Olen seurannut tätä palstaa suht lyhyen ajan ja ollut huomaavinani, että parisuhdeuskollisuus on täällä korkeassa kurssissa, samoin jonkinlainen pyrkimys suvaitsevaisuuteen.
Mutta koska elämä harvoin menee toivotun käsikirjoituksen mukaan, niin kysynpä, mikä on se viimeinen tikki, jotakin, mitä ei missään olosuhteissa voi rakkaaltaan sietää?
Omalle kohdalle on sattunut kaikkea alkoholista väkivaltaisuuteen, melkeinpä AINOA asia, joka suhteita EI OLE rasittanut, on uskottomuus.
Mutta koska elämä harvoin menee toivotun käsikirjoituksen mukaan, niin kysynpä, mikä on se viimeinen tikki, jotakin, mitä ei missään olosuhteissa voi rakkaaltaan sietää?
Omalle kohdalle on sattunut kaikkea alkoholista väkivaltaisuuteen, melkeinpä AINOA asia, joka suhteita EI OLE rasittanut, on uskottomuus.
Vastaukset 26
Vanhimmat
tuo väkivaltaisuus. Päätös jättää hakkaava kumppani on minulle helppo. Asiasta ei tarvitse keskustella - enintään ehdotan ammattiapua.
Uskottomuus on hieman kaksipiippuinen juttu. En siedä sitäkään, mutta osaan ehkä nähdä siinä enemmän keskustelunvaraa. En ole koskaan jatkanut petollisessa suhteessa, mutta en osaa loppuelämääni myöskään kantaa kaunaa tapahtuneesta. Onneksi petollisia kumppaneitakin on kohdalle sattunut (vasta) yksi.
Tämä nyt ei ehkä koske parisuhdetta sinänsä, mutta jos kumppanini tekisi jonkin suuren luokan rikoksen - murha, pahoinpitely, ryöstö yms.. Vaikka ei vianomaisille jäisikään kiinni. Niin, en ehkä sellaistakaan jaksaisi vierelläni kantaa.
Ei muista eikä viitsikään listata kaikkea, mutta esim. väkivaltaisuus (henkinen tai fyysinen), liika alkoholinkäyttö ja törkeä käytös ovat seikkoja joita ei tulisi kauaa katseltua.
Myös sellainen tyyli että kaikki muu on aina ennen parisuhdetta, oli ne sitten kaverit tai mitä tahansa. Olen kokenut suhteen jossa kahdestaan ei oltu juuri koskaan vaan aina porukassa tai sitten yksi kumppanin bestis mukana. Ei kiva.
Uskottomuus on mielestäni sanalla sanoen raukkamaista, ja musta on surullista miten moni nykyään ei pidä sitä juuri minään. Aikuisia kun ollaan niin ei se itsehillintä ja toisen kunnioittaminen pitäisi olla mikään kovin mahdoton asia.
Tilanne on eri jos molemmilla on sama tyyli, mutta se onkin sitten eri asia.
En näe yhtään pätevää syytä pettämiselle. Se on kurjaa toimintaa kaikille osapuolille, epäkypsää pelleilyä.
Jospa vielä muutama ehdottoman uskollinen lesbo mun lisäksi löytyis niin kiva... (vitsi)
Ei kiitos alkoholistille, silloin tällöin voi juoda viinaa..
Ei kiitos jatkuvasti uskottomalle - satunnaisen uskottomuuden siedän..
Jotain pientä tukkanuottasmeininkiä kestän, mut en nyrkkeilyä enkä mustia silmiä..
Kyl rakkaus aika paljos kestää - jossain vaihees kun kerääntyy paljon ikäviä asioita -on pakko lähteä omaan suuntaan
se vie halut, valitettavasti
Se vie halut, valitettavasti.
No oikeasti, en arvostele sun tunteitasi. Sori.
Oma kokemukseni on vain ihan muuta, aikanaan yksi kumppanini oli pulska, mutta ei sellaisia asioita ajatellut tai edes huomannut, ei edes rakastellessa. Se oli vain kaunista ja ihanaa. Ei tosirakkautta kilot haittaa.
Se ei vaikuttanut mihinkään.
Minua haittaa, se taitaa olla joku fetissi.
Tunteet vaan kuolee kun ei koe toista haluttavaksi juuri noiden kilojen takia
kauheasti lihavat saa kiihottumaan. Se on puhdas makuasia eikä sen takia tarvi pinnalliseksi nimittää. Joistain asioista ei vain pidä. Itse kuitenkin pitää itsensä hyvässä kunnossa niin kai sitten pitää sitä asiaa tärkeänä ja haluaa myös suht samantasoisen kumppanin. Toki asia voi muuttua jos on tosirakkaus kyseessä. En tiedä kun ei ole kokemusta.
Laiskuus, yleinen saamattomuus... se ettei edes yritä mitään. Työttömyydelle ei aina mahda mitään, mutta asenteen pitää olla aktiivinen, että edes hakee töitä ja on kiinnostunut! Kultani voisi hyvin olla vaikka jätekuski, minulle on tärkeintä että jotain tekee työkseen.
Vaikka laitoin tohon noin äärimmäisiä juttuja, joita meillä monilla myös voi olla, niin sittenkin: mitä tavallisen suhteen rajoilla voi sietää? Jos hän unelmoi jostakin, jonka saat tietää? Hän tuittuilee, selittelee, ja tiedät, että häntä kiinnostaa joku tai jokin? Hoksaat jonkin unelman tai toteutumattoman, joka ei ehkä ole sun juttu... Pieni ihastus, joka yhdessä puitiin...
Joka arkipäivä joudun laajentamaan käsitystäni kumppanistani, ja aina se ei ole kivutonta. Lesbosuhteista on vallalla käsitys, ettei ne ole kovin pitkäikäisiä (omani ovat poikkeuksetta, ja palstaa lukemalla saattaisi päätyä samaan), mitkä siis ovat olleet eronne syitä? Mikä on ylitsepääsemätöntä?
niin että naiset ovat joskus vähän liiankin solidaarisia keskenään; exien kanssa ollaan TOSI läheisiä ja pettäminen saman sukupuolen kanssa ei olekaan niin kamala juttu...mehän ollaan kaikki kuin yhtä perhettä...:P Kysyit syitä lesbosuhteiden lyhyyteen...nainen on paljon tunteellisempi ja monimutkaisempi olento kuin mies, vaikka periaatteeessa aivojen rakenteissa ei suuria eroja olekaan...kaksi naista yhdessä; ihanaa ylimaallista läheisyyttä, rakkautta, symbioottista yhdessäoloa ja hellyyttä, henkistä kumppanuutta..mutta myös ailahtelua, tunteiden menoa laidasta laitaan, yhteisön paineen alla olemista, mustasukkaisuutta, samaan aikaan vaatimuksia naisten välisestä solidaarisuudesta ja ei-omistavasta rakkaudesta jne jne. Ei ole kenelläkään helppoa säilyttää parisuhteita, enkä tiedä eroavatko lesbosuhteet muista suhteista tässä mielessä...yhteisön paineet, naimattomuus, lapsettomuus, itsenäisyys ja riippumattomus saavat eroamaan helpommin.
soppaan vielä kuukautiskierron aiheuttamat hormonaaliset vaihtelut PMS-oireineen ja muine naisen elämää sekoittavine juttuineen:) Ei oo helppoo naisilla...lesbosuhteissa nääkin tulee tuplana ja kestää pahimmas tapaukses koko kuukauden..eli aina on jollain PMS-oireisto päällä..huh, huh.
Joo, noinkin asiat taitaa olla. Samaa mieltä siis. Hyvin sanottu.
Uskottomuus, tuskin suhde enää on sama jos toinen pettää. En ainakaan itse usko siihen että olisi.
Anteeksi voi antaa mutta mites unohduksen puoli?
Henkinen aliarvioiminen, se vetää suhteesta mehut pois..
Saamattomuus/laiskuus ärsyttää mutta on tietty korjattavissa..
Vanha sanonta mutta tänäpäivänäkin niin tosi, kohtele toista juuri niinkuin haluaisit hänen sinua kohtelevan.
..en edes maininnut. Se on automaattisesti sopimaton suhteeseen. Ei missään muodossa eikä siihen ole mitään perustetta.
Väkivallan suhteen nollatoleranssi. Yksi lyönti ja heippa!
..että onko todellisuudessa suhteelle kuolettavia asioita...?
Suhde joka on jo olemassa, voiko se äkkiä kääntyä muuksi, vai onko se aina ollut sitä jotakin muuta, mutta me olemme sulkeneet siltä silmämme...?
Itse vastaan aloitukseen, juuri tänään, tällä elämänkokemuksella, että suhdetta ei synny, jos henkilö vähääkään osoittautuu keskustelutaidottomaksi, yhden-totuuden-torveksi tai epäempaattiseksi.
Näistä elementeistä nimittäin seuraa sitten pitemmällä aikajanalla henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja kaikkea sitä roinaa, jonka kanssa en enää tätä nykyä halua olla missään tekemisissä.
Rakkaat naiset, katsokaa tarkkaan, ennenkuin sanotte kyllä parisuhteelle. Se mikä alussa luultavasti on olemassa, sitä on pitkin matkaa ja se pahenee koko ajan.
Luottakaa omaan intuitioonne. Se tulee sieltä hullaantumisen riemun läpi ainakin itseltäni ja voin kokemuksesta sanoa, että sen kuunteleminen ja todesta ottaminen, saa meidät välttymään monilta turhilta vaikeuksilta.
Monelle olisi tepapiaan passitus parempi vaihtoehto kuin parisuhde..;D
sitten ei tunnekkaan toista niin hyvin kuin oli ehkä kuvitellut jos jotain kuolettavia asioita ilmaantuu..
Yksi vaihtoehto...
..pitäisikin vetää vähäsen henkeä ihastumisen kynnyksellä ja edetä rauhallisesti..:)
Ihastuneella on taipumus selittää omat epäilyksensäkin pois päivänvalosta.
mutta kuinka monella se sitten kuitenkaan käytännössä onneistuu? =)
Hyvähän se olisi rauhassa edetä ja tutustua kunnolla.
Monelta murheelta saattaisi noin toimiessa säästyä.
..mutta oikeassa olet, että kun ihastuu, niin siinä sitä sitten ollaan..:o
Ei saisi rynnätä, eikä venyttää tutustumista niin pitkäksi, että koko systeemi raukeaa.
Mitäs pidät muuten uudesta nikistäni?
*jää näin naisellisena naisena kuulostelemaan saamaansa palautetta*
Ps. Veikkaan että oma muruni kauhistelee valintaani..;D
kuin Mutola...
Mutta älä odota että sut otettaisiin tosissaan.
= O D
Hmm...Eikö suhteen luonne voi muuttua? Suhteessa voi olla alkuun mainitsemasi piirteet mukana.
Suhteen alussa jokainen haluaa antaa itsestään edullisen kuvan. Eikä sellaiset asiat, kuin esimerkiksi paineen alla käyttäytyminen, ole välttämättä ajankohtaisia heti alkuun. Mitä sitten kun olet syvästi kiintynyt, ymmärrät syitä ja seurauksia, tajuat, miten vaikeaa toisella on... Ei se aina ole niin yksinkertaista. Ja suhteen lopettaminen toisen ongelmien vuoksi voi olla raakaa, ihan kuten sairauden sattuessakin. Väkivalta, alkoholi ja mielenterveys ovat yhteydessä toisiinsa. Samoin mustasukkaisuus... näitä asioita on lukemattomia, ja oman kokemukseni mukaan me tytöt ei aina olla niitä tasapainoisimpia... Minä ainakin olen joutunut käymään rajankäyntiä oman täysivaltaisen, onneen oikeutetun itseni ja toisen avuttomuuden ja tarpeiden ja hankaluuksien välillä. Vaikeudet voivat olla myös voitettavissa, mutta hintakin voi olla kova...
Pahinta on väkivalta kaikissa muodoissaan.
moon seurustellu kohta 2vuotta saman ihmisen kanssa, ja meillä on ollu ongelmia joka lähtöön.
toki ollaan kummatkin vielä tosi nuoria, eikä sitoutuminen ehkä ole se ensimmäinen sana sanavarastossa.
minusta pettäminen ja valehtelu on pahimpia asioita mikä voi rikkoa koko suhteen.
siinä menee luottamus toiseen kokonaan, eikä sitä tiiä että pystyykö enään koskaan luottamaan toiseen...tai keneenkään...
mutta, me ollaan päätetty antaa meijän suhteelle ja toisillemme viimeinen mahdollisuus...
Moi. Olen listannut noita parisuhteen kuolettavia asioita
- uskottomuus
- juopottelu
- väkivaltaisuus
- törkeä käytös
- kaverit ym. tärkeämpi kuin parisuhde
- lihavuus
- pinnallisuus
- laiskuus
- yleinen saamattomuus
- mustasukkaisuus
- riippuvuus
- hormonaaliset vaihtelut (pms)
- henkinen aliarvioiminen
- keskustelutaidoton
- valehtelu
Listaa varmaan voisi jatkaa vaikka kuinka paljon. Tuossa oli vain 4 päivän ja muutaman ihmisen saldo. Mitä tehdä ihmisille, ketkä omistaa jotain noista ominaisuuksista. Tuomita yksinäiseksi, kivittää kuoliaaksi? Kuka tuntee olevansa niin täydellinen, että voi heittää sen ensimmäisen kiven. Tuosta vajavaisesta listastako löytyy syy, että yksinäisiä ihmisiä on niin paljon? Samat asiathan pätevät myös heteroliitoissa.
Se mitä hyvää toinen voi antaa toiselle ihmiselle pitää epätäydellisen suhteen epätäydellisten ihmisten kesken kasassa. Jos jossain asiassa on huono toisessa laittaa parastaan. Niin se menee jos on mennäkseen.
Omalta osaltani laittaisin listaan ne 4 asiaa, jotka siellä jo on: uskottomuus, väkivaltaisuus valehtelu ja henkinen aliarviointi. Muiden kanssa "pärjää".
Entäpä kysymys: Mitä arvostan rakkaassani, ettei haeta vain huonoja puolia.
Ja lisättäköön, että menisin mielelläni kivitettäväksi.