Olen ihastuneempi kuin koskaan ennen elämäni aikana. Monta unetonta kuukautta elänyt sinun vuoksesi. Pakahdun tähän tunteeseen. Minä, joka olen aina ajatellut olevani nimenomaan järki-ihminen. Pelkään, että eräs asia saa meidät etäämmälle toisistamme. Toisaalta se etäisyys voi tuoda rentoutta välillemme. En ole puhunut kanssasi niin paljon kuin olisin halunnut. Enkä ole ollut niin hauska ja rento, mitä parhaimmillani voin olla. Ajoittain kadotan puhekyvyn lähelläsi. Sekin vain sen vuoksi, että olet niin pakahduttavan Ihana. Haluaisin olla sinulle ihana, välittävä ja hellä.
Tietenkin minussa on myös realistia, ihastuminen sumentaa järkeä ja tilanteen arvioimisen kykyä. Mutta on minussa myönteistä unelmoijaakin vielä. Eihän sitä koskaan tiedä, varsinkin kun olen nähnyt katseesi, hymysi ja oman kainostelusi lähelläni. Sen sanon, että en aio luovuttaa, rohkeutta vain tarvitaan vielä enemmän. Elän yhä toivoen. :)
Tietenkin minussa on myös realistia, ihastuminen sumentaa järkeä ja tilanteen arvioimisen kykyä. Mutta on minussa myönteistä unelmoijaakin vielä. Eihän sitä koskaan tiedä, varsinkin kun olen nähnyt katseesi, hymysi ja oman kainostelusi lähelläni. Sen sanon, että en aio luovuttaa, rohkeutta vain tarvitaan vielä enemmän. Elän yhä toivoen. :)
Vastaukset 65
Vanhimmat
Mun puhekyky on mennyt jo aikaa sitten, nyt ei edes ajatukset luista mihinkään kun olet lähellä. Siksi sinkoilen aina joka paikkaan, koska en pysty olemaan paikoillani ja kohdata sinua.
Minun aivot menee lakkoon aina kun ilmestyt samaan huoneeseen. Siitä seuraa kauhea nolous kun vaikutan ihan idiootilta!
Toivon, että olisit Hän, jota kaipaan!
Minä olen ainakin näyttänyt tykkäämisen ja onnellisuuden Sinut kohdatessani.
Uskallanko toivoa, että palaat pian luoksen, lähetät viestin tai kutsut johonkin kivaan paikkaan?
Haluaisin olla kaikkea sitä Sinulle, jota viestissäsi kerrot haluavasi minulle.
Mikä pidättelee Sinua?
Mikä voisi olla etäännyttävä asia, sairaus tms?
Hyvänen aika, mikä erottaa teitä?
Mikä vie etäämmälle?
Oletteko yhdessä puhuneet asiasta?
Toivoa on!
Olisi kiva tietää, että miten hän tämän kokee...mutta hän ei kadota puhekykyään ja on sekä tunne että järki-ihminen...ihana aloitus, moni tykkää tästä ;)
Kut kut kutkutus, leikkimieltä siis enemmän tapaamisiin! Jeps, kyllä se onnistuu!
Tuttavuuden alussa ei oikein ehdi näyttää kaikkia luonteen puolia.
Leikkimielisyys ja psyykkinen liikkuma-ala ovat todella tärkeitä suhteessa.
Siihen tarvitaan todella kaksi ihmistä.
Sain kutsun Sinulta juuri tänään, johonkin kivaan paikkaan.
Tärkeintä että kaipaat seuraani kuten minäkin kaipaan Sinun läsnäoloa elämässäni.
Kutkutusta ilmassa enemmänkin auringonsäteiden lämmittäessä nenänpäätä!
Älä siis juokse karkuun vaan auta alkuun minuakin, Dear!
Mitä jos olisi niin, että hänkin ajattelisi samalla tavalla ja haluaisi myös olla sulle ihana, välittävä ja hellä?
Olisin onnellinen,
olisin ylionnellinen,
haluaisin olla kanssaan, haluaisin tutustua enemmän ajatusmaailmaansa,
haluaisin matkustaa kanssaan , haluaisn löhöillä vierellään, haluain kuunnella ja tulla kuulluksi.
Haluaisn antaa tilaa ja omaa aikaa,
halauisin, että pitää kiinni harrastuksistaan ja kasvaa ja kehittyy.
Toivoisin yhteistä aikaa tutustumiseen ja ajatustenvaihtoon,
Haluaisin omaa aikaa, ja paljon paljon yhteistä aikaa.
Haluaisin karkoittaa pois pelot ja arkuuden,
häveliäisyyden ja ujouden,
hyväksymällä ja vaikenemalla, suudellen arpiaan rakastaen.
Haluaisin antaa hänelle tunteen et on rakastettu omana itsenään.
Tunteen, rakastettu pahoinakin päivinä.
Haluaisn antaa tunteen siitä etten häviä enkä jätä.
Haluan antaa tunteen sitoutumisesta ja vapaudesta.
Haluaisn antaa mahdollisuuden molempien kasvuun ihmisenä.
Kuti, kuti, Dear!
ihana...tassu alkoi tampata maata tätä lukiessa...olen niin rapsutuksenkipeä :) tällaiseen lähtisin.
Voisin ehdottaa ystävyyden merkeissä tapaamisia ja tavallista arkea ja menoa ja meininkiä. Ruuanlaittoa yhdessä, kävelylenkkejä, pyöräilyä, jalkarapsutusta...
Läsnäoloa hyvässä ja pahassa, ylä- ja alamäessä, kuuntelutaitoa ..., arvostusta ja tasa-arvoa..., elämän filosofiaa ja ...
Ystävien tapaamistakin!
Luottamusta ja aikomusta pysyä toistemme elämässä niin kuin sovitaan, yhteisellä sopimuksella...
Elä ja anna toisen elää!
Oh my, todellista aikuisten naisten ystävyyttä, jollaista minäkin kaipaan elämääni. Se on tulossa, some sunny day.
Eilen juttelimme. Kiitos, Dear!
Olen rakastumassa ja epätietoisuus toisesta on vihoviimeistä. Minua inhottaa tämä olo, mikä vaihtelee pilvissä kellumisesta malttamattomaan ikävään ja epävarmuuteen. Eikä sinua voi tunnistaa...kirjoitan ikävääni vaan tähän.
Sama homma täällä :/ Toinen on suhteessa ja välillä sattuu ihan helkatisti.. Vaikka jotain olen välillämme aistinut ja koko hommahan lähti liikkeelle hänestä..
Vaadi selvyyttä. Jos hän, suhteessa oleva, on homman aloittanut, on hän kyllä sitten velvollinen päästämään sut epätietoisuudesta mikäli suoraan kysyt.
Tavallaan aloitti, tavallaan ei. Ei tarkoituksen mukaisesti aloittanut. Aistin hänen puoleltaan kiinnostusta ja niinpä aloin myös kiinnostua hänestä. Hän ei varsinaisesti koskaan tehnyt mitään siirtoja tai tarkoituksella yrittänyt ilmaista mielenkiintoaan, mutta minusta hän on yrittänyt ottaa selvää, että mikä olen esim. Vihjailemalla jne. Ainakin luulen niin. Minä olen vain ollut niinkuin en olisikaan.
Aina on se vaara, että olenkin täysin erehtynyt, ettei hänellä ollutkaan minua kohtaan sen kummempia vaan ehkä hän aisti vain minun kiinnostukseni itseän kohtaan ja halusi sitten ottaa vaan selvää. En tiedä..
Olen aina ajatellut, että varatun (eli hänen) puolelta on tultava se aloite koska eihän minun moraalini ja etiikkani salli varattujen vikittelmistä, mutta viimepäivinä olen asettunut hänen asemaansa ja miettinyt, että todennäköisesti minä hänen asemassaan ajattelisin juurikin niin, että vapaan puolelta on tultava se aloite ja vinkki. Että eihän varattu voi toisia alkaa vikitellä. Mutta kuinkahan sen tekisin sillä en halua olla mikään varatuja iskevä h**ra. :/
Toisaalta toimettomuuteni asian suhteen johtuu myös siitä, etten välttämättä halua tietää, kuinka kaksinaamainen ihminen onkaan loppupelissä kyseessä. En tiedä tietääkö hänen kumppaninsa mitään tästä..
Mulla oli aika samanlainen tilanne. Varattu hetero pyrki iholle, flirttaili, syviä pitkiä katseita..ihastuin ja lopulta kerroin olevani ihastunut. Olin hänen mielestä kuvitellut kaiken.
Näin minäkin ajattelsin, maku menisi naisesta, jos miehensä seläntakana "säätää". En haluasi sellaisen kanssa olla tekemisissä ja jotenkin minusta myös se, että on puolison lupa mietityttää, kun en haluaisi olla sellaisen kanssa jolla on jo joku muu elämässään.
Elämässä sattuu ja tapahtuu vaikka mitä, on paljon asioita joista toiset tykkää ja toiset ei ja hyvä niin, ei toisesta pitäminen, jos nyt hänellä sattuu olemaan joku toinen, niin ei sille voi mitään.
Pyydän, tai suorastaan rukoilen teitä, jotka tunnette jotakin, ilmaisemaan asian! Olen se toinen puoli, silmittömän rakastunut jo vuoden päivät naiseen, josta en saa mitään selvää. Antaisin pienen palan sieluani, jotta saisin häneltä 100% vahvistuksen että hän tuntee myös jotain. Vaikka mukana olisi pelkoa tulevasta ja hän tarvitsisi aikaa ja tilaa, antaisin niitä jos vain saisin tietää etten ole yksin tunteitteni kanssa. Hänelle olen ilmaisut omat tunteeni jo ajat sitten, joten pelko siitä, etten tuntisi samoin on turhaa. Joten tehkää, eläkää, tuntekaa ja kertokaa toiselle!
Miten olet ilmaisssut? Minullekin on kuulemma ilmaistu ja en mitään muka ole huomennut, että oletko varma että ilmaisit niin ettei mitään epäselvää jäänyt.
Kertonut suoraan että pidän hänestä ja haluaisin viettää aikaa hänen kanssaan.
ok. no siitä ei ole silloin jäänyt mitään epäselväksi. Voitko kysyä suoraan että onko hän kiinnostunut millään tavalla, ja kiinnostaisiko katsoa tulisko tästä jotain? Ja py jokin vastaus miksi ei. Esimerkiksi.
ydä jokin syy jos tämänkin jälkeen jatkaa samaa rataa niin vika on jossakin muussa, näin nopeasti ajateltuna.
Sano vaikka että sinulle olisi helpompi kuulla se suoraan, tietenkin mielelllään toivoisit että tässä olisi jotain. Kuulla siis ihan mikä vain vastaus.
Sitten sen pitäisi kyllä käyttäytyä sen mukaan.
Det är den kärlek, som aldrig kan ta slut.
Kärleken tog slut. DET ÄR SLUT SLUT .......................
Sydän halki, toivottavasti saat sydämen ehjäksi - kuka lienetkin!
Minullakin on ikävä häntä, joka on saanut sydämeni halki. Ottaisin häneen yhteyttä ja haluaisin kertoa tunteistani hänelle, mutta minulla ei ole yhteystietoja. Tätä on jo jatkunut niin kauan, että haluaisin selvittää asian. Toivottavasti kohtalo puuttuu peliin ja tapaisin hänet. Haluaisin niin puhua hänen kanssa kahdestaan. Toivottavasti saan siihen pian tilaisuuden.
Sinun pitää vaan pyytää yhteystietojani, niin saat ne varmasti heti :D! Voin myös pyytää niitä itse, kun kohdataan...ikävä sinua, vaikka viimeksi tänään näimme!!!
En tavannut häntä tänään. Siitä on aikaa, kun hänet viimeksi näin. Olisin pyytänyt yhteystietoja jo aika päiviä sitten, jos tilanne olisi sellainen.
Milloin näitte viimeksi? Täällä yksi vainovarhainen, joka toivoo, että viestisi olisi suunnattu hänelle ;)
Siitä todellakin on aikaa, kun hänet näin. Emme asu samassa kaupugissa. Joten jos näen hänet jossain, se on sattumaa. Hänen yhteysteitoja ei ole saatavilla. Siksi toivonkin, että näkisin hänet ja saisin selvyyden tähän asiaan.
Hei 12 5 !! Olisi se aika tuuria, jos sinä olisit hän?
Tapauksessani tilannetta ei tule ettei tämä tulisi esille. Jatketaan sitten eri suuntiin tai helpottuneena samoihin suuntiin. Ihminen tuppaa ihastuessaan näkemään vähän epärealistisestikin tämän kohteensa ihanteidensa mukaisena, mutta kyllä luonteen jo tunnistan, ja vielä tuossa paketissa....en tiedä, miten päin olisin.
Minullekin koko paketti kiitos, hän on ihana ja tietää varmasti ajatukseni vaikka en niitä ääneen ole sanonutkaan. Aivan kuin olisimme kauemminkin tunteneet toisemme.
Ikävä taas... Kerran vain kohtasimme ja saimme viettää kaksi ihanaa päivää toistemme lähellä. Palaat mieleeni aina uudestaan ja mietin, olinko se vain minä vai tulkitsinko oikein ne vaivihkaiset katseet. Tuntui vain niin hyvältä, ja nyt taas pakahduttaa.
Minkä merkeissä kohtasitte?
Hei ap! Joko olet ottanut häneen yhteyttä?
"Jospa", en uskalla paljastaa, sillä huomaan jo sanoneeni liikaakin. Oli vain pakko kirjoittaa tunteita jonnekin esiin. Tosiasiassa en usko, että haluaisin niiden sittenkään tulevan ilmi. Tuskin olin sinun ihmisesi kuitenkaan.
Tuskin vaisto luo tyhjästä tuollaisia impulsseja. Miksei voisi kuunnella niitä sen sijaan, että pelkäämällä menettää koko asian pysyttelemällä ikuisuuksiin siellä kaukana? Joskus asetelmat ovat aika absurdeja. Mutta ei niitä kannata siksi pelätä, eikä kaikki ole aina kamalan lopullista ja vakavaa vaikka olisikin aitoa. Jollain saattaa olla myös aika ikävä.. :)
Tämä alkoi maaliskuussa, minulla myös unettomia öitä, unia sinusta ja ensimmäisenä kun herään olet mielessäni. Töissä odotan, että näen sinut, yleensä "näyttäydyt" maanantaisin. Puhut kesken lauseen seurassani, siksi en aina ymmärrä sinua, tuijottelemme myös aivan liian "pitkään" toisiamme.
Toivottavasti näemme vielä ensi viikolla töissä ennen loman alkua.
Mitä mä sanoin, moni tykkää tästä aloituksesta ;)
Kerrot sitten joskus, jos olit kirjoittanut tämän. Hänelle tai.......minulle :)
nyt kyllä kolahtaa. missäs olet töissä? :)
Helsingissä... :)
Hei ap!
Joko olet löytänyt rohkeuden vai oletko jo luovuttanut? Minkälainen tämä ihastuksen kohteesi oikein on, kun on saanut sinut pyörryksiin?
Kerro nyt jotakin. Olen itse vastaavanlaisessa tilanteessa.
Minulla on täsmälleen sama tilanne. Tunteet mylläävät epätoivosta onnenhuippuihin. Tilanne on minulle mahdoton, hän on saavuttamaton,
tiedän sen, etten koskaan häntä saa omistaa. Toivon vain pientä palasta, pieni
hymy, halaus tai hellä sana. Näitä olen saanut, mutta siihen se on jäänyt.
Turhauttaa, sillä haluan hänet ja vain yksi viesti jossa lukee moi, olen taivaissa
ja hymyilen kuin ääliö. Enkä voi estää tuntemasta näin.
Seuraavana hetkenä hän katoaa ja tunnen valtavaa surua ja ikävää. Olo on mahdoton kestää. välillä olen yrittänyt pitää välimatkaa, turhaan. Ikävä käy
liian suureksi. Minä olen aivan sekaisin siitä naisesta. Täysin rakastuntut.
tunteet kulkee epätoivosta onnenhuippuihin. Tähänköhän jää, jonkun viestiketjun seuraamiseen
Kerro millainen tilanne sinulla on?
Hei gummajainen!
Niin minäkin olen grazy in love with her
paljon sattuu, sydämestä puristaa. Se on tilanne.
Saattaisi helpottaa jonkun olemista, jos tällaisessä viestissä olisi edes jotain vinkkiä...koska olette tutustuneet ym.
Onpa tämä minun tunteenpurkaus saanut paljon huomiota. :) Tilanne on siis se, että olemme tämän naisen kanssa töissä samassa työpaikassa. Siksikin hankalaa selvittää tätä. Mitä enemmän olen häneen tutustunut, sitä enemmän vain pidän hänestä. Hän on viehättävä sekä ulkoisesti että sisäisesti. Aito, mutkaton ja lämmin ihminen. Sopivasti kaltaiseni ja myös erilainen. Siis täydellinen paketti makuuni. :)
Uskon, että tämä vie aikaa sen takia, että olemme samassa työpaikassa. En sen takiakaan kiirehdi. Enkä voi olla vielä varma, mistä keskinäinen ihana jännitteemme johtuu. On tehtävä suunnitelmia, miten tutustua lisää, ettei tämä jää vain tunteiluksi. Olen menettänyt monia tilaisuuksia, koska olen epävarma. Välillä tuntuu, että kuvittelen kaiken ja taas kohta saan vahvistusta että ehkä en. Toisaalta pelottaa, että tulee vain lopulta punaista valoa häneltä. Mutta en aio luovuttaa ennen kuin tulee räikeän punaista valoa. Voihan hänestä sitten saada kaverin tai ystävänkin.. Rohkeasti toivon yhäkin kyllä ihan muuta. :)
Gummajaisella sama juttu, ihana työkaveri kyseessä.
Sinulle ap, mihin suuntaan suomea tämä menee? Jokainen lauseesi vain kuulostaa siltä kuin ne olisi suoraan minun ja työkaverini väleistä kertovat... :)
Mutta vaikka tämä voi olla kenelle tahansa, niin haluan omasta tilanteestani sanoa, että älä tosiaankaan luovuta ap! Itse olen todennut olevani kiinnostunut sekä naisista ja miehistä, mutta naisten kanssa en koskaan ole mitään tehnyt. En siksi osaa oikein tulkita tilannetta enkä tiedä mitä tehdä. Ehkä sinun työkaverillasi on vastaavanlainen tilanne ja siksi merkit ovat ristiriitaisia :)
Minulla(kin) oli hyvin pitkään samanlainen tilanne. Itkin, rukoilin ja toivoin päivästä päivään.
Sitten vain yksi päivä valaistui, että tämä ihminen on kyllä ihastunut minuun henkisesti, mutta ei halua fyysistä suhdetta kanssani. Niinpä aloin kohtelemaan häntä kaverina. Hyvin on mennyt. Tai vähän aina naurattaa, kun hän lomalle lähtiessä latelee listan, mitä saan ja mitä en saa tehdä hänen poissaollessaan ;)
Helsingissä tämä tapahtuu. Ai jokainen lause? Kiinnostavaa. :) Kiitos rohkaisusta sinulle. Eteenpäin vain tässä asiassa. Tutuistuin häneen tällä viikolla taas lisää ja täytyy sanoa, että pidän hänestä taas enemmän. Eli eteneehän tämä. :) Ja lomat ovat mukavaa aikaa, mutta sotkevat vähäksi aikaa nyt kaikkea.
Voin vain todeta että ompa vähän liian tuttua kuviota, mieletön jännite ilmassa ja toisaalta tunne niinkuin olisi aina tuntenut. Toisen katsetta hakee vaistomaisesti ja toisaalta epävarmuuden hetkinä siltä piiloutuu..alkaa ajattelemaan että jos toinen katsookin vaan siksi että itse tuijottaa idioottimaisesti ja aina odottaa toisen huomiota kuin palkkapäivää :D Sitten alkaa se kylmän leikkiminen kun ajattelee että onkin itse vain kuvitellut kaiken tai kun toinen ei mahdollisesti taas omaa epävarmuuttaan uskalla aina viestittää kiinnostustaan..ja sitten taas rohkaistuu kun toinen lähettää jälleen lämpöistä signaalia tavalla tai toisella..ja show alkaa alusta :)
Olen menettänyt hienoja tilaisuuksia ihan täysin omaa typeryyttäni/ajoittaista ujouttani ja välillä olisi tehnyt mieli hakata päätä seinään. Kirjaimellisesti.
Nöyryytyksen pelko on vaan niin suuri ettei asioita voi vaan toiselle suoraankaan sanoa tai kysyä..huvittavaa koska suurin osa ihmisistä pitää kuitenkin toisen kiinnostusta imartelevana ja kun kyseessä on vielä nainen naiselle niin yleensä ymmärryskin on ihan eri tasolla (vaikka poikkeuksiakin on). Jospa joku päivä saisin tilaisuuden ja rohkenisin vaikka kysyä että vietettäiskö loppuelämä yhdessä? :D
Ihanasti kirjoitettu. :). Tuttua kertomasi tosiaan on.
tutustukaa kaikki netissä ruottalaiseen mimmiin ni joha työkaverit unohtuu! Ei sillä, töissäkin voi tavata sen oikean, kuitenkin siellä vietämme suurimman osan valveilla olo tilastamme
Minulla vaikea tilanne töissä sillä olen tulisesti ihastunut naispuoliseen työkaveriini ja ole myös itse nainen, mutta en voi "toimia" koska en pysty pettämään kumppaniani. Ihastuminen on molemminpuolista, mutta alkaa käymään raskaaksi sillä en pysty "tarjoamaan" hänelle hänen haluamaansa. Emme ole puhuneet asiasta, mutta molemmat tietoisia missä mennään. Tosin en ole varma, tietääkö hän aviollisen statukseni.
Mikä siinä on niin vaikeaa? Yrittääkö hän kaataa sinua sänkyyn vai mikä on? Jos kerran itse tiedät ettet anna enempää niin eikö se ole sillä selvä ja toinenkin varmasti hyväksyy tämän kun huomaa sen. Vai onko niin ettet itse ole varma ettetkö tahtoisi hairahtaa?
Varmasti haluaisin hairahtaa, mutta en ota riskiä että pilaisin mahdollisesti monen ihmisen elämän, jos asia paljastuisi. En myöskään usko, että minulle riittäisi pelkkä intohimo, sillä ihastun kokonaisvaltaisesti ihmiseen, jo tämä seikka hajottaisin nykyisen suhteeni. En myöskään tiedä miten "kestäisin" sen että pettäisin puolisoani. Toivottavasti ajan kuluessa pääsen ihastumisen tunteesta eroon. Yritän ystävyyttä :)
Et sinä tiedä mitään jos ette ole puhuneet, jospa hän tahtoo vain flirttailla ;)
Miten on muuten mahdollista ettet ole kertonut olevasi aviossa, jos teillä ilmassa jotain ja tiedätte toisistanne niin paljon (lue=luulette). Etkö voisi aloittaa kertomalla, minulla on aviomies... jospa se toinen lakkaisi vonkamasta sitä aarrearkkua?
Täällä aina rohkaistaan kertomaan tunteistaan tai edes tekemään tilanteen eteen jotain, joten tänään sitten vihdoinkin rohkaistuin ja tein, mutta mönkään meni eli tuli harvinaisen selväksi ettei hän ilmeisesti halua olla vapaa-ajalla tekemisissä kanssani. Tulipahan kuitenkin kokeiltua, ettei tarvitse myöhemmin katua tekemättömyyttä ja saamattomuutta, mutta kuitenkin vähän enemmänkin nolostuttaa tavata kyseistä ihmistä. Kuitenkin toivoisin hänen lopettavan tämän tilanteen jälkeen jatkossa ilmiselvien ja ristiriitaisten merkkien annon!
Mullekin kävi näin tänä kesänä, jonka jälkeen oli onneksi kummankin kesälomat välissä eikä tarvinnut hetkeen aikaan nähdä. Kurjalta tuntui ja tuntuu vieläkin, vaikka vähemmän kuin silloin tapahtumahetkellä. Jos yhtään auttaa, niin on sulle olemassa ainakin yksi kohtalotoveri, toisaalta olisi kyllä kiva kuulla onnistuneitakin elämänkohtaloita :)!