Haluisin palata exän kanssa yhteen, se ei

Molemmat täytetään tänä vuonna 18, et ollaan juu nuorii. Me oltiin yläasteella samalla luokalla ja siellä oli jotain pientä säätöä, mut vasta helmikuussa periaatteessa alettiin virallisesti seurustelemaan (taustalla tammikuusta taas säätöä). Olin hänelle kertonut, että mulla on ollut 5 vuotta masennus ja muutaman vuoden syömishäiriö, sanoi että tukee mua jos alkaa meneen vaikeeks.
Mulla kevät on sitä vaikeinta aikaa masennuksen suhteen niinku nytki oli. Hän käy joka päivä melonta treeneissä eikä tosiaan nähdä paljoon ja meiltä ajaa hänen luo tunnin verran, joten on kaukosuhdekkin siihen päälle.
Kun mulla rupes meneen vaikeesti, niin purin kaiken vihan häneen; suutuin treeneistä ja koulusta (itse en koulussa käy ja käyn kerran viikossa ratsastamassa). Tottakai se veti herne-maissi-paprika pussin nokkaansa ja loukkaantu. Pyytelin jälkikäteen anteeksi, mut siittä alko se, ettei hän puhunut mulle enää treeneistä eikä koulusta, eikä periaatteessa mistään muustakaan ellen kysynyt.

Tilanne nyt on kuitenkin se, että erottiin, koska hän ei jaksa masentunutta tyttöystävää (mikä mun mielestä on huono tekosyy, jokainen vetää omat johtopäätöksensä asiaan). Oon hakemassa apua, mut tuntuu, ettei se riitä. En missään vaiheessa oo vapaaehtosesti hakenut masennukseen apua, mutta nyt haen, koska haluan olla hänen kanssa, eli periaatteessa haen hänen takiaan apua, muuten en varmaankaan hakisi.
Oon yrittänyt vakuutella hänelle, että kyllä mun kanssa voi olla vaikka mulla onkin masennus. Mä en pahemmi avaudu hänelle, avaudun kavereille. Joten sitä en kyllä tajua, miksei hän jaksa mua? Onko masentuneen ihmisen kanssa niin vaikeaa ja raskasta muka seurustella?

Enhän mä tottakai voi pakottaa häntä seurusteleen mun kanssa. Ja itseasiassa hän on itse mulle jo kertonut tulevaisuudesta mun kanssa.

En mie oikeen tiiä mitä tekisin.. Tuntuu, et avun hakeminen ois nyt ihan turhaa.