnun olevan sinut asian kanssa, ehkä se on tämä kesä. Joskus paljo sanojen käyttö vie kauemmas siitä, mitä oikeastaan haluaisi tarkoittaa. Objektiivinen totuus on, että arvostan kauneutta, vilpittömyyttä, hellin sitä sydämessäni, kaunista mennyttä hetkeä kesässä, ajatuksissa elävää. Arvostan, että olen saanut kokea jotain sellaista, tämän rajallisen elämän puitteissa. Kun ei sellaisia hetkiä liikaa ole.

Kiitos! Kohtalosta on vaikea kirjoittaa monestakin syystä, joskus yksinkertaisesti vain sikis että se on käsityskyvyn yläpuolella. Onni kuitenkin, että asiat ovat mutkistuneet useimmiten hyvään suuntaan. Meistä pidetään, myös huolta.

B.M. kirjoitti:

Kiitos! Kohtalosta on vaikea kirjoittaa monestakin syystä, joskus yksinkertaisesti vain sikis että se on käsityskyvyn yläpuolella. Onni kuitenkin, että asiat ovat mutkistuneet useimmiten hyvään suuntaan. Meistä pidetään, myös huolta.

Joo...näin on..tai tietenkin sen voi todeta vain subjektiivisesti omasta näkökulmastaan ja kokemuksestaan. Uskon itse tähän hyvin voimakkaasti. Kohtaloon. Se on tuonut tielleni vain ne ihmiset ja kohtalot joita jälkeenpäin kun katson elämääni taaksepäin...ovat juuri sinä hetkenä olleet hyvin merkityksellisiä...ei siis turhia kohtaamisia..jokaisella on ollut kohtaamisella (pidemmällä tai lyhyemmällä) on ollut itselleni jokin syvempi merkitys..jälkeenpäin vasta en aina sinä hetkessä ole sitä huomanut. Elämässäni menee tai kulkee hyvin vahvana eräänlainen "punainen lanka"...mihin se päättyy...en tiedä..lopulta sillä ei ole suurtakaan merkitystä. Ehkä kerä on joskus keritty auki tavallaan kuvainnollisesti...lopulta;) solmuja niitä on toki matkalle mahtunut useampikin... ajatuksin...

Tsau: Friidu

Tsau kirjoitti:

Joo...näin on..tai tietenkin sen voi todeta vain subjektiivisesti omasta näkökulmastaan ja kokemuksestaan. Uskon itse tähän hyvin voimakkaasti. Kohtaloon. Se on tuonut tielleni vain ne ihmiset ja kohtalot joita jälkeenpäin kun katson elämääni taaksepäin...ovat juuri sinä hetkenä olleet hyvin merkityksellisiä...ei siis turhia kohtaamisia..jokaisella on ollut kohtaamisella (pidemmällä tai lyhyemmällä) on ollut itselleni jokin syvempi merkitys..jälkeenpäin vasta en aina sinä hetkessä ole sitä huomanut. Elämässäni menee tai kulkee hyvin vahvana eräänlainen "punainen lanka"...mihin se päättyy...en tiedä..lopulta sillä ei ole suurtakaan merkitystä. Ehkä kerä on joskus keritty auki tavallaan kuvainnollisesti...lopulta;) solmuja niitä on toki matkalle mahtunut useampikin... ajatuksin...

Tsau: Friidu

Vau! Kohdatapa vain merkityksellisiä ihmisiä. Siinäpä olisi jo elämää kylliksi. Joistakin ihmisistä täytyy arvatenkin se syvempi merkitys kaivaa monen mullanmitan syvyydestä... havainnut, että vaikea on löytää "aallonpituus" ihmiseen, kun jokaisella on oma elämäntapa, ajatukset, tottumukset.. miten kahden ihmisen nämä voidaankaan yhteensovittaa.. mutta syvempi merkitys lienee tässäkin. Tiettyjä ihmisiä miettii kylmin värein.. paljolti riippunee valinnasta, että ottaako uudelleen riskin tutustua syvemmälti ihmiseen vai luovuttaako suosiolla. No jaa, vain kesäaamuna nousseita ajatuksia, toki kommentistasi nousseita kuin idänaurinko konsanaan. Siis kiitos.

b.m. kirjoitti:

Vau! Kohdatapa vain merkityksellisiä ihmisiä. Siinäpä olisi jo elämää kylliksi. Joistakin ihmisistä täytyy arvatenkin se syvempi merkitys kaivaa monen mullanmitan syvyydestä... havainnut, että vaikea on löytää "aallonpituus" ihmiseen, kun jokaisella on oma elämäntapa, ajatukset, tottumukset.. miten kahden ihmisen nämä voidaankaan yhteensovittaa.. mutta syvempi merkitys lienee tässäkin. Tiettyjä ihmisiä miettii kylmin värein.. paljolti riippunee valinnasta, että ottaako uudelleen riskin tutustua syvemmälti ihmiseen vai luovuttaako suosiolla. No jaa, vain kesäaamuna nousseita ajatuksia, toki kommentistasi nousseita kuin idänaurinko konsanaan. Siis kiitos.

B.M. ajattelen näin: Jokainen ihminen jokainen elämä on merkityksellinen. Meissä ihan jokaisessa on jotain arvokasta ja hyvää. Ei siis ole suurtakaan merkitystä sillä lopulta vaikka se on satunuttakin aikanaan eroaminen. Niin vain elämässä käy. Kuljemme tätä matkaa jonkin aikaa vieretystin tai edellä, tai peräkkäin tai yhdessä...ihan miten vaan. Lopulta kuitenkin ihminen on yksin jopa siinä parisuhteessa...ja sitten. Kohtalo joka yhdistää ihmiset..(ovat ne syyt sitten mitkä tahansa)...lopulta myös erottaa..(muidenkin syiden takia kuin sen minkä yhdistää)...elämä on uskallettava ottaa vastaan sellaisenaan on uskallettava luopua. Sanottava joskus, Kiitos, kun olit rinnallani...tästä jatkamme nyt erisuuntiin...mutta, kenties...kuka tietää voimme kohdata uudestaan jostain tienristeyksessä jälleen?- Elämästä siitä ei tiedä;)) Siksi itse suhtaudun siihen niin..että, tämä Kohtalo on meille ikäänkuin jo ennen syntymäämme annettu...tie jota kuljemme. Emme lopulta voi siihen kovin paljon vaikuttaa...emme siihen keihin ihmisiin täällä ns. törmäämme...voimme kysyä korkeintaan: Miksi...mutta sillä ei ole lopulta suurtakaan merkitystä. Jos, hyväksymme oman elämämme sellaisenaan kuin se on ja sellaisenaan miksi sen on tarkoitus muotoua...elämämme varrella. Jokainen ihminen on opettanut, antanut jotain hyvin arvokasta myös itselleni...joskin olen joutunut antamaan myös itsestäsi myöskin...palan... ns. ilmaisia aterioita ei ole olemassa...


Tsau:Friidu

Tsau kirjoitti:

B.M. ajattelen näin: Jokainen ihminen jokainen elämä on merkityksellinen. Meissä ihan jokaisessa on jotain arvokasta ja hyvää. Ei siis ole suurtakaan merkitystä sillä lopulta vaikka se on satunuttakin aikanaan eroaminen. Niin vain elämässä käy. Kuljemme tätä matkaa jonkin aikaa vieretystin tai edellä, tai peräkkäin tai yhdessä...ihan miten vaan. Lopulta kuitenkin ihminen on yksin jopa siinä parisuhteessa...ja sitten. Kohtalo joka yhdistää ihmiset..(ovat ne syyt sitten mitkä tahansa)...lopulta myös erottaa..(muidenkin syiden takia kuin sen minkä yhdistää)...elämä on uskallettava ottaa vastaan sellaisenaan on uskallettava luopua. Sanottava joskus, Kiitos, kun olit rinnallani...tästä jatkamme nyt erisuuntiin...mutta, kenties...kuka tietää voimme kohdata uudestaan jostain tienristeyksessä jälleen?- Elämästä siitä ei tiedä;)) Siksi itse suhtaudun siihen niin..että, tämä Kohtalo on meille ikäänkuin jo ennen syntymäämme annettu...tie jota kuljemme. Emme lopulta voi siihen kovin paljon vaikuttaa...emme siihen keihin ihmisiin täällä ns. törmäämme...voimme kysyä korkeintaan: Miksi...mutta sillä ei ole lopulta suurtakaan merkitystä. Jos, hyväksymme oman elämämme sellaisenaan kuin se on ja sellaisenaan miksi sen on tarkoitus muotoua...elämämme varrella. Jokainen ihminen on opettanut, antanut jotain hyvin arvokasta myös itselleni...joskin olen joutunut antamaan myös itsestäsi myöskin...palan... ns. ilmaisia aterioita ei ole olemassa...


Tsau:Friidu

Joo, puhut totta. Kypsä ero on kaunis asia. Erostakin voi ammentaa uutta alkua, aina se on kasvun paikka jotenkin. Ainakin muistot jäävät, parhaimmilaan ne ovatkin molemminpuolinen aarrearkku. Ero ei ole )välttämäti) luopumista vaan jonkin uuden saamista. Pääasioita kait lienee, ettei kohtaamisia pelkää, vaan on valmis, (jos tarvis eikä voi välttää) periaatteella tulee mitä tulee.. ainakin joskus kokenut tämän kasvattavana kokemuksena.

B.M. kirjoitti:

Joo, puhut totta. Kypsä ero on kaunis asia. Erostakin voi ammentaa uutta alkua, aina se on kasvun paikka jotenkin. Ainakin muistot jäävät, parhaimmilaan ne ovatkin molemminpuolinen aarrearkku. Ero ei ole )välttämäti) luopumista vaan jonkin uuden saamista. Pääasioita kait lienee, ettei kohtaamisia pelkää, vaan on valmis, (jos tarvis eikä voi välttää) periaatteella tulee mitä tulee.. ainakin joskus kokenut tämän kasvattavana kokemuksena.

Erot ovat aina olleet itselleni erittäin kovia paikkoja. Eräänlaisia pienoiskuolemia ja tuottaneet suurta surua...silti ajattelen nyt jo elämää aikalailla kokeneena..että, kun ikää on tullut on oppinut ymmärtämään kokemustensa kautta paremmin. Et voi "omistaa" toista ihmistä, vain itsesi..et voi muuttaa ketään..voit pyrkiä muuttamaan vain itsesi...voit vain oppia tai olla opimatta..Kriisien jälkeen sitten. Jos, et katkeroidu oikeesti elämälläsi..nämä kokemukset ikään kun "kasvavat" sinulle uudenlaiseni elämän kauniina helminä...joista muistat....jos, haluat vain ne parhaat hetket lopulta. Ja se on aina hienoa...olet tavallaan erittäin "rikas"....koska sinulla on mitä muistaa...jos, vain niin haluat...joskus, sitten niinkin hienosti käy. Ihminen jonka luulit kadottaneen palaakin luoksesi...miksikö aikaa...et enää mieti...koska, se ei ole tärkeää....tärkeämpää on elää siinä hetkessä...eikä murehti menneitä: miksi...tai tulevaa miksi? tämä hetki riittää.


Tsau:Friidu