Haluisin palata exän kanssa yhteen, se ei

sairasmieli

Molemmat täytetään tänä vuonna 18, et ollaan juu nuorii. Me oltiin yläasteella samalla luokalla ja siellä oli jotain pientä säätöä, mut vasta helmikuussa periaatteessa alettiin virallisesti seurustelemaan (taustalla tammikuusta taas säätöä). Olin hänelle kertonut, että mulla on ollut 5 vuotta masennus ja muutaman vuoden syömishäiriö, sanoi että tukee mua jos alkaa meneen vaikeeks.
Mulla kevät on sitä vaikeinta aikaa masennuksen suhteen niinku nytki oli. Hän käy joka päivä melonta treeneissä eikä tosiaan nähdä paljoon ja meiltä ajaa hänen luo tunnin verran, joten on kaukosuhdekkin siihen päälle.
Kun mulla rupes meneen vaikeesti, niin purin kaiken vihan häneen; suutuin treeneistä ja koulusta (itse en koulussa käy ja käyn kerran viikossa ratsastamassa). Tottakai se veti herne-maissi-paprika pussin nokkaansa ja loukkaantu. Pyytelin jälkikäteen anteeksi, mut siittä alko se, ettei hän puhunut mulle enää treeneistä eikä koulusta, eikä periaatteessa mistään muustakaan ellen kysynyt.

Tilanne nyt on kuitenkin se, että erottiin, koska hän ei jaksa masentunutta tyttöystävää (mikä mun mielestä on huono tekosyy, jokainen vetää omat johtopäätöksensä asiaan). Oon hakemassa apua, mut tuntuu, ettei se riitä. En missään vaiheessa oo vapaaehtosesti hakenut masennukseen apua, mutta nyt haen, koska haluan olla hänen kanssa, eli periaatteessa haen hänen takiaan apua, muuten en varmaankaan hakisi.
Oon yrittänyt vakuutella hänelle, että kyllä mun kanssa voi olla vaikka mulla onkin masennus. Mä en pahemmi avaudu hänelle, avaudun kavereille. Joten sitä en kyllä tajua, miksei hän jaksa mua? Onko masentuneen ihmisen kanssa niin vaikeaa ja raskasta muka seurustella?

Enhän mä tottakai voi pakottaa häntä seurusteleen mun kanssa. Ja itseasiassa hän on itse mulle jo kertonut tulevaisuudesta mun kanssa.

En mie oikeen tiiä mitä tekisin.. Tuntuu, et avun hakeminen ois nyt ihan turhaa.

6

475

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • niin5

      Hae apua, ei ole nuoren ihmisen elämää hoitaa toista nuorta ihmistä.
      Vietin itse hoitamalla paniikkihäiriöistä poikaystävääni 16-22 vuotiaaksi.
      Ihan turhaan..hänen hoitamisensa ei kuulunut minun tehtävääni, EIKÄ siitä ollut hänelle apua. Tämä on huomionarvoinen seikka: Siitä ei ollut apua. Hän ei parantunut. Sensijaan hän alkoi vai testailla että kuinka paljon rakastan, teki temppujaan ja sätti ja haukkui minua, käytti minua likakaivona jolle annetaan kaikki huonot asiat, ja joka kestää kaikki huonot päivät. En vaan tiennyt, ettei mu velvolisuus ole sitä kuunnella joten kärsin siinä rinnalla monia vuosia. tein hänelle pahaa, koska siksi että hänellä oli minut lelunaan, hän ei hakenut oikeaa apua ongelmiinsa.
      Hän haki oikeaa apua vasta kun jätin hänet. Siitä oli hänelle hyötyä enemmän ja nykyään hän pärjää paremmin ilman minua, kuin aikoinaan kun häntä "hoidin" ja autoin.

      • Ihan niinku se mua hoitais? Ei hoida.


    • lifemocker

      joo kyllä sun kannattas hoitaa toi pääs eka kuntoon tai et tule koskaan saamaan minkäänlaista suhdetta (tai elämääs ees kondikseen)

      • Voisit joskus vastata kiltemmin.


      • lifemocker
        sairasmieli kirjoitti:

        Voisit joskus vastata kiltemmin.

        tämän seikan pitäisi olla sulla itsellekkin jo ihan selvää: jos sulla ei ole pään sisällä kaikki kunnossa niin et sä voi rakentaa yhtään mitään, koska sun prioriteetti on kuitenkin se oma hyvä olo, ja jos se puuttuu niin sitten se on semmoista ympäriinsä sekoilemista ja toinenkin tästä kärsii


    • Ihan sillee kokemusta on nimimerkillä. Antakaas ajan kulua ja eläkää vapaammin. Myöhemmin tulee mieleen seurustella ja rakastua juuri siihen jonka tapasi silloin joskus. Tietty jos se kumppani meinaa liittoutua, kandee tällöin puuttua tai etsiä uusi mutta vilpitön ja rehellinen mieli on tae onnelliselle ja avoimelle suhteelle sekä avioliitolle jos sitäkin vielä haluaa.
      Itsellä pari liittoa takana ja kolmas kierrossa. Aloitin hyvin nuorena ennen armeijaa ja silloin ei ollut mitään kokemusta tai vastuuta omasta itsestä tai saati toisesta. Mutta nyt kun oon munallinen ja melkeen 50v. tajuan mitkä ovat arvot ja järjestys ja mikä merkitys on suhteella joka perustuu vilpittömyyteen ja rehellisyyteen. Sellaista ihmistä on hyvä ja helppo rakastaa kaikissa tilanteissa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ensi kesänä

      Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta
      Ikävä
      67
      3464
    2. Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.

      Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      147
      3305
    3. Tukalaa kuumuutta

      Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh
      Ikävä
      46
      3292
    4. Sinä, ihastukseni

      Mitä haluaisit tehdä kanssani ensimmäisenä?
      Ihastuminen
      53
      2739
    5. Tiedät ettei tule toimimaan.

      Mielenterveys ei kummallakaan kestä.
      Ikävä
      31
      2003
    6. Okei, myönnetään,

      Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘
      Ikävä
      27
      1900
    7. Onko kaivatullasi

      himmeä kuuppa?
      Ikävä
      48
      1666
    8. Et siis vieläkään

      Et ilmeisesti ole vieläkään päässyt loppuun asti mun kirjoituksissa täällä. Kerro ihmeessä sit, kun valmista 😁 tuskin k
      Ikävä
      40
      1605
    9. Mihin hävisi

      Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä
      Iisalmi
      88
      1589
    10. On jo heinäkuun viimeinen päivä.

      En taida nähdä sinua koskaan.
      Rakkaus ja rakastaminen
      39
      1370
    Aihe