Down syndroma

Se on tyhmää kun kehitysvammaiset pyritään aina kaikkialla eristämään toisista ihmisistä. Ihan niinkuin ne muka koettaisiin uhkana. Kehitysvammaiset kuuluvat yhteiskuntaan siinä missä muutkin. Kehitysvammaista ei saa pitää jonakin objektina, jota terveet ihmiset "korjaavat" vaan tasa-arvoisena yhteiskunnan jäsenenä. Kehitysvammaisille kuuluu samat ihmisoikeudet kuin kaikille muillekin ja minä ainakin arvostan kehitysvammaisia yhtä paljon kuin muitakin ihmisiä. Minulla on yksi kaveri, joka on kehitysvammainen Downin syndroomaa sairastava tyttö. Mielestäni vammattomilla on paljon opittavaa vammaisilta. esimerkiksi se asia on tärkeä tietää, että kehitysvammainenkin ihminen on osa yhteiskuntaa ja kehitysvammaisuus on se ominaisuus, joka on osa sitä ihmistä ja joka muiden pitää siinä ihmisessä hyväksyä. En pidä siitä, että kehitysvammaisia yritetään muokata aina normaalin kaltaiseksi joka asiassa. Mielestäni heidän pitää saada olla sellaisia kuin haluavat ja usein he ovatkin tyytyväisiä itseensä ja omaan elämäänsä sellaisena kuin se on. Minä olen elämäni aikana ollut useiden Downin syndroomaa sairastavien ihmisten kanssa tekemisissä. Minulla on jo pienestä alkaen ollut sellaisia itseni ikäisiä kavereita joilla on Downin syndrooma tai joku muu kehitysvamma. Olen monia arvokkaita asioita heiltä oppinut. Olen oppinut suvaitsemaan erilaisuutta ja olen oppinut, että ei ihmisen tarvitse olla välttämättä normaaliälyinen ollakseen onnellinen. Olen oppinut, että ei ne älylliset taidot ole ainoat tärkeät taidot elämässä. Sillä on muitakin ulottuvuuksia kuin äly. Kehitysvammaiset ovat monesti tosi empaattisia ja sosiaalisia. He ovat normaalia ihmistä empaattisempia ja sydämellisempiä. Se on heidän vahvaa aluetta ja sitä empaattisuutta ja sosiaalisuutta heidän käytöksessä pitää tukea, sillä tämä kylmä ja kova maailma tarvitsee enemmän empaattisia ihmisiä, juuri sellaisia kuin Down-ihmiset. Kannatan sitä, että jokaisessa koululuokassa peruskoulussa olisi yksi Down-lapsi, jonka ihmisarvoa kaikki kunnioittaisivat ja ymmärtäisivät, että vammattomilla on vammaisilta paljon opittavaa. Nykyisin on paljon sitä, että kehitysvammainen voi olla tavallisella luokalla koulussa henkilökohtaisella opetussuunnitelmalla. Minä iloitsen siitä, että näin on! Olen tosi iloinen aina kun näen televisiosta että jossain ala-asteen pihassa leikkii välitunnilla Down-lapsi yhdessä vammattomien ikätoveriensa kanssa. Terveet lapset oppivat vammaisilta suvaitsevaisuutta. Normaali koulu ei enää nykyään ole vain normaaliälyisille tarkoitettu vaan myös Down-lapset pääsevät mukaan. Se on hienoa ja toivoisin, että kotipaikkakunnallani Joensuussakin näin yhä enemmän ja enemmän tapahtuisi. Uskon, että Jumala loi Down-ihmiset meille kaikille opettamaan sitä, mitä on hyvä ja onnellinen elämä ja koska Downit ovat hyvin rakastavia ja sydämellisiä, Jumala loi heidät varmaan opettamaan ennenkaikkea sitä, miten tärkeää on rakkaus ja toisesta ihmisestä välittäminen.

Lämmin KIITOS aivan ihanasta vastauksestasi!! Siitä tulee olemaan paljon hyötyä,kun teen (lukiossa) psykologia 3.kurssilla vähemmistötutkimusta down-ihmisistä. Tutkimmme kaverini kanssa ennen kaikkea ihmisten asenteita. KIITOS Sinulle vastauksestasi! Joka oli muuten ainoa,jonka sain..

Haluaisin kertoa mielipiteeni Downin syndroomasta ja muista kehitysvammasista. Itselläni on harvinainen lihassairaus. Eli vammaisuus on minullekin tuttua, mutta sairaudestani huolimatta minulta ei heru sympatiaa kehitys vammaisia kohtaan. Heidän liikkuessaan yleisillä paikoilla, heillä pitäisi olla aina joku saattaja mukana. He voivat olla vaaraksi muille ja ehkä itselleen, kun he eivät tajua kaikkea..