Mietin että

Meillä jää varmaan tähän, koska olen niin väsynyt, että en jaksa.

Mun puolesta voidaan kohdata vaikka tänään.🤗

Kekäleet hehkuu viel kuumina ja piirileikki jatkuu. Kuulemma.
Noin lap s entasolla seki on näköjää mahollista.
-sivusta

jännä juttu avasin juuri wordin ja ajattelin jotain kirjoittaa, mutta estettä olikin taas. Sinähän taas, en minä samoissa jutuissa kirjoita 🙂 eikä varmaan tavata, en usko että ehditään 🙂

Sitä voi tietysti miettiä, että jos tilanne olisi ollut toisin päin.

Ei multa vastauksista mikään. Voidaan tavata.

Kohdataan vkl, yritän olla vetämättä kakkua väärään kurkkuun vaikkeihän minulla dysfagiaa ole.

ei suostuta mihinkään eikä lähdetä mihinkään teidön ehdotuksista mukaan, eikä mihinkään m miehen juttuihin. ja kaikkea viemistä hakataan takaisin, tiedän että pahaa saadaan aikaiseksi 🙂😂pilataan teidän kaikkien elämää ja kohta saadaan kasaan oikein megahakkaukset, ilo päästä kostamaan kunnolla 😂😈

ei sillä ole väliä mitä halusitte vaan mitä teitte, kaikkea päästää kostamaan ja joka hakkaus vie oikeasti teille pahaa 😈😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂

Omalta osaltani vastaan että rakastan elokuvia ja kirjoja, joissa lopussa syvä rakkaus jää toteutumatta jonkun traagisen tai hallitsemattoman syyn takia. Sota ja toisesta erilleen joutuminen, joka johtaa valintoihin ettei rakastavaiset voi muodostaa enää kaunista tarinaansa on suosikkini. Mutta pidän suuresti myös ajatuksesta, jossa kuin vahingossa kohdataan, aikaisemmin ihastunut mieli on vahingoittanut kepposillaan tarinan etenemisen, mutta tunne kohtaamisesta on jäänyt rakastavaisille. Kuinka vuodet ovat vierineet mutta se jokin on säilynyt sydämissä ja kohdatessa se kaikki rakkaus palaa katseisiin ja sanoihin. Kuinka kahvilaan istuessa jätetään kolmas ja kauimmainen tuoli vapaaksi, kuinka nenä etsii tuoksua jonka muistaa toisesta eroittaneen, ja kuinka hyvin muistaa toisen korvalehden muodon ja leukaluun kaaren sen alla. Kuinka pieni lusikka siirtää minimaalisen leivos murun kauniiden huulien väliin ja kuinka mietteliäästi toiseen suhtautuu. Kahvilasta poistuessa alkaa pelko kummittelemaan mielessä toisen askeltaessa edellä, tämä hetki ei voi päättyä eikä tuota kaunista olentoa saa laskea katseesta. Kuinka kädet löytävät kuin luonnostaan toisensa vaikka aikaisemmin rohkeus sai epäröimään.

Eiköhän me vielä kohdata mutta kamalan sulkeutunut olet.

teihin hakataan juuri saman verran mitä ootte tänne te nyt ja estänyt ja vienyt. ja sitphn riittää, toivottavasti joka juttu tuo kunnolla pahaa, huonoa ja Kaikkea etovaa ja inhottavaa.

niistä rahoista on tullut jo päätös, Samoin töistä. joyen ei luovuta mistään, eikä anneta mitään. estäjiä hakataan takaisin jatkuvasti ja ne koituvat sanaan itse. toivottavasti lårsivöt ja kituvat ja hakataan yhtä paljon myös niitä naisia ämmiä ja huoria.

Keep on reading!

Olet mysteeri mies niin tuskinpa enään.

Voi hyvänen aika kun täällä on sekavaa juttua...

Mitä kohtaamisemme tulisi olemaan?

Toiveesi on?

???????

Eiköhän se tullut selväksi ettet halua kohdata. kuin hänelle

Rakastan vieläkin.... E

Ootan bussia. Ei haittaa vaikket tuu. Aina joku muu tulee.

Lukemassani kirjassa oli alaviiteenä lause, kohtalot löytävät polut. Se ei ollutkaan Emily Dickinsonin oma lausahdus. Se tuli nyt toistamiseen vastaan, ei se niin yleinen lause ole.
En tiedä. Mitähän se taivaan isi meinaa.

Mä menetin tällä viikolla kaiken toivon siitä että me enää nähtäisiin. Ennen tuntui että me oltaisi oltu jotenkin väistämättä matkalla toisiamme kohti mutta tällä viikolla tajusin että ei me olla. Ei me välttämättä nähdä enää koskaan.

Niinpä... olisi vai helppoa sanoa kohdatessa pelkät moikat, mutta mietin kadunko sitä loppu elämäni kun en uskaltanut ja uskonut sydäntäni.

Kaikki tarinat riippuvat niiden kirjoittajista. Jotkut tarinat jatkuvat ikuisuuteen, jotkut loppuvat ennenkuin esisivu kääntyy.

Voi herrajesta, mitä kommentointia taas. Hani, kohdataanhan me jos tulet. Simppeliä. Ei tartte tehrä kaikesta ni vaikeeta.

Se riippuu tällä hetkellä hyvin paljon sinusta koska olet se varattu osapuoli. n-n

Jotenkin tuntuu sydämenseudulla että jotain jäi toimittamatta tai ettei se voi hiipua ja loppua kuin tavallinen nuotio, mutta saattaa se loppua meihin.

Toivon, että kirjoittaisit kauniin uusintakohtaamisen ja koko tarinalle myös kauniin lopun.

Sen saa mitä tilaa.

???????

Jos kyseessä on mies jolla on jo lapsia meillä voi olla mahdollisuuksia jopa jonkinlaiseen suhteeseen

olisiko hy ä joku niin pelin nimi Kummitluksia yön pimeudessä

Tähän se jää, jos ei osoita kiinnostusta, ei tule kohtaamisiakaan.

Toivon, että ottaisit tilanteesta kunnolla koppia. En pysty muuten.

Eräälle miehelle.

Kummiyukdisa yöddä niin itdrllä niin hauska peli-idea, sitten ajarrelin käyttää opengl joka silicxon grapcins jotta roimisi puhelimillakin

silicon grapghicws:
https://en.wikipedia.org/wiki/Silicon_Graphics

On tilaa.

Ei tämä tähän jää.

Ei taida olla, kun toisella ei ole kiinnostusta. En jaksa enää yrittää yksin.

Ehkä tarina oli jo alun alkaenkin kirjoitettu loppuun eikä mikään sujunut ikinä hyvin eikä kunnolla ja toi vaan lähes aina huonoa mieltä ja kova tarve oli tappeluun ja loukkaamiseen. Väärät ihmiset totaalisesti. Homma hiipuu itsestään yleensä näin. Luonnostaan.

Aapee, bääd boi, laita savumerkkii

Eiköhän me kohdata vielä👍🩷✨💥💫😘🤗

Pöydälläni on avoin kirja, odottanut vastausta, yhteydenottoa, edes viestiä. Ei mitään. Ei kiinnosta.

Suljen sen kirjan nyt. Tämä tarina on luettu ja loppu.

Jos oli mahdollisuus kohdata et sitä käyttänyt. En voi ymmärtää ja vedän siitä omat johtopäätökset.

Monien mielestä viestiin vastaamattomuus on loukkaavaa ja merkki siitä, ettei yhteydenotto ole toivottu. Halu kohtaamiseen voi karista.

Jää tähän.
Hän tai hänen ei auta.
Pitää kulkea toisaalle . aloittaa. Alusta
Vaikkei halua sopeutua ja aloittaa alusta.
Sattuu ja surettaa ja vituttaa...
Mut on pelastettava itseni ihan viimeisillä voimilla
Tai lopetettava tämä elämä.

Jos saisin hänet mukaani tarinaani, aloittaisin sen näin. Eräänä kauniina päivänä John Smith valmistautui Oxfordin soutukilpailuihin joukkueensa kanssa, John oli valmistautunut hyvin alkaviin kisoihin mutta edellisenä iltana oli tapahtunut jotain joka sai hänet ajatuksensa pois alkavasta alkuerästä. Hänen isänsä oli soittanut hänelle ja kutsunut hänet kotiin, hän arvasi että kyse oli jostain vakavasta ja oli huolestunut isänsä voinnista eikä niinkään tulevasta kisasta. Alkuerät sujuivat hyvin ja loppukilpailu paikka varmistui odotetusti. John mietiskeli tankkaus tauolla mikä olisi mahdollisesti se syy jonka takia hänet kotia pyydettiin vaikka hänet lähes pakoitettiin saamaan hyvä koulutus Englannista. Ajatus katkesi loppukilpailun kuulutukseen, hän nousi joukkueensa seurassa veneeseen, nyt ajatuksissa oli vain harjoituksissa saatu rutiinin omainen tiedon käsittely, kuinka kaikki tehdään ja joukkueena onnistutaan. Kisa sujui loistavasti, loppusuoralla oli kolme venekuntaa mutta heidän veneensä leikkasi maaliviivan ensimmäisenä. Palkinto seremonian jälkeen, ystävänsä hyvästeltyään, John pakkasi matkalaukkunsa ja soitti taksin Heatrowin lentoasemalle, siellä matkaselvityksen jälkeen hän nousi Intiaan lähtevään koneeseen. Lennosta oli tulossa pitkä, ja John oli hieman kilpailusta väsynyt, hän soitti koneen summerista lentoemännän tuomaan torkkupeiton ja jano juoman. Lentoemännän tullessa koneen käytävälle, John virkistyi silminnähden, hän ei olisi voinut uskoa silmiään, Lentoemännällä oli käsivarrellaan peitto ja toisessa kädessä avattu juomapullo, mutta Johnin silmät olivat lukittuneet naisen kauniisiin kasvoihin, hymyileviin silmiin ja selvästi tapaamisesta ilahtuneeseen käytökseen. Nainen oli Diana, hänen nuoruuden rakkautensa jota hän oli usein ajatellut, mutta ei olisi koskaan osannut yhdistää lentokoneisiin, koska hän oli joskus kertonut pelkäävänsä korkeita paikkoja, ja sen takia pysytelleensä vain kotiseudullaan. He juttelivat iloisesti aikansa ja Dianan täytyi lähteä hoitamaan velvollisuuksiaan. John oli ilosta hieman sekaisin mutta väsymys painoi päälle ja peiton lämpö sai hänet nukahtamaan. Hän heräsi myöhemmin kun Diana oli hoitanut työnsä ja tullut ravistamaan häntä hartiasta, lentomatkustajat olivat siirtyneen lepäilemään pitkän lennon yö osuutta, eikä lento henkilökunnalla ollut työpaineita. John pyysi Dianaa istumaan vapaalle paikalle hänen viereensä, nosti peiton reunan kauniiden säärien ylitse ja siirsi henno naisen itseänsä vasten. Siinä asennossa oli helppo jutella hiljaisella äänellä menneistä ja kysellä toisen kuulumisia. Kun entinen kemia tuntui kummastakin mukavalta ja vartalotkin tykkäsivät lähellä olosta, Kysyi John aivan kuin huomaamattaan, onko Dianalla ketään vakavasti otettavaa seuralaista tai onko hänellä muita suunnitelmia elämänsä varalle? John ilahtui kovin vastauksesta, Dianalla ei ollut ketään vakavasti otettavaa, eikä kuulemme Johnin lähdön jälkeen ollut tuntenut olevansa valmis suhteisiin. John liikuttui vastauksesta syvästi, laittoi kätensä Dianan hentojen hartioiden ympärille ja kysyi haluaisiko hän jättää kaiken taaksensa ja lähteä Johnin mukaan paikkaan jossa ulkomaailma olisi kaukana ja luonto ja eläimet lähellä. Diana mietti vain hetken, hän nyökkäsi vakavalla naamalla haluavansa ja puristi itsensä johnin vartaloa vasten. John hiljeni hieman, oli tehty iso askel, joka tuntui niin oikealle kuin ikinä voi, hänen teki mieli suudella Dianaa, sen hän tekikin, hetkeä myöhemmin, ensiksi hän kysyi muistiko Diana kuinka heillä oli ennen tapana kirjoittaa toistensa selkään sanoja, joiden arvaamiseen kului illan hämärtyessä mukavasti aikaa, Dianan vastatessa muistavansa, John laittoi lämpimän kätensä Dianan lentoemännän takin alle, ja sieltä valkoisen kauluspaidan sisään, Tunsi suurta rakkautta koskettaessaan rakastamansa naisen selkää, silitti kuin puhdistaen ja kirjoitti muistamansa runon jonka tiesi Dianan muistavan ja osaavan ulkoa:
Ensikerta, kuin aamu valkoinen,
herätti sydämen, niin uuden, sointuisen.
Katseesi kirkas, kuin tähti yön,
sytytti tunteen, ensi kerran lyöden.

Heitän päällenne riisiä ensikesänä 🏳️‍🌈❤️

Miten itse koet asian?

toivoisin niin, joskus elämä antaa toisen mahdollisuuden ja silloin ymmärtää sen tärkeyden.

No aivan varmasti on! Kyllä tämä tästä. Me nyt ollaan vähän tämmösiä.. kuin hänelle

On tilaa yhä. M- nainen

Pallo on sulla..

pelko hylätyksi tulemisesta on järjetön ja siksi en uskalla ladata edes deitti sovellusta omalla nimellä ;/ se että mul ei edes vastata on mulle liikaa. pidän ihmiset kaukana kun en uskalla päästää lähelle. pelkään että mulla on niin paljon tunteita ja rakkautta ja onnistun pelkällä oudolla nepsy katsellani esim pilaamaan kaiken. mun elämä on kamalaa tän takia. anteeksi.

Kyllä kohdataan vielä. Se on varmaa.