En ymmärrä lukemaani

Moikkeli taas, tee.:) Vai ooksä se samaa tee., jolla oli sisuu tulla arvosteleen lasta päin naamaa tolla rakkausrunopuolella, just kun mä olin päässy kertomast mun itteni eka suukosta ?

Sen Saiman ja sen pojan, johon se oli rakastunu se Saima, suhe ei tainnu olla sekää mitää ruusuilla tanssimista, kummallekkaa niistä. Niinku ei oo mun iskän ja äiskänkää suhe, tai kenenkää, joka vähänkii ymmärtää mitä se rakastaminen on, jos kerta pitää osata rakastaa toista ihmistä, vaikka sen kaikkia tekoja ei voiskaa rakastaa ja ne teot voi tappaa sen rakkaudeks sanotun, jos kerta ei osata erottaa mitä on rakastaa ite ihmistä ja mitä on olla rakastamatta vaan sen tekoja, mutta silti rakastaa ite ihmistä.

Mun mummo, joka on jo vanha ku taivas, sanooki, että se se vasta ihmisiltä vaatiiki ymmärrystä, mikä on mitäki. Niinku rakkaudessaki tai siinä mitä ihmiset väittää rakkaudeks. Niinku että jos niinku on jonkun kaa pelkkää velvollisuudentuntoo ja jonku annetun kunniakkaan lupauksen vuoks, nii ei voi toimii kunniattomasti. Siis mitä se mummoki...

Se poika ei oikein tainnu tietää, miten sen olis ollu kunniallista irtaantua sellasesta kumppanista, jos nii voi sanoo, ku Saima, joka kai oli silleen niinku se aggressiivisempi puolisko koko suhteess, vaiks se kirjotteliki niin pehmeesti ja silleen herkästi kai joku taas sanos siitä rakkaudesta.

Mä oon antanu itteni lukee, ett se Saima kyllä osas järjestää tietynlaisii kohtauksiaki ja draamaks kai joku sanos, ni draamaaki sitt siihe suhteesee. Vaiks olis jo tarpeeks tragediaa ollu siinä sen sairaudessaki, mutt ku se Saima oli taiteilija ja poika yritti olla kunnian mies. Niin mä oon kässänny. Kyllä se onki ollu kamalaa, jos Saima on vaistonnu, että se yrittää vaan väkisinki olla sen kaa, loppuun asti.

Ja taiteilija kun se Saimaki oikeesti oli, vaiks nuori viel oliki jo, ni taiteilijana se tarttti niinku lisäsäpinää juitsuihin, ett ne saa sitt lisää vieläki ihmisii koskettavaa kirjotettavaa. Eikä kai kukaan oikee taiteilija oo ihan helppo tyyppi muutenkaan, vaiks ei oliskaan just paljon oikeestikin sairautesa ja lyhyeks tietämänsä oman elämänsä vuoks kärsimään joutunu Saima.

Kyll se on ihan varmasti herkkänä ihmisenä aistinu, mikä on aitoo ja mikä ei. Ja mitä se sellanen ylimaallisuuski on just tossa oikeessa runoudessa ja oikeissa runoilijoissa ja omassa ittessään. Vai kuin se sun mielest menee?

Mä vaan, miks aikuiset ei raaski puhua asioist niiden omilla nimillä, paremmin me lapsetki sitt ymmärrettäis niitä, jotka on saanu kasvaa ihan oikeesti aikuisiks asti ja niiden kaikkia metkuja.

Mun iskäki jo mun mielestä metkuillu ihan tarpeeks niitä rakkausrunojaa, mutt mä kuulin ihan selvästi sen klassisen jousenvingutuksen yliki, että se turhan kovaäänisesti toisteli mun mutsille, että se rakastaa vaan sitä ja aattelin, että sitä nyt toistellaan niitä klassisii normeja, joilla vaimennetaan nii äiskän epäilyt ku oma huono omatuntoki.

Onneks mun eka boy friend ei silleen väkisin joudu mitään esittään eikä muutakaa, vaiks ei me kyll viel olla ees muuta ku just ja just opittu pussaileen.
Vaiks me eletäänki nykyaikaa ja silleen mun ikäset on jo jotkut silleenki... niinku säki varmaan tiedät, miten ollaan ku ollaan jo kihloissa ja vaiks ei oltaiska niinku Saima ja sen se muusaks omima oma kulta.

Ja julma kaipuu tietty varmasti merkitsee myös kaipuuta kuolemaan ylipäätään.