Hei! Elin vuoden avosuhteessa tytön kanssa, joka oli niin sanottu laitosnuori. Suhde oli todella vaikea ja epätasapainoinen. Jostain syystä kestin enemmän kuin normaalisti kukaan...
En tuomitse laitosnuoria, mutta tuleeko heistä sellaisia, että tunteetta voidaan toisen kanssa olla.... Tehdä mitä vain ajattelematta toisen kannalta. En tiedä onko se näin. Vain yksi kokemus itselläni.
Onko teistä joku laitosnuori? Miten se on vaikuttanut tunne-elämään?
En tuomitse laitosnuoria, mutta tuleeko heistä sellaisia, että tunteetta voidaan toisen kanssa olla.... Tehdä mitä vain ajattelematta toisen kannalta. En tiedä onko se näin. Vain yksi kokemus itselläni.
Onko teistä joku laitosnuori? Miten se on vaikuttanut tunne-elämään?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Nääh. Riippumatta asumismuodosta, tai muodosta, jolla nuorta autetaan, on jokainen ihminen kuitenkin yksilö. Ei ole olemassa mitään "laitosnuorta". Joillain saattaa olla persoonallisuushäiriö, joillain huonot kotiolot, joillain molemmat. Syyt voivat olla moninaiset, jos kotona ei enää voi asua.
Näitä häiriöitä ja ongelmia voi olla myös kotona asuvilla.
En tiedä, tarkoitatko nyt psykiatrisessa sairaalassa vai nuorisokodissa tai perhekodissa elävää nuorta, mutta oli tilanne mikä hyvänsä, niin nuorta ei sijoiteta kodin ulkopuolelle, ellei ongelmat ole vakavat. On selvää, että tällaisella nuorella on enemmän työstettävää oman tunne-elämänsä kanssa, ja etenkin aika nuorelle ihmiselle sellaisessa suhteessa eläminen voi olla liian suuri taakka kannettavaksi. Kenenkään äidiksi tai lääkäriksi ei koskaan pidä ryhtyä, eikä itseään kannata ruveta hajottamaan toisen ongelmien takia.
Ei se tarkoita pakosti että nuorella on ongelmia. Voi olla ihan vaan että vanhemmat ovat alkoholisteja tai jotain muuta jonka takia eivät voi pitää lasta.
Mitään yleistyksiä ei voi tehdä, niin kuin ei meistä muistakaan. Esimerkiksi kaikkia lesboja ei voi lyödä yhteen nippuun ja kuvitella, että kaikki ovat samanlaisia. Samalla tavoin lastensuojelulaitoksissa - jos nyt tällaista laitosta tarkoitit - asuu hyvin monenlaisia nuoria.
Huostaanotoille täytyy kuitenkin olla todella hyvät perustelut, jotka juontavat luonnollisesti juurensa joko sijoitetun lapsen tai nuoren taustoista tai hänen omasta käyttäytymisestään. Sijoitetun lapsen kotiolosuhteet ovat voineet olla traumatisoivat, hän on voinut kokea esimerkiksi laiminlyöntejä, alkoholismia tai väkivaltaa. On selvää, että kaikki mitä ihminen kokee, jättää häneen jälkensä, mutta sellaisia yleistyksiä, että sijoituspaikoissa kasvavista tulisi jotenkin muita tunteettomampia, ei tietenkään voida tehdä.
Mitä tulee esimerkiksi ajattelemattomaan käyttäytymiseen, sellaiseen voi sortua kuka tahansa. Ja epätasapainoisia parisuhteita löytyy myös ihan tavallisista kotitaustoista tulevilta. Sinua miettisin tällä hetkellä, miksi sinä itse ajauduit tällaiseen suhteeseen ja vieläpä kärsit siinä omastakin mielestäsi normaalia enemmän? Miten vältyt jatkossa tekemästä samanlaista virhettä, eli sinnittelemällä suhteessa, joka on mielestäsi epätyydyttävä?
Takuusti on tilastollisesti suurempi todennäköisyys, että huostaanotettu lapsi tai nuori on epävakaa ja monia muitakin diagnoosejakin yleensä on. Kypsyvät myös normaalia hitaammin kun ovat jääneet niin paljosta paitsi. Ikävä juttu mutta totta. Toki vaikeasta taustasta voi toipuakin, mutta vaatii pitkät terapiat sun muut.
Itse olen todella kiinnostunut naisesta, joka on nuorisokodissa kasvanut. Ikäväkseni huomasin hänestä jonkinlaista etäisyyttä ja tunne kylmyyttä vaikka hän osoittaa hellyyttää suudelmin ja halauksin mielellään. Olen yrittänyt niin sanotusti pitää järjen päässä hänen kanssaan huomattuani nämä piirteet hänessä.
Pelkään, että hän ei tule tuntemaan minua kohtaan todellista kiintymistä kaikista hellyyden osoituksista huolimatta.
Tunnekylmyyttä voi ihan kuka vain osoittaa ja varsinkin jos ei ole kiinnostunut tarpeeksi. Siihen ei mitään laitoskoteja tarvita. Kylmyyttä tulet varmasti lesbosuhteissa kokemaan, vaikka kukaan ei olisi laitoksessa kasvautkaan. Ei voi myöskään yleistää esim.huostaanotettuja nuoria. Siellä on ihan laidasta laitaan väkeä, joko oman käytöksen takia tai vanhempien, myös niitä, jotka pärjäävät elämässsä loistavasti ja ovat ikäistään kypsempiä.
Totta joka sana.
Hän osoittaa kiintymystään suudelmin ja halauksin mielellään, mutta sinä et tunne kuin kylmyyttä.... kumpi teistä siinä tapauksessa onkaan tunnekylmä? Mitä itse vaadit toiselta... Olet jo etukäteen lyönyt leiman toisen otsaan ja tarkastelet häntä sen varjosta, mitä ikinä hän tekeekään.
Hei ! Rakastin yhteiskunnan peruspilaria - opettajaa ja ihmistä, jolla oli valtuudet arvioida kuinka oppilailla elämä tästä eteenpäin.
Kultani elämänarvot ja oma elämä oli pupujussin tasolla ; kolossani juon kaljaa vapaa- ajat ja pillua tarttis tänäänkin - Hirvitti katsella ja kuunnella.
Et missäpäin se julmuus ja leimanlyönti milloinkin asustaa?
Tavallinen duunari se opettajakin on, menit vain nostamaan sen jalustalle ja sulle tuli hirveä pettymys kun ei se ollutkaan mikään jumalolento, vaan joi ihan arkisesti kaljaa . Ja miten tämä aihe edes tähän keskusteluun liittyy?
Mutta tervetuloa aikuisten maailmaan. Täällä kaikkien ammattien edustajat ovat vapaa-ajallaan ihan kuin keitä tahansa.
Hei! No ei se opettaja ole perusduunari lakeuksilla. Koko ajan oltiin silmätikkuja. Ja sen duuni oli kovaa kun oli aika kipeitä opiskelijoita laitoksessa. Opella on iso vastuu mitä niille opiskelijoille käy jatkossa. En jaksanut katella kun hieno ihminen erakoitui mäyräkoiran ja telkkarin ääreen.
Olemme kaikki lapsuutemme vankeja. Miten lapsuudessa meitä on kohdeltu, heijastuu nykyisyyteen. Huonosti kohdellut ovat traumojensa vankeina, elleivät ole käsitelleet niitä. Kysymys on kiintymyssuhteesta. Ihminen kohtelee toisia oman kiintymyssuhteensa perusteella.
Noin konkretisoidusti se laitostausta tulisi esiin, että olisi niin kuin Beatrix Kiddo häissä, ettei morsiamen puolelle olisi tulossakaan ketään, paitsi entisiä "kavereita", mutta toisaalta sitten, eipä tule olemaan myöskään häitä kirkossa.
Se, mitä mä yritin tässä sanoo, että on haikeeta, kun kaikilla muilla ihmisillä on vanhemmat ja suku ja itse on niin kuin orpo, paitsi että se on vielä pahempaa, kun ne ovat hengissä, mutteivät tahdo olla missään tekemisissä. Orpona niistä olisi edes se hyöty, että saisi perinnön.
Totta - ei se pahoinvointi ole kiinni siitä mitä itse tekee aikuisena vaan siitä miten sua on kohdeltu lapsena. Tarttis aina tuntea taustat toisesta. Rakastavat vanhemmat kun voi olla vaikka muuten elämä olis ollut vähän huonoissa kantimissa.
Mutta kun sen toisen taustat ja tuskat voi purskahdella päivänvaloon vasta kun ollaan jo tiiviisti yhdessä ? Sitten kärsii kumpikin : (
Emmä tiä, minä olin laitoksessa nuorena ja nyt minä olen sellainen, että minua rakastetaan ja ihaillaan, mutta oman polkuni kulkija olen. Kyllä se vaatii aika pitkää työstämistä ja kypsyminen on hidasta. Sitä sinä et sanonut, kuinka nuori tämä nainen on, itselläni meni varmasti yl 20 vuotta lapsuuden työstämisessä ja vieläkin se tekee olon apeaksi.
Toisaalta, mun entinen elämänkumppanini oli nuorena aikuisena laitoksessa, kun hän lähti törmäilemään huumeiden kanssa ja laitos sai hänet kuntoon, kunnes hän sitten sairastui ja kuoli pois.
Kyllä aika moni nykyajassa on seinähullu, anteeksi vaan ja aika moni kiltti tyttö hajoaa kaksikymppisenä tai kolmikymppisenä.
Mä luulin nuorena, että mun tulevaisuuteni on olla avohoitopotilas tai inessä ja sitten kuolisin tos vuosituhannen vaihteessa kolmikymppisenä. Emmä voinut kuvitella, et ihan normi tyypit tuolla kadulla on niitä, jotka on avohoidossa kun taas mä en ole ja et mä en oo joutunut ineen ja et mä oon hengissä ja kohta viisikymppinen.