Jatkuvasti täällä kinastellaan siitä kumpi on ns. parempi, amk vai yliopisto. Eikös loppupeleissä kuitenkin ratkaise se, mikä JOKAISTA ITSEÄÄN eniten kiinnostaa ja miellyttää!?
Titteleillä ei elämässämme ole mitään merkitystä. Ihminen jolle titteli merkitsee lähes kaikkea kaikessa, potee kyllä todella huonoa itsetuntoa.
Titteleillä ei elämässämme ole mitään merkitystä. Ihminen jolle titteli merkitsee lähes kaikkea kaikessa, potee kyllä todella huonoa itsetuntoa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuon paremmin ei voi enää sanoa :) On täällä vielä järkeäkin omaavia immeisiä..
Yhteiskunnasta se johtuu, eikä yksittäisistä ihmisistä niinkään. Juha Siltala juuri jossain haastattelussa puhui siitä, miten 80-luvun viihtyisät ja kannustavat työympäristöt muuttuivat 90-luvulla helveteiksi, joissa työntekijät nokkivat ja tarkkailevat ja käryttävät toisiaan, koska uskovat näin olevansa paremmassa valossa työnantajan silmissä, mahdollisten työntekijäleikkausten sattuessa.
Nyt 2000-luvulla tuo sama nokkiminen on jo siirtynyt työyhteisöjen ulkopuolelle opiskelijoiden keskuuteen. Ristiriitoja herätetään sillä, että jokaiselle alalle koulutetaan järjetön ylimäärä ihmisiä kilpailemaan työpaikoista. Samalla yliopisto-opiskelijoiltakin vaaditaan alusta lähtien työkokemusta alaltaan, jotta heidän keskuuteensa herätettäisiin kilpailua harjoittelupaikoista, ja näin uusia riitaisuuksia.
"Eikös loppupeleissä kuitenkin ratkaise se, mikä JOKAISTA ITSEÄÄN eniten kiinnostaa ja miellyttää"
Tuo on varmasti kaunis ajatus mutta kovasti naivistinen sellainen. En ainakaan minä tunne ainoatakaan ihmistä, jotka tekisivät sitä, mikä heitä eniten kiinnostaa ja miellyttää. Tunnen aimo joukon ihmisiä, jotka luulevat olevansa kiinnostuneita asioista, joita he tekevät miellyttääkseen jotain muita ja pysyäkseen yhteisön sisällä.
"Titteleillä ei elämässämme ole mitään merkitystä. Ihminen jolle titteli merkitsee lähes kaikkea kaikessa, potee kyllä todella huonoa itsetuntoa."
Taas tuollaista ärsyttävää yltiöromanttista höttöä. Olen satavarma siitä, että opiskelet AMK:ssa ja podet itse huonoa itsetuntoa, tai sitten tallaat humanistisen tiedekunnan lattioita pitkissä raitasukissa polvipituinen hamppukuituhame päälläsi.
Kaikki tietävät, että tittelit ovat nykyihmisille jopa perhettä ja rakkautta tärkeämpiä. Ei siinä ole kysymys mistään huonosta itsetunnosta, its just the way it goes.
"Tuo on varmasti kaunis ajatus mutta kovasti naivistinen sellainen. En ainakaan minä tunne ainoatakaan ihmistä, jotka tekisivät sitä, mikä heitä eniten kiinnostaa ja miellyttää. Tunnen aimo joukon ihmisiä, jotka luulevat olevansa kiinnostuneita asioista, joita he tekevät miellyttääkseen jotain muita ja pysyäkseen yhteisön sisällä."
Hmmm, onko se yhteiskunnan vika että jotkut tekevät sellaista työtä mistä eivät pidä? Mitään työtä ei ole varsinaisesti pakko tehdä. Kyse on nimen omaan siitä mitä itse haluaa elämässään tehdä. Jos valitsee elämän suunnakseen sen että ainoa pointti on miellyttää muita, niin itse on myös sen tien valinnut ja toivottavasti on tyytyväinen valintaansa.
"Taas tuollaista ärsyttävää yltiöromanttista höttöä. Olen satavarma siitä, että opiskelet AMK:ssa ja podet itse huonoa itsetuntoa, tai sitten tallaat humanistisen tiedekunnan lattioita pitkissä raitasukissa polvipituinen hamppukuituhame päälläsi."
Sorry (sinun kannaltasi siis)akateemisen tutkinnon jo aikoja sitten suorittanut, työssä josta pidän ja jo aikuinen ihminen. Sinäkin huomaat kun aikuistut, että tittelit sun muut ovat pelkkää sanahelinää. Mutta, jokainen itse tiensä valitsee, eikä se todellakaan ole muiden asia.
Asioista voi ja pitääkin tietysti aina keskustella. Mutta tällä palstalla ei varsinaisesti ko. aiheesta keskustella, vaan toinen mollaa toistaan.
Arvaan, että joku puuttuu kirjoitusvirheisiin, mutta sehän ei ollut tämän keskustelun pointti? Eihän?
Unohdin, että henkinen kypsyyden aste ja elettyjen ikävuosien lukumäärä ovat suoraan verrannolliset.
Anyway keskusteleminen sellaisen ihmisen kanssa, joka jo on päättänyt näkökulmiensa olevan ainoita oikeita, on yhtä hyödyllistä kuin päänsä seinään hakkaaminen. Parempi jättää tähän tai keskittyä toistemme kirjoitusvirheisiin.
Kinastelusta olen kyllä täysin samaa mieltä. Mutta mielestäni AMK:ta kaupataan nuorille aivan liian kultaisin kuvin "sijoittumisella työelämän johtopaikoille yms". AMK opintojen vaativuus on vielä aika kaukana yliopistotasoisesta opetuksesta ja vaativuudesta. Toki AMK:ta on rakennettu yhä yliopisto maisemmaksi.Puhuminen korkeakoulu
tutkinnosta kuulostaa lähinnä huvittavalta, tietäen millä sitoutumis tasolla amk:sta "paperit" voi saada.
Niin, amk:sta saa alemman korkeakoulututkinnon. Yliopistotutkinnot ja amk-tutkinnot eivät ole kilpailevia keskenään.
Mitä tulee amk:sta annettuun kuvaan, niin eiköhän se ole vähän itsestä kiinni, luuleeko valmistuvansa "jormaollilaksi", vai tavis toimihenkilöksi.
Kummankin koulun käyneenä en voi olla samaa mieltä kanssasi. AMK:ssa jouduin sitoutumaan, yliopistossa en. Yliopiston tutkinnon suoritin lähinnä tenttimällä, yksinäni. AMK:ssa keskustelua oli paljon ja verkottuminen lisäsi sitoutumista. Mutta nämähän ovat jokaisella erilaisia ratkaisuja. Ei ehkä kannattaisi kovasti yleistää ja leimata. Oma järjestykseni oli ensin yliopisto ja sitten AMK.