Yliopisto-ahdistus :(

Olen "tehnyt" gradua jo ikuisuuden, aloitin jo muutama vuosi sitten. Olen tosin tehnyt muita opintoja näinä vuosina samalla, ja käynyt töissä osapäiväisenä - ja välillä kokoaikaisena. Minulla on nyt 5. vuosi yliopistossa tulossa täyteen. Ahdistaa! Tuntuu etten saa ikinä valmistuttua ja joudun häpeilemään tulevaisuudessa sitä, etten pystynyt saamaan tutkintoa.

Gradu alkaa olla valmis, tai on ollut jo melkein koko kevään, mutta nyt sitten omien vitkuttelujen jälkeen ohjaaja on tosi huonosti lukenut ja korjaillut gradua. Viimeisin viesti oli, ettei hän sitä enää tarkasta, eli itse voin päättää palautanko. Nyt siis voisin palauttaa sen (kun saan ohjaajalta vielä muutamat viimeiset tiedot.... hohhoijaa), mutta ahdistus on valtava :( Tuntuu, etten tiedä milloin se on valmis, ja se tuntuu joka kerta lukiessa huonommalta.

Ahdistusta lisää myös se, että olen äitiyslomalla, ja olisin halunnut hoitaa nämä asiat ennen lomalle jäämistä. Jotenkin tosi vaikea edes miettiä kouluhommia järkevästi nyt. Tosin, en saanut muitakaan opintoja hoidettua, ja siksi minulla on vielä maisterin kursseja tekemättä n. 10 op:n edestä. Kirsikkana kakun päällä olin niin tyhmä, että otin viime kesänä väitöskirjapaikan vastaan, jossa olen nyt työskennellyt..... no, en viihdy työssä, enkä haluaisi sinnekään palata, ja se lisää tätä koulustressiäkin x100. Olen siis ahminut ihan liikaa juttuja itselleni, vaikka haluaisin vaan olla. Olen vain yleensä aina selvinnyt kaikesta, ja niin luulin käyvän nytkin. Menestyminen ei edes ole minulle kovin tärkeää, joten en tajua miksi olen aikatauluttanut kaiken näin ja jättänyt lisäksi asioita tekemättä.

Onko muita, joilla motivaatio on kadonnut loppuopinnoissa ja ahdistus silti vain kasvaa?