Siis kaikessa hulluudessaan mun ongelma on seuraavanlainen.. Sain vauvan vajaat 4kk sitten ja mulla on ollut hanen syntymastaan asti kauhea vauvakuume! Tuntuu etta en voi ajatella mitaan muuta! Olen niin ihastunut tahan pakkaukseen ja kokoajan suren miten nopeasti aika kuluu ja vauva kasvaa. Meilla on myos 4v. lapsi ja alunperin tarkoituksena oli jattaa lapsiluku kahteen, mutta nyt tuntuu etta se tulee olemaan "mahdotonta". Mulla oli tammoinen vauvakuume ennen esikoista, mutta esikoisen jalkeen EI ollenkaan ja vaikka tiedettiin kokoajan, etta pikkukakkonen halutaan, jos se meille suodaan, ei me edes aloitettu yritysta kuin yli kolme vuotta esikon syntymasta.
Mutta nyt olen kuin tulossa hulluksi! Onko ne hormonit vai mika ihme on vialla, kun niin alyttomasti haaveilen jo seuraavasta vauvasta vaikka tama kakkonen on niin pieni. Yritan ihan taysilla nauttia joka hetkesta ja tosissani yritan pasta naista vauvakuumeajatuksista pois, mutta se on niin vaikeaa. Mulla oli taman kakkosen synnytys aivan alyttomattoman ihana kokemus, oikeat euforiset muistot, joten voikohan se vaikuttaa? Myoskin nyt on selkeasti vauvavuosi lahipiirissa menossa, kun helmikuusta lahtien (oma vauvani) joka kuukausi syntyy vauva tai pari lahi-ja tuttavapiiriin. Olen myos ihan hullaantunut naihin muiden vauvoihin ja odotukseen.
Onko kenellakaan ollut samaa ja miten tasta paasta yli? Jarki mua kaskee odottamaan AINAKIN 18kk, mutta jos tammoiset ajatukset ja haikailu on mielessa niin pitkaan, niin tulen hulluksi ja mies kylla varmasti myos. yelp!
P.S. Ja siis oikeasti tuntuu etta en ole ihan terve, mutta en tieda viitsiiko vauvakuumeesta menna kenellekaan puhumaan, en tieda.
Mutta nyt olen kuin tulossa hulluksi! Onko ne hormonit vai mika ihme on vialla, kun niin alyttomasti haaveilen jo seuraavasta vauvasta vaikka tama kakkonen on niin pieni. Yritan ihan taysilla nauttia joka hetkesta ja tosissani yritan pasta naista vauvakuumeajatuksista pois, mutta se on niin vaikeaa. Mulla oli taman kakkosen synnytys aivan alyttomattoman ihana kokemus, oikeat euforiset muistot, joten voikohan se vaikuttaa? Myoskin nyt on selkeasti vauvavuosi lahipiirissa menossa, kun helmikuusta lahtien (oma vauvani) joka kuukausi syntyy vauva tai pari lahi-ja tuttavapiiriin. Olen myos ihan hullaantunut naihin muiden vauvoihin ja odotukseen.
Onko kenellakaan ollut samaa ja miten tasta paasta yli? Jarki mua kaskee odottamaan AINAKIN 18kk, mutta jos tammoiset ajatukset ja haikailu on mielessa niin pitkaan, niin tulen hulluksi ja mies kylla varmasti myos. yelp!
P.S. Ja siis oikeasti tuntuu etta en ole ihan terve, mutta en tieda viitsiiko vauvakuumeesta menna kenellekaan puhumaan, en tieda.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo vaan osoittaa sen, että tämä ns. vauvakuume on jotain ihan muuta kuin sitä, että olisi tarve saada vauva ja hoivata sitä. Kyseessä on harhainen tila, hae apua.
Itse ajattelisin tuon olevan ihan normaalia :) Vauvat on ihania vaikka itsellä oli 33h sectioon päätyneen synnytyksen jälkeen ajatus: "EI IKINÄ". Ekat viikotkaan ei olleet ihan helpommasta päästä vähäunisen vauvan kanssa, mutta nyt lähes 10kk jälkeen vauvakuume alkaa taas hiipiä :)
Kyllähän ne hormonitkin varmasti jyllää aika vahvasti sulla vielä :) Mikset saisi haaveilla että teille tulisi lisää vauvoja? Ihan normaaliahan se on! Ja jos odotus ja synnytys jätti hyvät muistot niin varmasti se kynnys on matalampi siihen vauvakuumeeseen :)
Jos kiellät itseltäs sen ettet saisi kuumeilla uutta vauvaa (ei sitä välttämättä tarvitse tehdä,kunhan haaveilet) niin aivan satavarmasti asia pyörii sun mielessä ihan koko ajan. Sama kun laihduttaa ja ei sais syödä herkkuja niin ei muuta mietikkään kun suklaata!
Et sinä ole hullu etkä tulossa hulluksi!:)
Silloin jos itsestä tuntuu, että kaikki ei ole ihan kunnossa, niin kannattaa käydä lääkärissä. Kerroit, että sinulla oli euforinen tunne synnytyksen jälkeen. Baby bluesilla on vastakohta Baby pinks, josta oheisessa linkissä kerrotaan. Jos tuon "liiallisen onnellisuuden" rinnalla on itsellä myös muita oireita, esim. nukkumisen ja syömisen kanssa (eli niitä ei paljon tarvitse), niin se lääkäri tai neuvola kannattaa pitää mielessä.
http://www.ctvnews.ca/health/baby-pinks-postpartum-euphoria-can-be-as-dangerous-as-baby-blues-1.1135720
Vau, en ole koskaan kuullutkaan vastaavasta "Baby Pinks"-jutusta. En koe etta olisin maaninen tai muuten super-energinen, mutta tama typera vauvahaaveilu vaan on niin rasittavaa. Olen samaa mielta ensimmaisen vastaajan kanssa etta omalla kohdallani tama "vauvakuume" ei ole vauvan/hoivaamisen kaipuuta, koska se vauva loytyy jo. Kuitenkin viela jarki pelaa niin, etta uutta vauvaa ei meille toteudu pitkaan aikaan, kavin nimittain laittamassa kierukan jo muutama viikko sitten. Olen miettinyt, etta voiko tunteeni johtua ajatuksesta, etta meidan piti olla done, ja ehka se on haikeutta siihen etta "ei koskaan enaa"?
Joka tapauksessa mietin asiaa liikaa ja ylianalysoin kaikkea. Katson tassa nyt kesan yli josko helpottaisi, ja jos ei, niin aion kylla ottaa puheeksi ammattilaisen kanssa. Meilla ei ole suvussa tai lahipiirissa mielenterveysongelmia, enka aidosti koe, etta kyseessa olisi "mielisairaus", mutta taytyy kysya miehelta mita mielta tama on.
Itsessaan haaveilu on ihan mukavaa, mutta musta tuntuu, etta mietin sita liikaa ja puhun siita liikaa, kun ajatukset jotenkin kokoajan pyorii tassa siksi haluaisin saada paani jotenkin jarjestykseen, ettei tata tarvitse koko aikaa miettia. :)
Kiitoksia vastauksista!
Joskus synnytyksen jälkeiseen masennukseen liittyen on pakkoajatuksia ja pelkoa siitä, että tekee jotain pahaa vauvalle. Sinulla on ikään kuin "positiivisia" pakkoajatuksia. Onko sinulla mitään negatiivisia tunteita? Uskallatko tunnustaa, että olet välillä väsynyt tms.?
Yhtä kaikki, kannattaa ottaa puheeksi, jos tilanne vaan jatkuu.