tekemään aloitusta milloin hyvänsä. Läppäri kulkee repussa helposti mukana, nyt mökillä. Täällä on koko ajan mielenkiinto jossakin muussa, nytkin saunan lämmitykseen on aikomus.
Mutta, kun on hodettava nämäkin suhteet, en millään hennois jättää kesannolle näitäkään ihmis-suhteita, niin sen takia teen nyt tämän aloituksen.
Kesä on kesä, oli sitä sitten vaikka kaupungissa, eikä minulla mitään kaupunkiakaan vastaan ole esm. Helsinki on on mitä mainioin kesäkaupunki. Tervetien jjoutava
Mutta, kun on hodettava nämäkin suhteet, en millään hennois jättää kesannolle näitäkään ihmis-suhteita, niin sen takia teen nyt tämän aloituksen.
Kesä on kesä, oli sitä sitten vaikka kaupungissa, eikä minulla mitään kaupunkiakaan vastaan ole esm. Helsinki on on mitä mainioin kesäkaupunki. Tervetien jjoutava
Vastaukset 23
Vanhimmat
Käsky kävi, ruoho on leikattava! kun ei ennää kauvoja olla täällä mökillä. eka ruohonleikkuu tänä kesänä se nyt onkin. Nyt levähtäissäni tulin kirjoittamaan tähän.
Työnjoht. emäntä onkin taitava kehittämään tekemistä niin ettei saumakohtia juuri huomaakaan ja osaa sanoa, kun sinä nyt kohta saat tämän valmiiksi niin sittenhän sinä voitkin tehdä tuolla senkin toisen työn samantien.
Saunaa lämmitän sitten vähän myöhemmin. Nyt ei kukaan saa luulla että orjana teen työtä täällä. Ehei kyllä minulla on omaakin sananvaltaa siihen mitä ja miten töitä teen.
Hyvä-hyvä jjoutava, piähän puoles vaan sortovaltaa vastaan. Sano vaikka että jos ei työnjohtajais päästä saunan lämmitykseen, ni sus tulleepi saunapolulla iltasella vastaan ja syöpi.
Huh: Karhu täällä olikin makoillu tuossa rinteessä poikasensa kanssa. Lumi ei ollut vielä kaikki sulanut niin jäljistä näki ja kun roskapönttö oli kaadettu.
Kyllä meillä jonkulainen tasapaino on, sorretaan toisiaan melko tasapuolisesti.
Voi kun käy kateeks -- minä kun en ole mikään kaupunki ROTTA - mieluummin olisin Maalais hiiri .
Saunatkin teillä sielä järvenrannalla .. ja Koivut kun morseimmia .
Kohta tulee itku ,jollen lopeta -- mutta hyvää keasää sinne --
Minulle oli saaressa missä kesiäni vietin --- sarepäivätkin rattosia --ilman Läppäriä :=) Tein käsitöitä . ja kaikki sai villapaidat -- vene sai purjeen yhtenä kesänä --kun mies vei moottoripaatin mantereelle . jne-
Kyllä maalla on mukavaa.
Nauroin oikein ääneen kun luin joutavoisen viestin sieltä mökiltä. Tuntui tutulta. Ohjelmoitavan ukot on. Minä ohjelmoin samalla tavalla kuin joutavoisen emäntä. Aloitan usein näin: "Olen ajatellut, että ensin menisit/tekisit, sitten ......
Jokatapauksessa yhteispelillä se sujuu. Meilläkin yli puoli vuosisataa.
Kyllä ukot ohjelmoitava on, tässäkin yksi, jota vaimo oli ohjelmoinut jo useamman kesän, että pitäisi noin neljän metrin pätkä nurmikon pieniä luonnon reunakiviä, jotka hukkuvat nurmikkoon, vaihtaa isompiin betonikiviin.
Eilen vaimo lähti yönylimatkalle ja päätin ottaa kolmen tunnin urakan noiden reunakivien kanssa, kertomatta vaimolle. Kahdessa ja puolessa tunnissa kivet olivat paikallaan, laskettuna kivikauppaan lähdöstä.
Tänään hän palaa, saas nähdä milloin huomaa kivet vaihdetuksi?
Meilläkin yli puoli vuosisataa...
Tervehdys joutavoiselle johtajattarineen:D Onhan hauskaa kun mökkiuutisiakin kerrotaan, vaikka niin minäkin Kesäheinästä kirjoittelin.
Tuulee melkoisesti täällä, koivut soutaa tuulessa upeasti ja niin puhtaanvalkeita pilviä seilaa taivaalla. Saunan minäkin lämmitän tänään, on se niin hyvä paikka rentoutua.
Paljain jaloin kun tepsuttelen, on hyvä pestä kunnolla ennen maatemenoa:D heippaa taas,...
Noni saunottu on ja huomenna sanon, että pääseehän täältä poiski. Se vika tässä mökkeilyssä on ettei kunnolla pääse asettumaan kun jo ollaan taasen menossa pois.
Matkustelu jää vähiksi kun en oikein ehdi edes Tallinnassa käymään kun kaupungissa on vaikka kuin erilaisia menopaikkoja. Miten paljon tässä häviää rahallisestikin kun halvat viinatkin jää ostamatta. Eipä silti en osta kalliillakaan viinaa kun ei nykyisin tee mieli yhtään.
Tämä nyt on tälläistä tämä kirjoittelu, sellaista ajan tappoa. Vaikka on minulla kirjakin mukana - tuo Hj Nortamon kootut teokset vaan enpä nyt vielä innostu mökillä lukemaan edes vaikka tykkään, että sivistävää on lukea Frans Hjalmaria.
Pahhoillaan olen tämänlaatuisen kirjoituksen julkituomisesta ku tämähän on keskustelupalsta eikä itsestään puhuvien ropottikirjoittajien, joitten jutuissa ei ole mitään keskustelun a,hetta.
Jonakin päivänä minä ehkä keksin paremman aiheen. Sitä jään odottamaan
Tässä istun kahvimukini kanssa, mietin kirjoitanko vai ohitan?
Aloitin ainakin, jatkan jaakailemista noista mökkiasioista tulikin mieleeni ne ''aktiiviset'' ajat, Urakoinniksi meni ne viikonloput, eipä niissä paljon muistelemista ole, tuntuu ihan oikealta että viihdyn kotona ja liikun miten jaksan.
Marjastus- ja sienestysaikoina käyn keittämässä kahvia ja uimassa, yöksi en jää,
oma sänky on paras kun matkakaan ei ole pitkä.
Voi niitä nuoruus kesiä kun piti yöpaidassa kerätä kukkasia tyynyn alle ja kokkotulen sammuttua oli keskiyön uinti, vastaranalta kuului juhannustanssien äänet ja musiikki kun tienoo hiljeni.
Monesti hyttysiä oli paljon ja pakko pitää grillikatoksessa avotulta ja keksiä jos mitä 'savuavaa' heitellä tuleen.
Kaikella on aikansa niin nukkumisella, juhlilla kuin mökkikausilla, sitä mietin olenko ohittanut jo kaikki, toivottavasti en.
En ole mökki ihminen, niin, että pari päivää mökillä ja taas menoksi.
Aikanaan omistimme kaksi omakotitaloa, toista remppasimme ja kuljimme kuin kerjäläiset sitä väliä. Auto täynnä tavaraa tullen mennen, kissa ja koira kuumissaan, eivät enää tienneet kumpaan paikkaan jäisivät.
Se oli stressiä, ei lomailua, vaikka toisen taloon piti olla kesämökki, olihan se suuren järven rannalla, kaikki mökin ominaisuudet monin verroin, vaan ei mieleeni.
En suurin surminkaan lähtisi enää ajelemaan mökille 200 - 300 km vain käydäkseni siellä yön yli, tai että nurmikkoja ajelemaan, ei, sellaista emannuutta ei ole vielä syntynytkään joka saisi minut niin tekemään.
Omistan mökin jossa olen käynyt kai kolme vuotta sitten.
Joko laittais myyntiin, siellä ei halua asua hyttysten keskellä edes viikkoa, niin minä olen kaupunkilaistunut.
Missä mökkisi on,et vuokrais sitä kahdelle mukavalle eläkemuijalle viikoks,pariks?
Kumpikin asumme kaupungissa vaikka maalaismuijia olemme syntyjään.
Mullakin pikku kaupunkimökki,mut eihän se vedä vertoja ollenkaan jollekkin maalla olevalle mökille.
Mökille matkaa n. 100 km ei ole tuntunut liialta. Työtä teen mökillä ollessamme melko tasaisesti mutta lepopäiviä jää kuitenkin väliin.
sellaista tunnetta että teen liikaa ei ole ku otan huomioon miten paljon käytän hyväkseni kotona ja mökillä toisen työpanosta muoti-ilmaisulla, Arjen pyöritys.
Terveellisenä näen sen ulkoilman ja hyvän yöunen siellä mökillä kuitenkin kanssakäymistä ihmisten kanssa tulee vaikka naapurit ovat siinä lähellä, mutta suora näköyhteys puuttuu niin siinä on se oma rauha, saan vetkuilla ja metkuilla rauhassa.
Jokainen tapaus on erikseen, mutta minä olen nyt taasen kaupungissa n. pariviikkoa joten kun nyt sataa, mutta mökillä ollessa oli hieno sää eikä hyttyset häirinneet. mökin sisällä meille ei hyttyset tule, on toimivat hyttysverhot "ohovia" kuitenkin on jos ne joskus harvoin häiritsevät.
Enkä ole edes osakas mökkiin, emäntään liittyvä etuisuus se minulle on mökki ja siihen liittyvät työt ja ite tekemäni sauna. Hyvää kesää vaan kaikille.
Eletty on ja takanapäin on paljon koettua jota sopii mielihyvin muistella. Merellä olen paljon aikaani viettäny ja kalastellutkin, nyt riittää että ranta on lähellä, jonne pääsee uimaan ja aurinkoa palvomaan. Ei ole ikinä pientä mökkiä ollut, vaan maalla on ollut kotitila, jossa sai mieluista puutarhanhoitoa harrastaa.
Se oli kyllä mieleinen harrastus jota ihan työksi sopi kutsua.
Miehen kuoltua jyrsimen ajosta en pitänyt ja perikunnan tilakin myytiin. Supistunut on puutarhan hoito kotikukkien hoitoon ja kerrostalokodin oleskelupihan kaunistamiseen naapureiden kanssa. Minun kukkapenkissäni kukkivat nyt tulppaanit, ruusut on leikattu ja sormustinkukilla on tänä vuonna kukintavuosi
Mikä tässä on kaupunkilaisena elellä, voi olla että liian helpolla pääsen, aikoinani tein valinnan mökin ja matkustelun välillä kun yksin jäin. Hylkäsin mökkiajatuksen ja matkustelin katsomaan muailmaa.
Tarpeeksi olen nähnyt, nyt vaan odottelen hyvää marjavuotta. Sinne marjametsään mieli vetää ja vattupuskiin. Metsään on kävelysauva (yksi) otettava etten nurin kellahda.
Catleijan tavoin voin sanoa, että mennyt on mennyttä enkä sitä haikaile.
Merestä ole saanut nauttia asumalla veneessä viikkokausia, purjeita reivaten, merikarttoja lukien, nyt riittää vähempikin.
Mökkeilykään ei kiinnosta, koska kaikki harrastukset ovat nykyään sivistyksen parissa. Oma piha on riittävän suuri puutarhaintoa talttuttamaan. Nurmikoista on luovuttu.Ne on korvattu monenlaisilla yrttilajikkeilla ja erilaisilla monivuotisilla kukilla ja kasveilla kiviä ja laattoja unohtamatta. Pieni kastelusysteemi toimii sen verran, että huoleti voi kotipihan jättää joksikin aikaa.
Kasveja olemme valikoineet perhosia ja lintuja ajatellen. Kaksi lintuperhettä asui tänÄkin keväänä pihassamme ja ilolla seurasimme poikasten lähtöä maailmalle.
Kolibrit vierailevat satunnaisesti ja niiden takia olen istuttanut punaisia kukkia,
koska punaista suosivat, muuten sinivalkeavoittoiseen puutarhaani.
Ruusut ovat nupulla, yrttisatoa kerätty, valkeat ja siniset iirikset ja orvokit kukassa ja monet muut. Puupioni näyttää vetelevän viimeisiään, vanhahan tuo olikin.
Pioneja olen vähentänyt, koska ovat turhankin suuria pieneen pihaan. Hortensioita ja rhododentroneita olen varoittanut kasvamasta yhtään suuremmaksi tai saavat lähteä.
Valkeana ostamani sormustinkukat ovatkin vaaleankeltaisia mutta komeasti kasvavat lahjaliljojen seassa.
Lajivalikoima on kasvanut melko suureksi alkuperäissuunnitelmasta poiketen.
Chilihiutaleita heittelen yöllisten eläinvierailjoiden kiusaksi. Valkopippurikin käy, mutta sadevesi huuhtelee sen pois nopeammin kuin hiutaleet.
Joka aamu hipsuttelen vielä unisena puutarhaani. Lavendelipensaat ja rosmariinit hyväilevät paljaita sääriä niiden tuoksun täyttäessä ilman ja rönsyilevät timjamit tuntuvat mukavalta paljaiden varpaiden alla. Öljyvärin tuoksu leviää keskeneräisestä työstä.
Menkää katsomaan elokuva Renoir. On aivan ihastuttavan kaunis mestarista.
Olen monasti sanonut lapsilleni --että nyt minä vasta olen saanut asua ihan kun siinä mihinkä haluan jäädäkkin lopuniäkseni .
Onneksi katselin tämän asunnon ennenkun tulen ihan raihnaiseksi. Kyttäsin koska tästä talosta vapautui sellanen 41 Neliöinen --oikealla keittiöllä varustettu asunto -- 3 kerros on sopivan korkeellakin - Tässä on 10 kerrosta ja ne kaikkein isommat on 5 ylöspäin -
Tykkään asua lähellä vettä -- on hissi ja suku lähellä , se vaan on esteenä kun en pääse matkusteleen kun on toi Jerrycottoni --ja 12 vuotiaaksi kovin terve --jotkut sanoo että tämärotu on pitkäikänen----. mutta niin olen minäkin :=)
Siittä mökkeilystä olen saanut tarpeekseni sillon kun asuin suomessa --siihen 50 vuotiseen ikääni - Nyt sitten seuraavat 50 v nautin kun ei tarvitse passata ketään -- ollaan kun "ellunkanat" jerryn kanssa.--
Ajatusta on tässäkin osoitteessa idätetty, alanko hakemaan palvelutaloon, jäänkö tähän, vai mitä muita vaihtoehtoja vielä on?
Tänään tuli postissa ajokportin uusinta viesti kyllä aioin uusia.,mielenkiintoa vielä maantielle on nyt on aikaa ja ystäviä joiden kanssa on kivaa kaasutella milloin minnekin.
Ainoa kysymysmerkki on vointi, kunpa tämä terveys säilyisi, silloin säilyy myös harrastus jota nyt on tullut harrastettua päivisin yksin ja porukassa.
On se kuitenkin tunnustettava itselle ettei voimia ole enää kuin ennen oli, helpolla väsyy, on päästävä istumaan, vaikka ihan mielenkiintoisia asioita siitä monesti jää seuraamaan. Monesti on tullut mieleeni mitä tekisin jos olisin muuttanut paikkakuntaa siis tuiki tuntemattomien ihmisten joukkoon.
Mitähän tämän ketjun otsikkona oli???
On vaikeampi luoda uusia ihmissuhteita vanhana, sen olen todennut muuttaessamme tänne Lippikselle ja eläessämme toisillemme.
Taloyhtiössä on ihan kivat välit, mutta ympäröivien ihmisten kanssa olen vain hyvänpäivän tuttu.
Minulle se riittääkin, mutta ei minulla olisi mitään vastaan muuttaa yksityiseen palvelutaloon, liian suuri on tämä asunto yksinäiselle. Katson syksyllä mitä teen, hinta-arvioija tulee elokuussa.
Sopeudun kyllä mille paikkakunnalle tahansa, missä palvelut on lähellä, eikä mitään kiirettä ole toistaiseksi. Poikani on tukenani, mitä sitten päätänkään.
Aloittaaja kävi itsekin lukemassa aloituksensa ja yllättyi kun aloituksessa mainittiin ihmis-suhteet, aivan kuin nämä olisi niitä, lihaa ja verta olevia ihmisiä. Olen toki nähnyt miten sanotaan 'jokaisen nikin takana on ihminen' määrää ei ole väliäkään tietää.
On myös hyvä tietää mitä näiden nappuloiden takana on, tuokin Del, poistaa kirjaimen edestään. Nyt vasta opin tuonkin. Vieläkö joku väittää ettei tämä harrastus ole hyödyllinen.
Pienellä imurilla yritin selvitä siivouksesta, mutta se ei kuulemma riittänyt. Kunnollisesti pitää kaikki tehdä. Merimiehet aikoinaan opetettiin siisteyteen heti alkuunsa. Nätisti piti olla kiepillä jokainen köydenhäntä eikä sotkuisena läjänä. Messinkiosat kiilloitettuna, kannet pestynä ja.ja. Ei tämä minun kotikuri ole mitään siihen verrattuna.
Olen tykännyt lukea näitä kirjoja niiltä purjelaiva kaudelta enkä ollenkaan ihmettele miksi kaikki pojat ja jopa tytöt halusi niinä aikoina merille. Maailman kaupungeista merimiehet saattoivat tuoda hienoja kankaita tyttöystävilleen tai vaimoilleen.
Tutkijat onkin ihmetelleet miten hienoja vaatteita oli mainittu perunkirjoituksissa jotka olivat siihenaikaan tarkkoja, vaatekappaleita myöten mainittu ja arvo määritelty.
Perjantai vapaille sitte vaan.
Sama huvi minulla, purjelaivojen aikakausi kiehtoo ja niihin liittyvää kirjallisuutta luen sekä merimuseoissa koluan ihailemassa uljaita Windjammereita, upeita merimaalauksiakin näkee. Tulomatkalla katsatettiin taas Travemünden purjelaiva Passat, ja Bremerhavenin merimuseon alue tutkittiin myös . Suomen merimuseoista Kotkassa on suurin, Turun Forun Marinum on tietysti hieno, koska Suomen Joutsen ja Sigyn lepäävät Aurajoessa. Raumallakin on mielenkiintoista esineistöä. Kaipa Sinäkin menet katsomaan heinäkuussa Tall Ships Race´n isoja purjelaivoja Helsinkiin.
Merimiesten elämä on ollut äärettömän kovaa, vaatii suurta rohkeutta kiivetä myrskyssä mastoihin purjeita reivaamaan, eikä turvavaljaista ollut ennen tietoakaan. Kuri oli ankara ja joku onneton joutui lankkua pitkin joskus kävelemään, ruoka kehnoa ja keripukki vaivasi. Toki merimies on erimies, eikä kaikkien tienesti kulunut välisatamissa , omalle kullalle muistettiin ostaa tuliaisia. Puhtaat kannet ja hyvässä järjestyksessä olevat köydet ovat tietysti jo turvallisuuskysymys, ja luppoaika saatiin näin kulumaan, kun jynssäiltiin ja kiilloteltiin. Kyllä minäkin kansi- ja messityttönä omalla paatilla olen oppinut järjestyksen merkityksen, ei saa olla irrallisia esineitäkään, muuten aallokossa saa vaikka kahvimukin päähänsä .
Pitkän reissun jälkeen olen pyykännyt ja siistinyt puutarhaa. Lähtiessä oli vielä lumikasa pihan varjoisassa nurkassa, nyt saa ruohonleikkuri laulaa. Antoisaa on katsella maailmaa, mutta on ihmeen hyvä kotiin tulla taas.
Pesin yhden ikkunan näin se sujuu kun ei ole pakotetta pestä kaikkia kerralla, iso homma se on yhdenkin ikkunan pesuki, monta pintaa ja sälekaihdin.
Verhot saa jäädä entiselleen hapsun vapsuttimella niitä avoimen ikkunan ääressä heiluttelin kai ne hiukan tuullettui, tein sen ihan vapaasta tahdostani ja jälki taitaa olla ihan hyvä.
Nyt sitten ruokailemaan palvelutaloon siellä on edullinen ateria monilla lisukkeilla ja hintakin on kukkarolle oikein sopiva.
Kauppaankin vielä hedelmiä ja herkkuja illaksi ostamaan, olisi Laila Hietamiehen romaani jos vain lukuhalut vielä jostain löytyis, vanha on mutta vielä lukematta, se on sitä Viipuri sarjaa, niin tai sitten ei.
Mökkiläppäri.
Kesämökkimme ovat kaupunkien keskustoissa.
Sinne, johon on matkaa noin 3500km, olemme jättäneet vanhan, mutta käyttökelpoisen läppärin, ettei tarvitse kanniskella mukana.
Näihin uusiin vempaimiin en ole tutustunut enkä ole tuntenut tarvettakaan.
Vaimolla on omansa vaikka tämä on ollut yhteiskäytössä sähköposteja myöten.
Halusi kuitenkin omansa.
Pääsinhän minäkin purjeveneen kyytiin ja noille risteilylaivoille, mutta siitä en ole pitänyt riittävää meteliä että olen lukenut kannesta kanteen Volter Kilven "Alastalon salissa" ja tykännyt lukemastani.
Siis kuulun niihin harvoihin jotka ovat sen kirjan lukeneet. Minä tiedän kyllä tämän asian ärsyttävän suunnattomasti monia jotka tuskin kirjoja ikinä jaksavat lukea.
En aio tehdä tiivistelmää paljon tutkitusta kirjasta joka on mainittu Suomen kaikkien aikojen parhaaksi romaaniksi, koska googlessa näkyy olevan aivan hyvin sisältöäkin tuotu esille.
Ihmeen hyvin nämä läppärit toimivat tämäkin neljättä vuotta jo, kun enimmäkseen pöydällä vain on eikä ole mukana sohvilla ja sängyissä kuten olen tollössä niin nähnyt tehdyn.