En tiiä mille palstalle kuuluu, joten laitan tänne. Mulla on 38 vuotta ikää ja tytöllä 14. Nykyään hän raivostuu ja rupee olemaan huonokäytöksinen sekä vanhemmille että veljelleen ja siskolle. Olemme yrittäneet monta kertaa puhua asiasta, mutta se väittää kaiken olevan hyvin. Välillä kuulen hänen itkevän huoneessaan, enkä tiedä edes miten reagoida. Yleensä menen huoneeseen ja kysyn mikä on, mutta vastaan tulee sanoja "Mee pois" , "Sä et kumminkaa ymmärrä". Pnko kellään samoja ongelmia? Osaako joku auttaa?
Ongelmatytär
Ongelmaäiti
7216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Koulupsykologille, se osaa olla avuks. Mikäli häntä ei ole, yhteys terkkariin.
ongelmaäiti, muistatko millaista on olla 14?
itse olen 14, melkein 15, eikä elämä hymyile kovin usein. paineet koulusta, ukonäöstä, kavereista, pojista... jne.
ja murrosikään kuuluu mielialanvaihtelut. mäki itken joskus ihan vaan koska on paha olla. joskus vaan on, ilman syytä. asiaa ei auta se, että kun vanhempani huomaavat he vaan käskevät aikuistua. mutta se on niin vaikeaa. tulevaisuus pelottaa.
tarjoa tukeasi muilla tavoin. halaa ilman syytä, sano että rakastat. sano että voitte puhua jos jokin vaivaa. kerro että hän on tärkeä. itse en ole koskaan saanut mitään noista, enkä mitään muuta toivo. halaus silloin tällöin tai ennen koulua. kertoa että on tärkeä. thats all.
Teini-ikä...
No eiköhän tuo nyt ole ihan normaalia! ei tarvitse mihinkään psykologille kiikuttaa, toki voit itse soittaa ja kysyä neuvoja itsellesi (miten tukea parhaiten ym). Kaikilla on joskus vaikeeta, kyllähän aikuinenkin joskus itkee itsekseen jotain tai saa raivokohtauksen, sitä ei vaan kenellekkään välttämättä näytetä. Sepä vasta paineita nuorille laittaa jos sanot ettei tuollatavalla saa käyttäytyä.
Joo... Ite oon 14.v tyttö ja meijän perheen "ongelmalapsi". Menetin just vanhempien luottamuksen ku jäin kiinni "puuhailuista" yhen pojan kaa. En saa enää mennä mihinkää enkä nähä tätä jätkää. Vihaan mun vanhempii ja sisaruksii. Eikä oikeestaa kiinnostakkaa puhuu tai käyttäytyy nätist enää. Ootan vaa sitä päivää ku täytän 18 ja voin pistää välit.
poikki vanhempie kaa. Luulen et sun tytölläs on joku ihastus jota se ei voi saada tms
joo, nää on juttui mitä vanhemmat ei ymmärrä. Mä oon 15 v tyttö ja itken ja suutun ja vihaan ilma syytä. Tai ainakaa selvää syytä. Ne on vaa ne paineet ja muu semmone mitä on vaikee määritellä. Ja sen takii onki vaa helpompi olla alkamatta selittää ja sanoo "kaikki hyvi, mee pois." vanhemmis on se ongelma et ne hössöttää liikaa. Tykkään mun poikaystäväs just siitä et ku alan itkemää, se vaan halaa ja pyyhkii kyyneleet. Ei ala kyselemää kysymyksiä, joihi ei jaksa vastata... Kokeile sitä joskus....
Jos sitä kiusataan koulus??