Me kiusatut!

Sullahan nyt hyvin mennyt mutta ei se kaikilla ole näin helppoa 1-8 luokkaan minua on kiusattu ja Seuraavan vuoden tulee vielä jatkumaan ainakin: On varasteltu tavaroita , On lyöty naamalle , On Haukuttu yms. , Kaikki kaverit menetetty olen 24/7 yksin enkä puhu lähes koskaan.
~~Ei se kaikille ole noin helppoa~~

Uskon ja tiedän että se ei ole kaikille helppoa, ei se minullekkaan ollut.
Pitää vain ottaa asiat asioina kuten kiusaaminen, älkää välittäkö. Uskon että kiusaaminen loppuu kunhan saatte itsetuntonne kohdilleen. Kerätkää voimia kesän aikana ja aloittakaa koulu uudella asenteella syksyllä.
Ja luulisin ettei kukaan aivan yksin ole koskaan, jokaista yksinäistäkin katselee joku muu yksinäinen ihminen, joka ei vain uskalla tulla tutustumaan.
Ajatelkaa niitä asioita mitkä teillä on hyvin, älkää jääkö kiusaamisen varjoon. Kaikkien vuoro tulee loistaa joskus, käyttäkää niitä taitoja joissa olette hyviä, esim harrastusten kautta voitte löytää uusia ystäviä.
Tsemppiä kaikille, älkää antakaa kíusaamisen masentaa! ;)

@Ansku
mä oon kans kiusattu. mut pahoinpidellää joka päivä koulussa, vaik maikat näkee ne ei tee mitää. viikko-2 viikkoa sitten mun keuhkojen päälle joku apina tuli pomppimaa ku ne oli vetäny mua turpaa nurkan takana ja heitti mut maaha.. eilen olin yhellä niistä et puhuttii jotai, ja yhtäkkii ne saa idean et "perkele. kiusataas tota vähä" ja pistää verkon kiinni. siinä sitte 14 kertaa potki mun säkit paskaks, ja pakotti haistamaan... kyllä niien ulostetta. mun elämä on paskaa muutenki, perheasioist puhumattakaa :(

Kun täällä nyt kerrottaan kiusaamis tarinoita ajattelin kertoa omani.

Kiusaamninen alkoi 1 luokalla ja on jatkunut 9 luokalle asti. Ja kaikki tämä vain koska mulla on halkio. Googlatkaa jos ette tiedä mikä se on.

No oon ollu varmaan kohta 12 vuotta hammaslääkäris, puheteraupeutilla jotain 2 vuotta ja leikkuksia tulee kohtapuolin 20 täyteen. Kaikki kiusaa mua siks et mul on erilainen naama/nenä/hampaat ku niillä ja et oon niitten mielest ruma.

kukaan ei ymmärrä ja ei voikkaan ymmärtää millast mun elämä on jollein oo itelläkin halkioo. Siin joutuu elämä sellaseen testiin et h*lvetti on kuin lastentarha

kaikki kaverit on hylänny mut, kaikki jättää mut ulkopuollelle, kukaan ei syö munkaa kun on ruokailu ja kukaan ei puhu mulle

On tehnyt mieli tehdä itsemurha varmaan jotain 50 kertaa ja jossain vaihees se tulee varmaan myös toteutuu

Ei hitto mitä hienoo siinä kiusaamisessa on on NIIN noloo kiusata

http://keskustelu.suomi24.fi/node/11816513

Mua kiusattiin 1 luokalta, ammattikoulun loppuun asti, eli noin 12 vuotta. Muistan ikuisesti sen lihavan kovis pojan joka sen 1 luokalta aloitti. No sitten parikymppisenä kun piti alottaa työelämä niin eihän siitä mitään tullu. Eikun mielisairaalaan vaan sitten.

Eihän toi nyt nii kamalla ollu, siis kaikella kunnioutuksella en haluu missää nimes vähätellä mut esimerkiks mulla tuntuu vaa siltä et ei se ikinä lopu koko yläkoulu kiusattii ja sit ku menin amiksee ni se tuntuu et se vaa jatkuu, vaik menin amiksee iha eri paikkakuntaa jos kukaa ei ees tuntenu mua :(

Mulla menee periaattees ihan hyvin eikä mun pitäis tulla ees kirjottaa tänne.. Mut mua harmittaa se et mul ei niinku oo sitä tiettyä ystävää :/ Mul on vaa paljon kavereita, siis oon kaikkienkaa väleis. Mut mua syrjitään kuitenki koko aika. Oon monesti miettiny et voisin mennä pois koulun "cooleista" porukoista ja emnnä jonkun ei suositun kaa kaveraamaan. Mutta sit muaki kiusattais vaa pahemmi enkä varmaa kestäis sitä. JA ei mul olis enää niin paljoo "tyttöi".. :D EN siis oo mikään pleijjeri mut koska oon aina kaikkien "kovien" tyyppienkaa ni saan paljon tyttöjä :D No ei nyt voi sanoo : saan tyttöi. Mut siis kyl te tiiätte :P Itseasias haluisin olla mielummin aina tyttöjenkaa mutta oon huomannu et ne puhuu tosi paljon paskaa ja esittää vaa kaveria. Esim jos meen joidenki tyttöje luo ni ne on sillee : Ei vittu toi kusipää tulee. Ja sitku oon siinä ni ne vaa hymyilee. Mut joo ihan hyvin mulla menee periaattees mut mua kyl kiusataan aika paljo :D ei niin vakavasti ku näitä muita mutta kiusataan kuitenkin. Ja isoin juttu on se et mä en tunne kuuluvani porukkaan :/ Mut juu en jaksa kertoo enenmpää :P

Mua syrjitään. Mä oon laihuttanu, menny Facebookii, lakannu olemasta mun vanhempien kanssa, ne syrjii. Oon masentunu sen takia, mä itken iltasin ku mietin miks ne vihaa mua. Mä oon yksin! :( mut aattelen aina, että mä oon kuitenki ainutlaatunen ja alkanu olee parempi ::))

Olen pian viisikymppinen nainen ja edelleen kiusataan,viimeksi eilen heitettiin tavaroita todella kovaäänisesti auton peräkärryyn ja sanottiin "pthyi"kulkiessani ohi.

mua kiusataan,joka päivä koulussaaaaaaaaaa
en tiedä mitä teeeekiiiisin
oon niin yksin vaan
joka päivä koulussaaaa
mua kiusataaaaaaaaan

en jaksa eeenää täätä paskaaaa,en jaksa enää taistellaaaaaaa
haluan kuolla,ettei tarvi kärsii,haluan päästä poiiiiiiis

pois
jonnekkin kauuuuuuas poisss
voisin olla onnellinen,jossain kauuuukana vaan

tällä ei oo mahdollisuuksii,nauttii elämäst
joka ikinen päivä on kuin painajainen
ei kavereita oo koskaan ollutkaan
en tiedä mitä on ystävyys

en jaksa eeenää täätä paskaaaa,en jaksa enää taistellaaaaaaa
haluan kuolla,ettei tarvi kärsii,haluan päästä poiiiiiiis

pois
jonnekkin kauuuuuuas poisss
voisin olla onnellinen,jossain kauuuukana vaan

Auttakaa mua! Minun pikkusiskoani kiusataan ja hän on vasta 6! En haluais että siskoani kiusataan jo kuusi vuotiana! Elikkä..meijän naapurissa asuu yks 7-8 vuotias tyttö joka ärsyttää ja määräilee. Ottaisin mielelläni vastaan neuvoja. Yks ongelma on myös että äitini ja siskoni asuu Kajaanissa ja minä pikkukylässä Taivalkoskella. Joten en yleensä pääse näkemään heitä!!! Help me, please!

Olen kuudenella ja minun kiusaaminen alkoi ykkösella ja silloin haukuttiin yms nyt tänä vuonna mut on hakattu ja potkittu moneen kertaan en ymmärrä... olen joutunut sairaalaan sen takia ja yrittänyt itsaria mutta aina joku on nähnyt ja "pelastanu"........

Anteeksi sekoitin tuon itsari jutun kun toiseen ku kerron samal veljelle et mikä itsari o ku se kyselee..

Onha sitä itelläki ollu.. ja jatkuu vaan

Muunmuassa haukuttu lesboksi, retardiksi, hipiksi, juntiksi.. kai tollanen jokapäivänen paskominen lasketaa?

MIETI ONKO KIVA VALITTAA KOKO ELÄMÄN AJAN VAI KERTOA SILLE JOKA TEKEE LOPUN, OLE KOTONA NIIN KAUAN KUIN ASIA ON KÄSITELTY .. VALITTAMALLA KAIKKI VAAN HALUAA HUOMIOTA KOSKA VALITTAMINEN ON KIVAA.

mua on nettikiusattu facessa ja koulussa en jaksa selittää enään tätä asiaamutta mua haukuttiin, kiusaajaryhmä mua vastaan ja kaikkee muutu jos kiinostaa tää mun tarina nettikiusaamisesta ja sun muusta niin mä oon avannut keskustelu nimeltä nettikiusattu facessa :( (lukekaa jos jaksatte ja kommentoikaa jotain)

Sanokaa niille suorat sanat!!! Tosin miettikää semmosta mihin ois vaikee vastata takasin ja älkää tehkö sitä jos yhtään epäilette, että voisitte joutuu hakatuks tai jotain muuta kauheeta. Ja älkää vaan ruvetko raivoomaan vaan sanotte silleen kylmän rauhallisesti silmiin tuijottaen ja kävelette viä hitaasti kohti, mut ei mitään ylinäyttelyy ku se vois huonontaa asiaa...
Ja tiiän et helpommin sanottu ku tehty, ja ei en oo ollu kiusattu, kiitos siitä, mut mietin aina mitä tekisin jos niin olis. (tosi paikan tullen varmaa huutaisin äitii :/ mut koittakaa kestää.!!!!!

Ei toi sun tarina edes ole YHTÄÄN KAMALA. Sulla oli hulluna ystäviä, olit varmaan joku blondi bitch joka omisti koko luokan... Joo, meillä muilla on paljon surkeempi elämä ( joillakin )

Auttakaa!!
Minulla On ongelmia !
Otin KuvanKaappauksen opettajasta youtube Videosta Ja Laitoin Sen meidän luokan WhatsApp Ryhmään. Sitten Meidän Luokalla on kaks semmost Tyyppii Jotka on mua vastaan ja ne aikoo kertoo tälle Opettajalle jos se saa tietää Nii oon iha vitun kuses.
Se On ihan kauhee Rage Opettaja.

MITÄ MUN KANNATTAA TEHDÄ !!!!!! ??????? AUTTAKAA

mua kiusattiin kans 7 ja 8 luokalla mutta ei kiusata enää kun oon muuttunu, oon nyt 16v

Mua kiusattiin, haukuttiin, jätettiin ulkopuolelle, mä olin aina kaikessa se viiminen vaihtoehto, usein en sitäkään, mun frendit loukkas mua ja lopulta unohti mut kokonaan. Tää oli siis 1-9 luokilla. Nyt mä oon amiksessa, muutin jonneki missä kukaan ei tunne mua. Aattelin, että voisin alottaa alusta tai jotain, olla taas ilonen, nauraa, puhua... Mutta nyt mä oon vaan tunnekylmä kuori, jonka koulupäivät menee zombina hortoilemiseen. Tyypit on yrittäny tutustua muhun, ne on tosissaan puhunu mulle, yrittää saada mut hymyileen. Mua ei enää vältellä kymmenen metrin säteellä ja katsota halveksuvasti. Yks tyyppi tuli kysyyn multa yks päivä että mikä mun on ja mä voin tulla puhuun sille jos haluun. Kerranki ihmiset näkee kuinka paha mun on olla. Mä saisin täällä frendei jos mä vaan puhuisin. Mutta mä en vaan pysty enää. Tuntuu vaan niin turhalta, mä menetän sen joka tapauksessa jossain välissä. Niin ko kaikki muutkin. Nyt maanantaina mä sit menin terveydenhoitajalle. Mun oli tarkotus kertoa yhestä sairaudesta, jota mä epäilen, mut mä räjähdin vaan hysteeriseen itkuun. Se tenttas mikä mul on ja mä kerroin mun huonosta olosta sille. Oon nyt käyny siellä pari kertaa juttelemassa ja mulle on varattu aika psygologille. Mä vaan itken joka kerta, en saa sanottuu paljon mitään. Se soitti mun äitille, joka sit soitti mulle. Kysy et oonko mä masentunu ja ihmetteli miksen oo käyny päälle kuukauteen juoksemassa (mä siis harrastan sitä). Ja miksi mä oon ollu niin saamaton, kyllä nuorella ihmisellä pitäisi enemmän virtaa olla. Mä itkin äänettömästi koko puhelun ajan. Kysyin sit oliko muuta, heippa ja löin luurin korvaan. Se ei oo koskaan osannu lohduttaa mua. Meillä kotona jos itkee, tullaan vaan karjumaan että pitää olla ilonen. En mä ookkaan itkeny ko pari kertaa ädin kuullen. Aina vetäny hirveät kilarit. En oo enää pariin vuoteen, oppinu sen verran. Mutta mä en nyt kolmen vuoden sisällä muista päivää jollon mä en ois itkeny, yksin ja äänettömästi, jossain koulun vessassa tms. Melkein joka yö itken itseni uneen. Kämppis nukkuu samassa huoneessa eikä huomaa mitään. Aamulla mulla särkee päätä ja silmät on punaset ja turvonneet. Mä en vaan jaksa tätä jatkuvaa huonoa oloa. En mä itsaria aio tehdä, vaikka oonki huomannu ajattelevani sitä melkein joka päivä, sitä miten mä tekisin sen. Mutta mä pelkään kuolemaa liikaa. Mä haluan elää. Tuntuu vaan että tää huono olo ei lähde. Mä ajattelen mun entisiä frendejä päivittäin, miks ne hylkäs mut vaikken mä ollu tehny mitään. Nykyään ne on muuttunu. Ennen ne osas olla oma ittensä, sit ne alko häpeen mua ja nyt ne on samaa massapaskaa ko kaikki muutkin. Silti mä ikävöin niitä joka helvetin päivä. Samaan aikaan mä vihaan niitä enemmän ko mitään muuta. Mulla ei ole mitään. Mua ei kiinnosta mikään. Mulla väsyttää, jatkuvasti.
Että miettikkää kiitos kaks kertaa ennen ko alatte kiusaamaan jotakin, mun elämä on ollu yhtä helvettiä viimiset yheksän vuotta. Mä en vaan jaksa tätä. Kaiken pitäis olla hyvin just nyt. Miksi se ei tunnu siltä. Miten mä tuun koskaan pääseen mun frendeistä yli. Mulla ei ole mitään. Mä kuuntelen musiikkia, siinä on mun vapaa-aika ja suurin osa koulupäivästä. Mitään muuta mulla ei ole.

Heei!
Tulin tänne lukemaan muiden tarinoita, koska itelläni on ollut vähän ikävää koulussa tän vuoden ajan.
Oon huomannut, että jotkut ihmiset ei tykkää musta, sillä koulussa jotkut kattoo mua vinoon, ainakin muutamat jopa on naureskellu selvästi mulle, ku oon seisonu luokan eessä oottamassa tuntia useampia kertoja. Täs tilantees oon vaa kattonu eri suuntaa niinku en huomais. Ne, jotka on naureskellu mulle, ei edes tunne mua, koska en oo puhunu niiden kaa, ku ehkä kerran vuoden alussa ihan vähän. Ihmettelen vaan, kuinka joku löytää energiaa tollaseen touhuun. Mua ei ainakaa ees kiinosta arvostella ketään tollee, ellei ne ois tehny mulle henkilökohtasesti tahallaan jotain ilkeetä.
Mun päässä mietin vaan, että mikä mussa oikeen on vikana? Mitä oon tehny väärin?
Mul ei oo koskaa ollu tällästä tilannetta ala-asteella eikä ylä-asteella. Toivon, että tää on vaan joku vaihe, joka menee ohi. Pelottaa jos tää ei oo vaan vaihe, vaan tulee jatkumaan. Muistan, että ainoastaan joskus, kun tulin seiska luokalle, että joku muutaman kerran sano, jotain ilkeetä, niin että kuulin. Tän koko asian takia oon ollu poissa koulusta, niin paljon ku mahollista. Kaverit kyselee ja ihmettelee minkä takii oon poissa tunneilta. En haluu kertoo tätä syytä, koska mua hävettäis sanoo et oon joutunu kiusaamisen kohteeks. En oo kertonu tästä kellekkään ihmiselle, koska must tuntuu et ne rupeis ajattelee et oon outo/viallinen tai jotain.
Vissiin mun tilanne ei oo kauheen paha ainakaan vielä, koska on kavereita, joita kiinostaa, jos en oo koulussa. Enkä oikeestaan pelkää, et mun kaverit jättäis mua, koska tiiän aidosti, että ne on fiksuja ja aidoti välittää musta. Eli ne ei jättäis mua yksin.
Oon tosi pettyny, koska odotin, että lukiosta tulis paljon kivempaa, kuin aikasemmin peruskoulussa. Odotin, että lukiossa ihmiset olis fiksumpia ja kasvaneempia, et kukaan ei enää jaksais tehä tollasta. Toinen ikävä puoli täs on se, että tää on vaikuttanu mun numeroihin aika paljon. Ku yritän olla poissa koulusta tän takii, enkä oikee pysty ajattelee opiskeluu ees kotona kunnolla.

Kun tulin noin 10 vuotta sitten 1 luokalle, mun vanhemmat piti mulle pitkän luennon, miks en koskaan saa kiusata ketään, enkä saa mennä mukaan kiusaamiseen. Niinpä en koskaan oo kiusannu. Bongasin vuoden alussa yhden yksinäisen ujon pojan, jolla ei ollu ketää kaverii. Siin tuli itelle syyllinen fiilis, ku istuu kaveriporukan ympäröimänä ruokalassa ja se yksin. Aloin juttelee sen kaa ja nyt sillä on ainaki mut kaverina.

Kiitti, kun luit tän! Antakaa mulle neuvoja/ajatuksia mitä kerroin. Haluisin vaan saada jotenki puhuttuu tästä jonkun kanssa, kun en viitti kertoo kellekkää mun tutulle.