Miehen ja eksän yhteiskoira

Siis koiraa pompotellaan paikasta toiseen? Joko tai eli mies tai nainen hankkii oman / on ilman kokonaan. Itse jättäisin tuollaisen miehen jolla ei ole selkärankaa tehdä päätöstä suuntaa tai toiseen. Tuollaiset on sitten niitä jotka haluaa jossain vaiheessa lapsen mutta ei osaa päättää haluaako sittenkää yhteiselämää perheenä vai villinä isinä. Miehesi voisi antaa koiran kokonaan naiselle ja hankkia oman helpompaa koiralle sekä teille.

Nyt laitat kovaa kovaa vasten tai lähtee ukko jäähylle :D

Et voi vaatia mieheltäsi että hän luopuisi koirastaan sinun takiasi. Koira on hänelle rakas, kuten se on meille muillekin koiraihmisille. Koira on perheenjäsen. Sellaisten ihmisten, joilla ei ole koiraa tai jotka eivät tykkää koirista, on vaikea ymmärtää tätä asiaa.

Sinusta tuntuu että et riitä? Mitä vit..?? Olet mustasukkainen KOIRASTA? Ei mun mielestä omaa kumppania ja koiraa voi edes verrata keskenään. Kumpaakin rakastetaan, omaa kumppania eri tavalla kuin koiraa.

Kyllähän teillä voi olla hauskaa ja mukavaa yhdessä vaikka koira siinä mukana onkin? Kaikki on kiinni sun omasta asenteestasi.

Muista että koira on täysin syytön tähän tilanteeseen.

Te voitte rakentaa yhteistä ihanaa tulevaisuuttanne vaikka se koira siinä elämässä välillä mukana onkin. Joskus siitäkin aika jättää ja silloin se on miehellesi varmasti raskas paikka.

Tykkäätkö koirasta? Tai yleensäkään koirista?

Jos et juurikaan, teillä on ongelma. Jos tykkäät, mitään ongelmaa ei ole. Se on vaan sinun omassa päässäsi ja ajattelutavassasi.

Miehesi ei sitten kuitenkaan rakasta koiraa niin paljon, että ottaisi sen kokonaan teille, vaikka sinä olisit suostuvainen siihenkin?!
Siinä tapauksessa tuon koiran edestakaisin pompottamisen voi vallan hyviln lopettaa.

Näyttää nimittäin siltä, että tämä ex pariskunta kumpikaan EI halua pitää koiraa kokonaan vaan työntää pois jaloistaan, toisilleen.

Siinäpä nyt pulma, kuka haluaisi pitää juuri tämän koiran itsellään, eikä potkisi sitä välillä muualle....
Meillä on koira ja se pääsee mukanamme joka paikkaan, ei ole sijaiskotia tai koirahoitolaa käytetty, ihan sen takia koska se on perheemme jäsen.

Jos ihmisperhe hajoaa, niin koiran pitää saada jäädä sille henkilölle joka on valmis huolehtimaan siitä täysivaltaisesti, eikä sysää sitä jatkuvasti johonkin muualle. Eikä edes expuolisolle koska hänellä on jo oma elämä ja ehkä lapsia/lemmikkejä.

Ala tykätä sinäkin koirasta, niin pulma on ratkaistu.

Kaikki eivät kykene rakstumaan ensisilmäyksellä. Kaikki eivät automaattisesti ole eläinrakkaita. Edes äidinrakkaus ei ole välttämättä automaatio. Vaan asioihin kiinnytään pikkuhiljaa. Ja asiohin kiinnytään yhteitsen kokemusten kautta.

Ala siis puuhailla koiran kanssa kun se on teillä, vie sinä se lenkille katselemaan vesilintuja, leikkimään puistoon jne, vietä siis sen kanssa aikaa, niin pian huomaat sinäkin, että sinähän tykkäät tästä eläimestä ja koiran teillä viettämät päivät tulevat sinullekin tärkeiksi.

Hommatkaa OMA yhteinen koira miehesi kanssa, niin se miehen ja exänsä koiran hoitoon ottaminen jää pienemmälle huomiolle ku otatte jonku pennun siihen ni se vie teidän ajan ja huomion. Eli hommatkaa koira! Minulla ollut sama tilanne ja hommattin mieheni kanssa koira, ja se autto tilanteeseen todella paljon :)

Onneksi on autuus kun on omalla rahalla ostanut koirat niin ei ole eron jälkeen ollut epäselvyyksiä oikeuksista ;)

Omistajuus säilyy loppuun saakka mulla ja exä saa satunnaisesti ULKONA rapsutella koiria. Tokaisin hälle: ''Säästä ja hanki oma, meidän yhteinen tie on jo päättynyt''

Jotkut exät saattaa koiran/lapsen verukkeella jäädä roikkumaan jolle kannattaa heti eron jälkeen laittaa stoppi. Jos koira on puoliksi hankittu niin hampaita kiristäen antaisin exälle koiran ja hankkisin oman koska en enää haluaisi turhia yhteydenpitoja ''menneisyyteen'' . Tiedän niinkin pitkälle vedettyjä tapauksia että koira on viety salaa piikille kun ei ole haluttu luovuttaa exälle, siksi aina kannatan hankkimaan heti suhteessa omalla rahalla eikä puoliksi. Jos tämä ei käy niin sitten ei koiraa ollenkaa koska eläin ei saa joutua sijaiskärsijäksi ihmisten itsekkyyden takia!

Hae työpaikkaa jostain kauempaa, ja muuttakaa sitten sinne. Tuskin koiraa lähdetään satojen kilometrien päähän kuskaamaan.

Ellei ole kajahtanu exä niitäkin meinaa on jotka laittaa yksityisetsivät ja poliisit, fb haut päälle :D :D

Öööö... Oletteko ajatelleet että ehkäpä tämä mies ja hänen eksänsä ovat yhteistuumin päättäneet erotessa että koira sitten on hoidossa molempien luona? Monet tekee niin lemmikkien kanssa. Jos on yhdessä aikoinaan hankittu.

Joissain tapauksissa toinen osapuoli ottaa lemmikin täysin itselleen, jos se toiselle sopii. Ihan kuin lasten kanssa. Jos ero tulee, lapset käyvät vuoroviikoin isän ja äidin luona TAI ovat vaan jomman kumman luona.

Toki aloittaja voi kysyä mieheltänsä että mitäs jos koira tulisi kokonaan heidän luokseen tai kokonaan miehen eksän luokse. Mutta, kuten aloittaja kertoi, mies ei moiseen edes suostu. Syytä tähän aloittaja ei kertonut.

Voihan se olla että miehen eksä ei asiaan suostu vaan haluaa myös nähdä koiraa, mikä ei automaattisesti välttämättä tarkoita sitä, että eksä tekee kiusallaan niin. Vaan kyse voi aidosti olla siitä että koira on myös miehen eksälle rakas.

Ja joku täällä kommentoi, että heivaisi pois tuollaisen miehen... Minkä ihmeen takia? Sen takiako, koska mies ei suostu täysin luopumaan koirasta? Miettikää nyt kuinka lapsellista...

"Mä jätän sut jos et nyt päätä että se koira jää eksälle!!"

Typerää ja todella lapsellista ois alkaa uhittelemaan noin.

Monilla naisilla tahtoo olla pakkomielle olla miehelle se numero 1. Minä minä minä minä.. Joo onhan se kivaa kun mies huomioi ja pitää kumppaniaan tärkeänä. Totta hitossa se kumppani on tärkeä ja siitä välitetään/rakastetaan, eihän sitä muuten ihmiset seukkais keskenään.

Ei se, että on koira taloudessa, tarkota että kumppani (tässä tapauksessa nyt nainen), ois sen vähempää tärkeämpi.

Ja jos aloittaja miehensä kanssa hankkii koiran heidän yhteisekseen, niin sen asian pitäisi tapahtua ihan muista syistä, kuin siitä, että sitten ei aloittajankaan tarvitsisi niin huomioida tätä miehensä ja hänen eksänsä yhteistä koiraa, vaan voi keskittyä uuteen tulokkaaseen. Ei koiraa saa hankkia itsekkäistä syistä. Koira ei ole pelinappula.

Noi on niin hankalia kun exä on mukana oli kyse lapsista tai koirasta. Menee fifti että menee sopimusten mukaan tai pian nykyisellä on riesana rasittava exä. Mulla on itellään vaan periaatteena että ero on ero ja yhteys loppuu siihen koska muuten alkaa vanha suola janottaa ym. Kukin tavallaan mutta ite en sotkeennu jos on exä kuvioissa mukana. Ensin saa selvittää eron rippeet eli jatkaako exän kanssa vai keskityykö uuteen.

Jos on hyvät hermot ja jaksaa katsella moista niin mikä ettei.
Olen pari kertaa yrittänyt olla ystävä exälle ja molemmissa tapauksissa meni siihen että alettiin vonkaa yhteen paluuta, mustasukkaisuutta ja aktiivista soittelua. Oli pakko pistää lopullisesti poikki.

Koiralle on parempi, kun sitä ei pompotella paikasta toiseen. Jos koiraa todella rakastaa on siitä valmis myös luopumaan ja antamaan sille rauhallisen elämän yhden isännän/emännän hoivissa.

Itsekkäitä ovat ihmiset, jotka tekevät eläimen elämästä vaikeaa, koska eivät itse osaa päästää irti tai riippuvat eläimessä periaatteen vuoksi.

Itse en tommosta äijää katselisi - itsekäs, lapsellinen paska, joka ei välitä koirasta, eikä sinusta.

Jos koira ei kärsi tilanteesta niin mikä on ongelma oikeasti aloittajalla?Provo?

Juuri tällaisten tilanteiden vuoksi lemmikkieläinten, varsinkin pitkäikäisten, ottaminen on epäeettistä. Älkää ottako kissoja, koiria jne! Elävät yli vuosikymmenen ja tarvitsevat hoitoa vielä senkin jälkeen, kun niiden hankinnasta päättäneiden ihmisten elämäntilanne on radikaalisti muuttunut. Ei lemmikkieläimiä ole pakko tuottaa lisää ja lisää!

Heh. "En ole mustasukkainen, mutta..." Mitäpä jos nyt ihan ensiksi katsot peiliin ja uskallat itsellesi myöntää olevasi mustasukkainen. Et ehkä exälle, mutta sille koiralle vähintään. Hoida tuo puoli ensin itsessäsi kuntoon, eiköhän siinä kaikki muukin sitten seuraa perässä. Sanothan jo itsekin asian ytimen: silloin kun ette asuneet yhdessä asia ei häirinnyt, mutta nyt saman katon alla asia häiritsee. Miksi se siis nyt häiritsee? Ah, aivan. Joudut jakamaan mieheltä saadun huomion koiran kanssa, ja koitat itsellesi keksiä syitä ja perusteluita miksi asia pitäisi jotenkin "ratkaista".

Miksi asia pitäisi jotenkin nyt yhtäkkiä ratkaista jos homma on toiminut jo aiemminkin kuten itsekin asian toteat? Aloita nyt hyvä ihminen siitä, että ensinnäkin olet rehellinen itsellesi. Ja muille. Saatat tosiaan huomata, että se ongelma onkin ihan sinussa itsessäsi, eikä siinä, että mies haluaa kantaa vastuuta eläimestä joka oli hänen elämässään jo ennen sinua.

Siis ihan ja oikeasti. Sanot jo itsekin, ettei mitään muuta ongelmaa ei ole, ja ah niin on ihanaa olla yhdessä, mutta... eli sinun on väkisin keksittävä se "mutta" edes jostakin? Minusta tämä kuvio on niin täysin päivänselvä, että oksat pois. Sinä OLET mustasukkainen joko a) koiralle b) exälle c) kummallekin, koska puhut itsesi jo aloituksessa pussiin. Myönnät jo itsekin mistä kyse: "Äh, lapsellista ruikutusta". Joten lopeta.

On jokseenkin naurettavaa miten pienistä ja täysin typeristä asioista ihmiset itselleen noita "ongelmia" kehittävät. Jos käy kerta noin luonnon päälle se, että mies haluaa ylläpitää "yhteishuoltajuutta" rakkaaseen lemmikkiin, niin jätä se sika. Ettäs kehtaa edes. Siis ihan ja kamala ihminen!

No jos kerran on erottu niin mitä siinä enää roikutaan ja sählätään jonkun koiran kanssa. On yleistä että aina joku exä roikkuu jossain, järjestää jollain tekosyyllä itsensä samaan paikkaan missä entinen on. harvemmin sitä ollaan vaan kavereita ihan oikeasti. Jommalla kummalla on joku taka-ajatus että jos kumminkin sais, tai oltais taas yhdessä.
Jos on fiksu niin ei sitä toista turhaan loukkaa jatkuvalla yhteydenpidolla.
Itse en ainakaan katselis jotain entisen yhteisiä rakkeja, vaikka koirista tykkäisinkin.
kai tossa joku taka-ajatus on jos mies ei halua sitä kokonaan itselleen, ei kauheasti välitä.
Sano sille suoraan että sulle riittää nyt tuo sählääminen. Onhan siinä kiinnikin jos täytyy elämä järjestellä jonkun koiran takia.
Tai ottakaa itsellenne oma koira. Eläkää omaa elämäänne.
Tässä on kyse ihmisistä, koira on eläin, kyllä niihin kiintyy, mutta pian ne unohtuu.

Omistan ihan yksin ihanan koiran. Jos koirani olisi exäsuhteesta, niin ajattelisin koiran parasta. Joko tai. Koiran paras ei ole tällainen. Omani antaisin pois tai pitäisin kokonaan.

Tällainen vuoroviikoin systeemi on jo lapsien kohdalla järkyttävää, vaikka he ymmärtää jotain. Koiran ja muun eläimen kohdalla se on kamalaa, kauheeta, kidutusta tai jotain.

Kyllä meillä lapset, koirat ja kilpikonna surffaa ihan sujuvasti jokaisen luona. Lapsilla ja lemmikeillä on tavallaan kolme kotia. Välillä tahtoo lapset ja lemmikit mennä jopa sekaisin.
Kerrankin olin mökillä lasten ja lemmikeiden kanssa. Ex tuli käymään avokkinsa kanssa ja kuinka ollakkaan heidän lähdettyä huomasin et kilppari oli jäänyt ainoaksi kaveriksi.
Ollaan sentä aikuisia joilla jokaisella on oma menneisyytensä. Sitä ei saa katoamaan mihinkään. Se on vain hyväksyttävä ja opittava elämään sen kanssa.
Nytkin kesälomat on pyritty järjestämään siten että lapset ja lemmikit on koko kesän varmassa tallessa. Samalla aikuisille järjestyy omaa aikaa.

Lapset on pikkuisen eri asia kuin lemmikit! Mieti vähän jos lapsia ei olisi niin kuljettaisitteko lemmikkejä vuoro viikoin toisenne luona? Lemmikeistä luovutaan erossa ja niitä saa aina uusia, ei ne oo omaa lihaa ja verta niin kuin omat lapset! Järki käteen! tekosyitä tuollaiset että pitää olla sen takia yhteydessä exään.

Meilläkin jäi exän kanssa koira, ja molemmat näkee sitä kun niin rakas kummallekin. Nykyinen nainen tuli kuvioihin tietäen tämän, ja jos en tämmöisenä kelpaisi, saisi muija lähteä. Itsekästä tai sikamaista ehkä jonkun mielestä, mutta teen niin kuin itse näen, että olen onnellisempi, ja on helpompi olla. Koira on ihmisen paras ystävä eikä juuri koskaan vittumainen kuten ihmiset monesti. Sitä arvostan.

Aikapas järjetön tilanne. Ihmettelen että jaksat mokomaa shouta. Sinulla on oikeus sanoa mielipiteesi koirasta. On pelkkää kiusaamista sinua kohtaan " asioida " koiran takia. Lapsi on eri asia. Koira jommalle kummalle ja sillä siisti ! Ole rohkea ja kerro mitä haluat !

Meidänkin pihapiirissä on yksi entinen pariskunta joka näkee n. 2 viikon välein toisiaan koiran vuoksi. ''Me ollaan vaan ystäviä'' , kiihkeät elämöinti äänet kuuluu pihalle asti. Ei muuten kiinnostaisi mutta ukko on kihloissa uuden kanssa. Koira on näille ainakin tekosyy nähdä toisiaan. Kliseistä toi ''ystävä'' juttu :D

Tiedän muutaman muunkin tapauksen missä koira vaihtelee paikkaa tai omistajaa mutta todellinen syy on aivan muu kuin koira. Hei oikeesti, jos käytte painaa exää sanokaa nyksälle suoraan tai vetäkää kimppakivaa ongelma ratkeaa! Ja on pariskuntia joilla kimppakiva tuo vaihtelua ja onnea suhteeseen. ;)

Tiesit alusta alkaen mikä on tilanne, joten live with it.

Ymmärrän, että voi olla raskasta, kun exä tuolla tavalla seuraa elämässä mukana. Ymmärrän kuitenkin myös erittäin hyvin miestäsi - en minäkään voisi koirasta kokonaan erotilanteessa luopua. Olisin enemmän huolissani siitä, millaisen miehen kanssa olen alkanut seurustella, jos hän tuosta vaan pystyisi jättämään koirankin suhteen kariutuessa. Kerroit, ettei miehesi halua edes puhua exänsä kanssa siitä, että koira olisi kokonaan teillä. Voiko siihen olla syynä, että hän tietää koiran olevan tärkeä myös exälle. Silloin hänen käytöksensä on kunnioitettavaa enkä ahdistaisi häntä sillä asialla yhtään enää.
Kuten joku täällä jo kirjoittikin, kumppani ja koira ovat kuitenkin ihan eri asioita, mutta kummallakin voi olla oma tärkeä paikkansa elämässä. Osittainhan miehesi käytöksessä voi olla kyse myös vastuuntunnosta, mikä ei ole hassumpi ominaisuus. Koiran elinaika on hyvin rajallinen - sinun ja miehesi suhde voi kestää moninkerroin sen ajan, jos nyt jaksat katsoa asiaa enemmän miehesi kannalta.
Tsemppiä!

Niin tyhmää kun olla saatta!!!!siis koira yhteishuoltajuudessa,,,minä en moista katselisi,, laittaisin ukon sinne koiravahdiksi exälleen,,ja etsisin oikean miehen itelleni ,,

Koirat on 1000 kertaa uskollisempia ja parempia ystäviä kuin monet hankalat kumppanit. Miehet ja naiset!

Oikeesti kandee lopettaa se !

LAPSELLISTA !!!! JAETTU KOIRA ?

Ite olen tällä hetkellä tapaillut naista, jolla edellisestä suhteesta yhteinen koira. Nainen välittää koirasta ja hoitaa sitä lähinnä yksinään, ja exänsä vikisee säännöllisen väliajoin tämä koira verukkeena - kun ei ole päässyt yli erosta. Koiraa tämä exä ei oikeastaan halua eikä osaa hoitaa, mutta aina kun huonompi vaihe osuu kohdalle niin tätä on hyvä käyttää hyväksi olla yhteydessä.

Nainen sanoo katkaisseensa välit exään, mutta silti jotenkin maagisesti onnistuu vaivaamaan tätä. Jonkinlainen suola tuossa janottaa naistakin, se on selvää puheista huolimatta ja tätä epäilen aloittajankin suhteessa.

Lemmikkejä on itellänikin ollut, mutta onhan se selvää että päin kettua kaikki menee jos eron jälkeen hypytetään koiraa välissä selvänä tekosyynä. Vttu oikeesti nyt, se on koira eikä lapsi. Jompikumpi pitää ja sillä hyvä.

Hommaa itse yhteinen koira jonkun oman exäs kanssa..et silleen..

Onkohan lapsilta kysytty ikinä OIKEAA mielipidettä paikkojen vaihtamiseen? Yleensä lapset vastaa mitä vanhemmat haluavat niiden sanovan. Mistä tiedän? Itse olen yksinhuoltajan kasvattama ''erolapsi'' ja elin enimmäkseen äidin kanssa. Isää näin silloin kun äidille sopi vaikka pyysin että saisin tavata useammin häntä. Välillä isä tuli salaa päiväkodin portille mua tapaamaan koska äiti oli suoranainen natsi tapaamisoikeuksien kanssa ja yritti aina järjestää muuta tapaamispäiville tai jättää ne kokonaan väliin. Sama juttu nyt mun pikkuveljellä (velipuoli) hänen äitinsä haluaa viikot itselleen pojan ja isä viikonloput, veli on kahden kesken sanonut että stressaa moisesta. Haluaisi olla isäni luona mutta äidillensä ei järjestely sovi ja siitä syntyy aina riitaa kun asiasta keskustellaan.

Eli lapsenkaa mielestä pompottelu ei aina välttämättä ole kivaa vaihtelua tai tapaamisoikeuksien evääminen. Mielummin sitten jomman kumman luona joka kykenee lapsesta huolehtimaan parhaiten. Itsekin olisin mieluiten halunnut asua isäni luona äidin kaksisuuntaisen mielialan vuoksi ja aggressiivisen käytöksen takia. Osasi esittää aina ulkopuolisille loistavaa äitiä ja ystävää mutta kotona... Kynsimistä, alistamista, solvaamista ja kylmyyttä.

Jos pitäisi arvata mistä kaikesta täällä "keskustellaan", en kyllä onnistuisi ikinä.

Juuri tällaisten sattumusten takia koiraa hankittaessa pitäisi päättää, kumman koira tulee loppupeleissä olemaan, jos ero sattuu. Itse olen ainakin sen verran itsepäinen omistaja, että jos parisuhteessa ollessani hankin koiran, se todellakin on minun koirani. Jos mies haluaa myös olla koiranomistaja, hän hankkikoon oman koiransa (se ei minua haittaisi ainakaan, sillä olen muutenkin koirarakas ihminen).
On toki koirakohtaista, mutta luulisi koiran stressaavaan tuollaisesta pallottelusta kahden kodin välillä.

Selkeästikään et ymmärrä miestäsi. Ette ole samalla aallonpituudella.

Lisäksi käyttäydyt erittäin lapsellisesti olemalla mustasukkainen KOIRALLE. Koiran "jaettu huoltajuus" on hyvä ja toimiva ratkaisu, mutta tosiaankin vain tilanteissa, joissa eronnut pariskunta onnistuu löytämään itselleen samanhenkisen seurustelukumppanin.


Et taida pitää eläimistä?

Kannattaisi pysähtyä ja miettiä, mistä muista asioista olette miehen kanssa täysin eri mieltä - ja mahdollisesti vaihtaa miestä. Miehesi ansaitsee jotain parempaa.

Esimerkki miehestä, joka ajattelee itsekkäästi. Mies ei pysty eikä halua ajatella eläimen parasta, vaan joka toinen viikko haluaa koiran itselleen. Neuvo, jätä näin yksinkertainen mies ja valitse itsellesi henkisesti kypsempi mies. T. koiranomistaja.

Nämä koiran lopettajat on ilmeisesti niitä jotka on kärsineet traumaattisen eron. Ositukseenkin on tarvittu Poliisi, Pelastuslaitos, Pappi ja Käräjäoikeus. Mistään ei päästy sopuun. Oma elämä on vielä 20 vuotta eron jälkeen hakusessa.
Mitä aiemmin kirjoitin. AIKUISET ihmiset, niitä teistä ei ole koskaan tullut.
Yhtä hyvin lapsetkin voitaisiin antaa huostaanottoon. Hakea lähestymiskieltoa ja oikeudesta uutta identiteettiä. Kas kun ei sukupuolileikkausta.
Häviääkö menneisyys sillä. No ei !
Jokainen oikeustoimikelpoinen tietääksseni tekee omat päätökset. Jos joku ei tule EXnsä kanssa toimeen edes lasten (mukaan lukien lemmikit) hoidossa niin sillehän en voi mitään. Näillä lemmikeillä kun vaan sattuu olemaan merkitystä myös lapsille. Ja siihen meidän aikuisten on sopeuduttava.
Nämä ongelmat ei muodostu kun puhtaasti mustasukkaisuudesta.

Itsellä myös koira exän kans,kumpikaan ei suostunut luopumaan kokonaan ja miks pitäisi,ei pysty.
Hyvin toimiin näin ja ei ainakaan kukaan kenen kans oon seurustellut ole valittanut asiasta,ihmisestä se on kii jos ei uus suhde muka toimi koiran takia.
Ja ne jotka sanoo et joko tai eli jättää koiransa tai lemmikkinsä kokonaan niin voin sanoa jotain mikä ei voi julkaista tässä....

Ja sillon on hyvä erota...Siis miksi ap:tä pitäisi soimata siitä ettei sopeudu miehensä elämäntapaan? Sitten jatketaan matkaa ja etsitään uusi se on elämää! Itsekin elän avointa suhdetta eli molemmat saa käydä tapaamassa muita vaikka asutaan saman katon alla. Eläimet on tyytyväisiä sekä asukkaat (me) . Tosin ennen kuin tähän päätökseen tultiin niin meilläkin oli hampaiden kiristelyä vaan stressi heijastui jo koiriin joten päätettiin istua alas ja tehdä päätös: avoin suhde. Kumpikin on sen verran avoin luonteinen ja ei-sitoutuvaa sorttia joten se sopii meille hyvin. Mikään bordelli tämä ei ole vaan nähdään sillon kun aikaa jää koirilta sekä työltä eli yleensä toisten kotona.

Jokaisella on oma tapansa elää ja tämä on meidän. Periaatteena on tullut ettei eläimet saa kärsiä ja aina niiden hoito tulee ykkösenä sitten vasta ihmisten tarpeet :)

Ap:seen samaistuen mulla on ollut exä jonka kanssa erottiin koska toinen halusi avioliiton ja lapset, minä taas en.Mentiin eri teille ja kumpikin on onnellisia tolallaan.

Itselläni on ollut jo vuosikausia koira yhteishuoltajuudessa eksäni kanssa. Koira on kummallekin yhtä rakas ja yhdessä aikanaan hankittu. Koira ei kärsi mitenkään mistään "eestaas pompottelusta", vaan sillä on kaksi tuttua ja rakastavaa kotia, jossa on sille tuttuja rakkaita ihmisiä. Minusta tämä on täysin luontevaa ja ymmärrettävää, enkä ymmärrä miten tästä voi saada jonkun mustasukkaisuusongelman? Kyllähän nyt hyvänen aika ihmiset ovat yhteydessä eksiinsä myös lapsien takia. Miksi ihmeessä se koira tai muu eläin ei saa olla toiselle rakas, mutta lapsi saa olla?? Ei-eläinihmiset eivät vaan kertakaikkiaan ymmärrä, miten rakas ja tärkeä se oma eläin voi olla, ja että se voi olla se "oma" usemmallekin ihmiselle kuin vain yhdelle. Aloittajalle nyt vaan järkeä käteen tuohon tilanteeseen, ja nauttimaan siitä, että välillä taloudessa on koira ja välillä ei.

Kaikki sympatiat aloittajalle, tiedän miltä susta tuntuu, kauan oot jaksanu! Mulla oli kans samanlainen tilanne alussa nykyisen kanssa, hän hoiti välillä exänsä koiraa koska tän oli joka viikonloppu pakko päästä dokaamaan ja millon minnekkin. Tiesin hyvin että heidän juttu oli ohi ja miten mun mies tästä muijasta puhu ni ei olis todellakaan ollu pelkoa mistään pettämis jutuista :D tää kyseinen muija on kyl ihan täysin lortto, tiedän hänet ja oli monesti pettänyt mun miestäkin heidän yhdessä olon aikana. Hauskinta tässä viel oli et he eivät ollu hankkineet koiraa silloin kun he olivat yhdessä vaan tää ämmä oli ottanut sen vasta eroon jälkeen ja mun mies oli ottanut sen sitte välillä hoitoon. Aluks oli mullekkin ihan ok koiran hoidot koska tiedän mun mieheni olevani tosi eläin rakas ja olen itsekkin mutta koiraa ei raaskita itse hankkia koska matkustellaan paljon ja suunnitelmissa varmaan parin vuoden sisällä lapsia ja pelkään koiran puolesta että lapset "leikkii" koiran kanssa eivätkä ne osaa kunnolla varoa lemmikkejä joten koira voi tulla kaltoin kohdelluksi jos ei itse koko ajan vahdi. Meillä meni päälle puoli vuotta kun sitte rupes tulemaan jotain riitoja koiran hoidon takia, joskus rajoitti meidän menemisiä joten puhalsin pelin poikki, sanoin vaan et nyt ei enää käy. No kaikista hienointa tässä oli että sain vihat niskaani mieheni exältä ja tää tuli sitte repimään päätään baarissa muutamaan otteeseen koiran hoidon kieltämisen jälkeen, että mä olen rikkonut heidän välit ja mä olen mustasukkanen huora ym. hohhoijaa, kuka tässä on mustasukkanen ja varsinki huora? lopuks meni niin kovin hermo et löin sitä turpaan ku se heitti mua röökiaskilla ja soitti suutaan. No sehän ei vieläkään ymmärtäny antaa olla vaan teki siitä sovittelu jutun jossa jouduin maksamaan sille, ei kyl haitannu yhtään, kyl siitä huvista makso eikä se ämmä edes tajuu et ollaan oikeesti hyvin tienaavii ku molemmat hyvissä duuneissa, haha, ihan oikeen sille! Oltiin samassa koulussaki tän ämmän kanssa mut opiskelen aikuispuolella ja oon niin vähän koulussa et näin sitä onneks harvoin. Niin kaiken lisäks tää rupes sit mun miestä viel syyttelemään jostain raiskaus jutuista ku oli niin vitun suuttunu kaikesta. ihan pimee ämmä, onneks mun mies on samaa mieltä ku ollaan tästä keskusteltu hehee ;) pistä peli vaan poikki, kyllä se mies ennemmin sut valitsee kuin eksänsä koiran, kaikkea hyvää sulle :)

HULLU!

Tehkää koiralle Salomonin tuomio! Koira puoliksi ellei jompi kumpi mukise. Se joka ei mukise saa koko piskin. Jos jmolemmat mukisee niin koira kahtia ja arvalla heitetään kumpi saa etuosan ja kumpi takaosan. Jos kukaan ei mukise niin koira puoliksi ja palaset hautaan.

Näin helppoa se on!

Mies toivoo exän ottavan takaisin ja koira on napanuora. Siksi se ei suostu siihen, että koira jää kokonaan teille tai exälle.

Mitä suurempi koira sen suurempi Ongelma..
Mulla loppui hyvä suhde kun Hän ei luopunut Suuresta Haisevasta koirastaan..
Minä tiedän että olin parempi seksikumppani kuin hänen koiransa mutta kun aina sänkyvaatteet HAISIVAT koiralta niin minun mitta tuli täyteen!!
Minä INHOAN koiran Kusetusta, Paskaa, ja kaikkea "rakkautta minkä koiranomistajat "lemmikeilleen antavat.. Puolueettoman Tutkimuksen mukaan Suomalaiset Tuhlaavat yli Miljardi Euroa lemmikkeihinsä.. On tämä niin Sairasta..
Ystävällisin terveisin Luonnoneläinten Ystävä.. myös Huumekoirien, näkövammaisten koirien ja muitten Hyötykoirien Ystävä..

"tipi tii" hanki oma eläämä. Et sitten älynnyt alussa tilannetta. Turha valittaa jos sotkee itsensä elämää suurempiin asioihin.

Hitto että tälläiset lapselliset angstiviestit eksistä ovat perseestä ja naurettavia. Eksien ei tarvitse olla mitään kertakäyttöihmisiä, jotka dumpataan ja kuopataan heti eron sattuessa, niinkö sinäkin teet?/Niinkö sinä haluat itsellesi käyvän?
Itseäni ei vanha suola ole janottanut, mutta pystyn silti kaveeraamaan jokaisen eksäni kanssa ja vain aniharvoja moinen on haitannut.
Jotkut saattavat sitäpaitsi pitää eläimistä enemmän kuin lapsista ja eläimetkin ovat persoonia, eivätkä samasta puusta veistettyjä klooneja.

Hauskinta kirjoituksessasi oli lause "tuntuu että minä en riitä ja jotain vanhasta suhteesta pitää saada vielä sitä paikkaamaan."
Se jotain on siis koira. Saako koira enemmän huomiota ja rapsutuksia, leikkiikö miehesi liikaa koiran kanssa? Mitäs jos itsekin koittaisit pitää siitä koirasta ikäänkuin se olisi myös sinun.

Sano miehelles, et haet ja viet koiran eksälle/ltä. Jos ei tämä järjestely sovi hälle. Haku- ja vientireissuilla on joku muu tarkotus ku koira!!!! Onnee yritykselle. Tämän jälkeen voit rauhassa sopeutua koiran viikkovierailulle ja opetella välittämään koirastakin. Tai huonommassa tapauksessa, pistää mies pihalle.

Voi koiraihmiset hankikaa elämä ihmisten kanssa!

Hukkaa se piski johonkin kun näyttää olevan V: tärkeä

Sinä vaan ilmoitat että mikään kirppukasa eitule teille-

lakimiehet jotka kuitta hunajaa, eihän vuffen saa olla ikävä.
ONKO oikeasti mitään järkeä?

dumppaa se äijä, ei oo normaalia

Koira on koira,ei sitä saa inhimillistää.Jos sinun ja kumppanisi suhde on hyvä,niin ku kirjotuksestasi ymmärsin,sopeudu tilanteeseen.Kahden Ambullin omistajana,en kyllä näkis mitään syytä riepottaa koiraa paikasta toiseen,se ikävä kyllä stressaa koiraa,vaikka se häntä heiluis miten molemmissa paikoissa.Koirat on ihmisen alapuolella.

Se panee sitä sun eksääs. Panee panee. Sillon sellanen panoluukku, johon se menee paneen sitä, kun se muka ulkoiluttaa sitä koiraa. Joten älä ole ollenkaan mustasukkainen, sitä koiraa se ei pane.

Sinun täytyy ryhtyä naiseksi koirana. Pidätkö doggy-stylestä?

Voi lässyn lää. Koira sitä ja koira tätä. Tässä on kyse kahden ihmisen välisestä asiasta, ei siitä et kärsiikö Rekku jos sitä kuskataan ees taas.
Ilmeisesti tuo koira on tekosyy nähdä entistä kumppania joko miehellä tai naisella. Joku ei ole päässyt eron yli.
Ja jos ukko ei halua missään nimessä koiraa koko aikaiseksi, niin ei se kovin rakas voi olla, lähinnä tekosyy. Voihan sitä moikkailla ja jutella jos näkee exäänsä jossain, mutta tollainen säännöllinen tapaaminen on aika loukkaavaa uutta kumppania kohtaan. jos on erottu on erottu ja aloitettu uusi suhde sen pitää olla sit se tärkein. Ja eläin on eläin, siihen kiintyy, mutta sen myös unohtaa.
Jos koira on tärkeämpi kuin uusi kumppani, heivaa ukko pihalle.
Tuo oli hyvä neuvo, hae ja vie itse se koira exälle, niin näet sopiiko se molemmille, jos ei jommasta kummasta ole hyvä idea, niin siinä on muuta takana. En kyllä itsekään kattelis mitää exän haisevia rakkeja nurkissani. Ottaisin ennemmin oman koiran, sen hajuja ja pa.koja jotenkin sietäis.

Yhdestä hurtasta päästiin jo

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013060117097425_uu.shtml

Sinä olet mustasukkainen avomiehesi exästä, koira on tässä ihan toisijainen juttu.
Yksi elämän suurista oivalluksista on se, kun ymmärtää ettei yksi ihminen voi täyttää toisen kaikkia tarpeita. Parisuhteen voimia on keskinäinen luottamus ja arvostus toista kohtaan. Toista ei voi omistaa ja kun yrittää kahlita toisen, hänet menettää. Omistamisella en tarkoita pettämisen sallimista, uskollisuus kuuluu luottamukseen. Miesten kuuluu saada tehdä kavereiden kanssa miesten juttuja ja naisen jutella naisten asioita ystäviensä kanssa. Jos avopuolisollasi olisi lapsi, tilanne olisi ihan sama, usko pois. Yrität vain uskotella itsellesi muuta. Luota avomieheesi ja anna hänelle mahdollisuus pitää jotain menneisyydestään. Sinun ei sovi sitä häneltä kieltää ja kuten joku jo totesi koiran elämä on rajallinen.

Sika !

Eikö kukaan vieläkään tajua että tämä on pelkkää provosointia ja huuhaata?

toi juttu ei varmaan koirastakaan yhtään kiva

Meillä aivan sama tarina takana,kuin aloittajalla. Aluksi minuakaan ei vaivannut asia ollenkaan, lähinnä pidin miestä vastuuntuntoisena. Mutta myöhemmin yhteenmuuttamisen jälkeen siitä tuli jatkuva riidanaihe ja murhe. Inhottaa vaan ajatus,että niillä on jotain yhteistä rakasta, jonka takia nähdään viikon välein. Olen myös pyytänyt, että koira jäisi jommalle kummalle pysyvästi, mutta kumpikaan ei suostuisi siitä luopumaan. Koskaan en haluaisi vaatia miestäni minun takia luopumaan koiran näkemisestä, mutta hän tietää, että en pidä ajatuksesta jossa elämme jatkuvasti kolmiodraamaa. Koira on ihana, mutta sekään ei minua täydellisesti tottele johtuen siitä,että en ole sen emäntä ja se on aina aika ajoin vaan meillä. Koiran parhaaksi olisi,ettei sitä pompoteltaisi, mutta selkeästi kumpikaan ei ole valmis luopumaan kokonaan koirasta.

Ehkäpä asia muuttuu,kun me hankimme yhdessä koiran ;)

Meillä aivan sama tarina takana,kuin aloittajalla. Aluksi minuakaan ei vaivannut asia ollenkaan, lähinnä pidin miestä vastuuntuntoisena. Mutta myöhemmin yhteenmuuttamisen jälkeen siitä tuli jatkuva riidanaihe ja murhe. Inhottaa vaan ajatus,että niillä on jotain yhteistä rakasta, jonka takia nähdään viikon välein. Olen myös pyytänyt, että koira jäisi jommalle kummalle pysyvästi, mutta kumpikaan ei suostuisi siitä luopumaan. Koskaan en haluaisi vaatia miestäni minun takia luopumaan koiran näkemisestä, mutta hän tietää, että en pidä ajatuksesta jossa elämme jatkuvasti kolmiodraamaa. Koira on ihana, mutta sekään ei minua täydellisesti tottele johtuen siitä,että en ole sen emäntä ja se on aina aika ajoin vaan meillä. Koiran parhaaksi olisi,ettei sitä pompoteltaisi, mutta selkeästi kumpikaan ei ole valmis luopumaan kokonaan koirasta.

Ehkäpä asia muuttuu,kun me hankimme yhdessä koiran ;)

ajattele sit ku teil on lapsia...varmaan seuraavaa ärsyttää ku joudutte sopimaan lapsen menoista ja tuloista...

Kylläpä kuulostaa lapselliselta olla noin mustasukkainen koiralle.Jos et ymmärrä miksi koira on vuorotellen ihmisillä jotka siitä välittävät, ja joista se välittää, niin ei sinulla kyllä itsellä ole tärkeää lemmikkiä ikinä ollutkaan.Jos suhteessa on kaikki hyvin ja exän suhteen ei tarvitse murehtia, niin älä väkisin niitä ongelmia etsi. Miehesi ei haikaile vanhaa suhdettaan vaan haluaa tietysti viettää aikaa rakkaan lemmikkinsä kanssa.Ja niille jotka sanovat ota uusi koira, no, eipä teilläkään mitään käsitystä mistään tärkeästä ole.

meillä hiersi exän ex akka, joka kolkutti ovea joka päivä. Ero tuli, uus akka ukolla. mitenkähän elo taas jatkuu... riippuvuutta tuo on, jos koiran perässä juoksee VIELÄKIN!

Mies ei suostu ottamaan koiraa kokonaan itselleen, koska tietää että koira on yhtä tärkeä myös sille ex-naiselle. Tuohan on ihan päivänselvää. On teillä monilla aivan ihme käsityksiä eläimistä, niihin kiintymisestä ja myös suhteista eksiin. Miksi ihmeessä sen eksään yhteydenpidon tarvitsisi tarkoittaa jotain erikoista? No, täytyy vaan toivoa, että kukaan tommonen ymmärtämätön ei-eläinihminen ei ikinä yritä tulla mun mieheksi.

No mulla on ihana rakas koiruus. Erotessamme exä ehdotti, että toisin sitä hänelle hoitoon muutaman kerran kk, koska onhan koiruuteni hänellekin rakas yhdessä asuessamme otin. Ja ajattelinkin, että mikä ettei...Kuitenkin, huomasin ihan samaa, että mies alkoi pitää koiruutta tekosyynä tavata, kasvatella kuvitelmia, että palaisin takaisin yms. Lopetin koiran viemisen hänelle.


Mutta miehesi exän ja koiran suhteen,,,,mielestäni se kumpaa koira piti suhteen aikana "lauman johtajana" pitää koiran ja toinen luopuu. Luopumista helpottanee samanlaisen pennun ottaminen. Ymmärrän, että rakkaasta perheenjäsenestä ei luovu mielellään, mutta kyllähän tuo kuitenkin kuulostaa jotenkin, miten sen nyt sanoisi, "ei normaalilta ja terveeltä riippuvuudelta". Täytyyhän vanhempien (myös heidän, jos heillä on tai tulee olemaan lapsia) "luopua" joskus lapsistakin, antaa heidän elää omaa elämäänsä ja joskus se lasten elämä voi viedä hyvinkin kauaksi vanhemmista, eikä voi tavata kuin harvoin.

Kissa tai sanoisinko, että tässä tapauksessa koira pöydälle ja ostaisin samanlaisen pennun itselleni! Ja sitten, jos kaveri ei luovu entisen koiran tapaamisesta jättäisin miehen. Tietysti ero minun ja ilmeisesti sinun suhteen on se, että minä olen koiraihminen ja minulla itselläni on pian kaksikin koiraa, joten menettely istuu minulle hyvin, ehkä se ei sinulle niin hyvin istuisi. Koiranpentua ei kannata ottaa, jollei halua sitä pitää koko sen elämän ajan! Älä sinä ota, jollet koiraa halua.

Ootko pässi. Toihan vaan todistaa sen että mies tuntee vastuuta ja on valmis ottamaan myös vastuun teidän yhteisestä perheestä tulevaisuudessa. Varsinkin toi kertoo aika paljon siitä tilanteesta jos teillä sattuu joskus tulemaan ero ja teillä sattuu siinä tilanteessa olemaan lapsia. Mikä helvetti teitä naisia vaivaa. Se mies on sun kanssa, eikä se exän. Taitaa taas olla kyseessä itsetunto-ongelmat.

Tuttu kuvio, koira on tekosyynä että voi käydä naimassa eksää. kyllä eksät on yleensä parhaita panoja. Kun se nainen ei saa sun miestä niin saa ainakin kunnon seksiä. Ovela mies, toivottavasti koira elää vielä pitkään, koska se menisi liian pitkälle että ottaisin toisen yhteisen koiran, silloin jäisivät kiinni.

Vaikutat hölmöltä kun roikut moisessa miehessä jolle eläin on ihmistä tärkeämpi.

Eläimet on ihanii =) :)

Pistä se valitsemaan,sinä tai koira ja exä.

Ajokoirasta olen kuullut , mutta Erokoira... :D

Jännä että tämä tuli etusivulle heti seuraavana päivänä aiheesta tulleen 5D-dokumentin "Puolet koirasta on minun" jälkeen...
Taas yksi näitä ylläpidon omia aiheita että saadaan keskustelua. Sama on jouluna ja pääsiäisenä kun pienituloiset valittavat ettei heillä ole varaa viettää kyseisiä juhlapäiviä. Joka vuosi samat aiheet tiettynä ajankohtana.
Jos Suomessa oltaisiin oikeuden päätös tuosta tapauksesta saatu, olisi siitä kyllä uutisoitu aika rankasti, koska Britannian ensimmäisestä tapauksesta tehtiin kokonainen dokumentti...

Tottakai on samat aiheet, kun asia on ajankohtainen. Miks se jotain häiritsee vaikka aloitus olisikin ihan keksitty, kun keskustelua riittää ja samanlaisia kokemuksia ihmiset jakaa.

Nämä koiraihmiset ajattelee vaan sitä koiraa ja eksää, tottakai se on just noin. Annas olla jos sattuu omalle kohdalle, niin tuskin riittää ymmärrystä entisille tai entisten yhteisille koirille.
Usko vaan että tekosyy olla yhteydessä entiseen, jommalla kummalla tai ehkä molemmilla. Kysy ukolta suoraan kumman kaa, sinun vai koiran? Olet näin kauan sietänyt tollaista, nyt on äijän huki olla ilman koiraansa ja sinun kanssasi tai valita se hurtta. Koita kumpi on sille rakkaampi exä koirinensa vai sinä? Juttele tästä asiasta, sano sille suoraan mitä ajattelet.
Tai keksi joku mikä ärsyttää miestäsi, vaikka aina kun koira on teillä niin lähde jonnekkin tapaamaan jotain entistä, sano että sun pitää muistella menneitä joka toinen viikonloppu, Koska saathan sinäkin pitää yhteyttä entisiin sehän on ihan luonnollista, niinhän täälläkin palstalla sanotaan, ei siihen mitään koiria tekosyinä välttämättä tarvita.

Koira käymään? :DDDD, voi hyvänen aika sentään, jätä tollanen mies, eihän tuo täysjärkinen ole :DDDD

Vai että koirasta ongelma,he,he kaikkea se helle teettää,siihen on yksi ja ainut oikea ratkaisu?,mutta se pitää itse keksiä:):):)

Laita kävelemään molemmat,ei tuo ole normaalia .Mies pitää ex;änsä koiran varjolla.Kyllä varmasti löydät koirattomankin miehen.

Koira on koira, eikä taatusti kaipaa sitä toista eronnutta osapuolta. Hei haloo...jätä tuollanen. Menee pikkasen liiallisuuksiin, kun eläimiä pidetään kuin ihmisiä. Ei niitä tietenkään saa kaltoinkohdella, mutta järki käteen.

Elääköhän näistä "neuvojista" kukaan oikeasti parisuhteessa? Siis näistä jotka neuvovat jättämään miehen tai vaativan sen valitsemaan tuon takia? Luultavasti itse ovat kyvyttömiä ihmissuhteisiin ja ennen kaikkea empatiaan.- Monilla on nykyään yhteishuoltajuus eläimestä ja ainakin koirat tykkäävät tavata molempaa entistä omistajaansa.

Jos olisin kyseisen aloittajan mies, tekisin viisaasti jos vaihtaisin naista ennen kuin lapsiakin ehtii tulla. - Voisi muuten olla aika vaikeaa yhteishuoltajuus erotilanteessa ihmisen kanssa joka ei pysty ajattelemaan kuin itseään!

Ehdotan, että hankit itsellesi oman koiran, ei uhmamielessä, vaan ihan itsesi takia. Voi olla, että ex-tyttöystävän koira ei tule toimeen sinun lemmikkisi kanssa. Siinä sitten punnitaan asioitten tärkeysjärjestys. Myös puolisosi suhtautuminen koiran hankintaasi kertoo paljon. Koira ei elä ikuisesti, mikä mahtaa olla puolisosi asenne sitten, kun ex-tyttöystävän koirasta aika jättää. Palaako hän entisen heilansa luo silloin?

Ota sinäkin koira ex-poikaystävän kanssa tai jonkun muun miehen kanssa. Keksi joku tekosyy miksi....

Itsellä ollut "yhteiskoira" jo 8vuotta eikä mitään ongelmaa koskaan ollut. Ei todella olla yhteyksissä exän kanssa muulloin ku koira vaihtaa paikka ja puhutaan vaan koirasta, kun kummallakin oma elämänsä ja kumppanit..kumpikaan ei vaan koskaan halunnut kokonaan luopua koirasta. Koira myös paljon vähempi yksin nyt kun kumpikin tekee vuorotyötä ja päivät pitkiä. Nykyinen mies ei koskaan valittanut asiasta...järetöntä ja turhaa olla mustis koirasta saati exästä..kaikillahan sellasia on ja menneisyys ja eihän niistä ois erottu, jos yhdessä haluais olla vai kuinka?!

Jos viesti ei ollut vitsi siis ap. kerron oman tarinani. meillä oli miehen kanssa yhteisomistuksessa viisi koiraa, ei mitään kenneliä vaan ihan kotikoiria ja meidän lemmikkejä. ero tuli ja mies ehdotti yhteistä huoltajuutta koirien kanssa. sanoin, että sopii. aluksi kaikki meni hyvin, mutta mies löysi uuden naisen. kaikki muuttui mies soitteli mihin aikaan vain ja sanoi, että tulee hoitamaan koiria ja on ikävä niitä. ihmettelin kovasti asiaa ja sanoin pidetään siitä kiinni, mitä on sovittu. ei mies antanut periksi, soitteli ja häiriköi jatkuvasti. syy oli , että niin ikävä koiria. olin todella ihmeissäni. sanoin miehelle, että meidän täytyy keskustella asiasta kolmistaan, että mitä tehdään. no se ei tietysti sopinut. otin yhteyttä naiseen ja sanoi tiesikö, että mies soittelee jatkuvasti minulle koirat tekosyynä. nainen ei tiennyt, kertoi että hän oli paljon hoitanut koiria ,kun olivat olleet heillä. ehdotin miehelle, että maksan hänen osuutensa koirista pois, ei sekään käynyt. viimeinen niitti oli se, kun tulin jonain kertana kotiin töistä niin mies on minun makuuhuoneessani kännissä ja yrittää raiskata minut. mies söpöttää on niin ikävä ollut sinua enkä välitä yhtään toisesta naisesta. siis en tiedä miten mies oli sisälle päässyt, mutta siellä oli. pelkäsin todella
paljon. pääsin pakoon ja soitin poliisit. koirat olivat silloin ulkotarhassa. loppuhuipennus: pääsin miehestä eroon kun maksoin tuomarin kautta kaikkien koirien nykyarvon. mies yritti kaikin tavoin vielä pullikoida vastaan, ettei myy osuuttaan. ei auttanut mikään, olisin muuten tehnyt rikosilmoituksen edellä olevasta asiasta. talooni vaihdoin kaikki lukot ja uusi hälytysjärjestelmä. lisäksi ostin kaksi kaukkaria. kyllä exä pysyi kaukana minusta ja jätti minut hyvin kevyesti rauhaan eikä enään koiriakaan ollut ikävä. heh. ja tämä tarina on tosi.

hah, heh ja hih empä voi muuta sanoa.

Joskus kauan sitten minulla oli sama tilanne. Olimme pitkäaikaisen tyttöystäväni kanssa hankkineet koiran. Meillä tuli kuitenkin ero ja sovimme että koira jää hänen luokseen. Molemmat olimme kiintyneet koiraan, joten pari vuotta kävin pyynnöstäni noutamassa sen, kun lähdin maalle ja mökille. Minusta se oli hyvä järjestely siihen tilanteeseen, kun minulla ei ollut uutta vakiosuhdetta.
Kuitenkin lopulta tajusin luopua viikonloppuisännyydestä, kun exäni alkoi perustamaan perhettä. Olihan se ikävää luopua yhteisestä ajasta koiramme kanssa, mutta exän uusi mies sai minut ymmärtämään luopumisesta.
Vieläkin ajattelen sitä koiraa, mutta on varmasti jo kuollut kahdenkymmenen vuoden jälkeen.

Tämä on juuri tätä roskaa. Mitä ihmettä koirasta pitää tällaista meteliä pitää. Antakaa se jollekin tai tappakaa pois. Vapautukaa ja tehkää lapsia. Koirien pitäminen on korvike. Terve ihminen huolehtii ja suree lapsien asioita. koirista tällainen meteli on lähellä hölmöilyä.

:D

Kyllähän se koira on varmaan tärkeä miehellesi mutta oiskohan asia sittenkin niin , että mies ei halua luopua kokonaan exästä tai toisin päin .
Koira on hyvä tekosyy asioille . Halutaan kaikesta huolimatta kuulua toisen elämään tavalla tai toisella :)

Kurja tilanne aloittajalla, mutta ole kärsivällinen - lopussa kiitos seisoo. Sinä elät varmasti pidempään kuin se piski :)

Olet epävarma suhteestanne. Muuten et olsi moisesta pikkuasiasta tehnyt ongelmaa. Haluat valta asiat, joiden kanssa miehesi on tekemisissä. Tervettäkin? I don't tuonkaltainen so!

Miten toi voi ärsyttää nii hemmetist?
Käyn minäkin kattomassa hankkimaani maatiaiskissaa vanhempien luona, mielelläni ottaisin sen mukaani ellei olisi ulkokissa. Eikä kukaan estä mua käymäst kattomas sitä.
Ja jos on monta vuotta tottunu elämään jonkun asian kanssa, niin siitä ei niin helpolla luovuteta.
Enemmän ärsyttää ihmiset jotka hankkii kotieläimen kun ne on yhdessä ja sit kun tulee ero niin pitää kokonaan hankkiutua eroon siitä kotieläimestä koska se muistuttais liikaa toisesta. Kotieläimen hankitaan jos on varma ettei luovu siitä heti kun tulee hankala hetki vastaan.
Kotieläimestä tulee ikään kuin oma lapsi, tietää et se rakastaa takaisin ja se ei jätä niin kuin ihminen tekee. Eli sun jätkällä on varmaan semmonen "side" siihen koiraan ettei halua luopua siitä.
Nii elä hermoile!

tommoset äijät panee koiria lemppaa e helvettiin koirat haisee pahalle..

...ttu, ampukaa ittenne, nii ei tarvi miettii, erokoirii tai muutakaa..

VOE helevetti ku on ihmisillä ISOT ongelmat!

Get life.

Hau hau, sanoi hauva ja pyysi isäntäänsä allekirjoittamaan lakialoitteen kielivapaudesta.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/131

Taitaa se koirakin vaistota, että jotain pientä säpinää on vielä miehelläsi ja tämän exällä, kun oikein vuoroviikoin pitää päästä tapaamaan koiran toimiessa välikappaleena. Itse asiassa tarinassa on hieman humoristisiakin piirteitä, eikä sen maailman nyt tarvitse kaatua koiranvaihdoista, pääasia että kaikki voivat hyvin, koirakin.

Täähän on nyt kuin keskustelu miehen lapsista. Mutta tietysti, koira on perheenjäsen ja rinnastettavissa lapsiin.

Kyse ei ikinä ole missään nimessä siitä, ettet sinä riitä. Miehellesi koira on rakas, ihan niin kuin sinäkin. Parisuhteeseen kuuluu kunnioitus toista kohtaan, kompromissit ja keskustelut.
Miehesi tapaa koiraansa, joka on hänelle rakas. Miksi hänen pitäisi luopua siitä, jos et löydä muuta perustetta, kuin omat pienet vainoharhasi vanhan suhteen puolesta.

Jos teillä olisi jotain yhteistä ja suhde olisi ohi, oli se perheenjäsen lapsi tai koira. Eikös sitä molemmat kaipaisi, sinäkin?

Minä kyllä hankkisin ihan oman hauvan jota paiaisin ihan ite. Joo, yhteishuoltajuus ex-sän kanssa? Ei, käy siinä on kiinni entisessä koko ajan ja se kyllä häiritsee jo uutta suhdettakin ikävästi. Joten oma koira jota paiata on paras ratkaisu tähän asiaan.

Mee hoitoon

Koirasairaat ihmiset.Ei muuta kun rakki piikille.

Älä oo mustis vaan ota huomioon ,et nykyinen äijäs hoitaa koiraansa velvollisuuden tunteesta

nainen tarvii miehen kaiken huomion,koirakaan ei saa tulla siihen väliin..ei miehen
exät...lapset..kaverit..anopit ym ym ym ym..

vitun daijulla taitaa olla HK:n sinisestä pikkupilisenä paljonkin kokemusta...heh.heh.

Koira niinkuin ihminen kyllä sopeutuu paikkaan kuin paikkaan.Voi kysäistä miksi koiralla on ihmisvanhemmat?

Ehkä ne ihmiset eivät osaa päästää irti vanhasta suhteesta tai jompikumpiheistä.Aika harvalla varmaan koira näyttelee lapsen osaa tai on niin rakas ettei siitä osaa luopua.

Luovuttava on joskus kuitenkin.

Tiedän yhden naisen joka ei osannut päästää irti ja koiralla oli yhteishuoltajuus... on kai vieläkin.tapa sekin tietysti pitää toista pannassa ja yhteydessä eronkin jälkeen.

Tiesit alusta asti tosta nk. erokoirasta. Ja toisekseen, koira on tärkeä kumppanillesi.
Joten musta on jotenkin koomista tässä vaiheessa alkaa tosta nitisemään.

Toisekseen, ei ne koirat niin kauan elä, ettet "loppuaikaa" kestäis.

Jotenkin kuullostat kontrollioivalta ja mustasukkaiselta. Ja ei hirveesti näy olevan itsetuntoakaan, kun pitää itseään mennä koiraan vertaamaan, ja siitä olla mustasukkainen... voi hyvää päivää!

Ja kyllä, olet lapsellinen!

Ymmärrän hyvin tunteesi. Minuakin varmaan loukkaisi tuollainen ainakin aluksi. Ikävä tosiasia vaan on,, että vaatimalla emme voi saada toisen rakkautta osaksemme. Itselläni kävi niin, että mieheni oli se vaativa osapuoli ja kiistakapullana lapset - varsinkin aviossa ollessamme. Minun olisi pitänyt olla aina valmis antautumaan hänelle, jolloin hän sattui sitä haluamaan - ilman, että hän edes paljasti toivettaan. Lapsemme hän koki kilpailijoinaan. Mitä enemmän hän vaatimuksiaan esitti, sitä vastenmielisemmältä tuntui parisuhteen takia luopua yht'äkkiä suunnitelmistaan ja mennä hänen pillinsä mukaan.
Apua asiaan voi löytyä yllättävältäkin taholta. Tämä voi vaikuttaa nyt tosi kummalliselöta eikä tätä tarvitse niellä: Mitähän jos alkaisit jutella tuoh exän kanssa, kysellä häneltä asioita ja tutustua häneen. Kenties se ei anna mitään, mutta on olemassa mahdollisuus, että saatte toisistanne todella hyvät ystävät, sillä onhan teillä "yhteistä" . (ainakin tuo koira ja mies jos eii muuta)
Voisit vaikka kysellä exän kantaa, mikä aikanaan heidät toi yhteen, miksi he hankkivat koiran, mitä koira heille merkitsee yms.
En väitä, että tämä tällainen olisi ensinkään helppoa, mutta mahdotontakaan se ei ole.

Hei vaan. Onpa jännä että koiran vaihto toiselta toiselle ei aluksi haitannut ja nyt on alkanut haitata? Arjessa voi tulla eteen pahempiakin ongelmia kuin yksi suloinen koira.
Täältähän ne hyvät vastaukset tulevatkin. Herää kysymys minkä ikäinen olet? Vähän lapsellista touhua. Itellä ja läheisillä on ollut ihan oikeitakin ongelmia mm. vakavien sairauksien muodossa. Hiukan suhteellisuudentajua hyvä nainen.

Et kai sinä, sisko hyvä, rupea sietämään jotain likaista rakkia huushollissasi yhden vaivaisen äijänkäppyrän takia! Potkaise elukka pihalle. Ja jos se ukko ei tule toimeen ilman sitä, niin heitä heppu ulos sen elikkonsa perästä. Mitä teet miehellä, jolle joku eläin on ihmissuhdetta tärkeämpi? Et kerta kaikkiaan mitään. Ja tätä ei sinulle sanonut toinen nainen vaan mies, jolle oma vaimo on rakkaampi kuin kaikki maailman karvakuonot ja kakkahännät yhteensä.

Kun koira on hankittu siintä pitää, pitää huolta.Koira on täysin omistajiensa armoilla.
Jos molemmissa hoitopaikassa lenkeilytetään vähintään kolmekertaa päivässä ja leikitään niin kyllä koira nauttii. Koska se voi olla raskasta jatkuvasti ulkoilla koiran kanssa niin vuoroviikot on oiva tapa hoitaa koiranhoito kun välillä,saa tehdä muutakin kuin ulkoiluttaa koiraa. Tiedoksi, itse ulkoilutta koiraani 8h päivässä koiran ehdoilla. Koira voi tosi hyvin uskoo eikä tee tuhoja ja minullakin kunto on tosihyvä jatkuvan ulkoilun vuoksi. Sopikaa vaihdot muulla tavoin ei exän tarvitse kotiisi tulla.

Elukka monttuun

Veljelläni oli sama kuvio. Noh, uusi tyttöystävä taisi lopettaa tämän "yhteishuoltajuuden". Muistan kun veli kertoi tästä "koira vuoroviikoin hoidossa". Mielessä mietin vaan että mitä helll**ttiä.!! aika huvittavalta se tuntu. Mut selkeesti halus vaan pitää yhteyttä siihen exään kun tuli jätetyksi. Se oli varmaan joku epätoivon viimeinen aste, "meillä on koiran yhteishuoltajuus!" :D

Jos suhde on luonnollinen, kestää se myös exän olemassaolon. Ja koiran. Jos noin kovasti ärsyttää, ehkä on syytä lähteä suhteesta ja opetella ihan aluksi elelemään vain itsensä kanssa.

Säälittävän naurettava tilanne. Ihmiset seurustelevat eläimen kanssa ja asuvat toistensa kanssa.

Tääl on hauskoja neuvoja. Pitää ottaa toisen tunteet huomioon, tehdä konromisseja, jos äijä tykkää tavata exäänsä ja koira on tekosyynä, niin sekin pitää suvaita ilmeisesti? Kaikki miehen puolelta pitää ymmärtää ja kestää, muuten on lapsellinen, mustasukkainen ja ties mitä.
Tämän naisen pitää siis kärsiä mitä vaan mutta miehen ei pidä ottaa toista yhtään huomioon. Kun on niin eläinrakas ja vastuuntuntoinen koiraansa kohtaan. Mutta ei silti halua ottaa koiraa kokonaan itselleen, niin koirarakas kun on?
Kyllä se jo kertoo mistä on kyse?
Jos mies on rakastunut naiseen, niin hän varmaan huomioi hänen tunteensa ja jättää exät ja rakit menneisyyteen. Ja hankkii heille oman koiran jos myös tyttöystävä niin haluaa. Kyllä ihmissuhteet on aina ensimmäisenä ja tärkeimpiä. ja entiset suhteet eivät kuulu kummittelemaan uuteen suhteeseen.

Tyhmää kuskata sitä koiraa paikasta toiseen......kas, kun ette asu kaukana toisistan-ne, ettei se koira sitten voisi tulla, kun se ex ei enää viitti tulla tuomaan, tai se sun nykyinen ei viitti enää hakea sitä koiraa sieltä toisesta paikasta..... Ja voitte sitten hankkia oman koiran, jos se siitä on kiinni, että sillä sun nykyisellä on oltava koira si-ellä kotonanne. Tai eroa siitä. Tai siis uhkaa erota, jos koira on mukamas sille mie-helle tärkeämpi.
Onko se miehesi edes yrittänyt sitten puhua asiasta sen exänsä kanssa ? Mua aina-kin ärsyttäisi moinen, jos mun rakkaalleen ja sen mahd. exällä olisi joku yhteinen koi-ra ja olisi muutenkin sama tilanne......ja koettaisin puhua sen kanssa asiasta.....

-Käy lopettamassa koira heti kun saat tilaisuuden,koska se voi johtaa teidänkin
liittonne eroon ja eläin kärsii vähemmän....:(

Olen kyllä muutenkin sitä mieltä että on aivokuolleisuutta ottaa kissaa isompi eläin johonkin kerrostaloluukkuun. Johan sen järkikin sanoo ettei siitä tule mitään. Joka päivä saa kuulla työkavereilta kuinka koira on kussut sisälle jne. Miten tyhmiä voi ihmiset olla. Itse en edes kehtaisi kertoa tuollaista koska se vain todistaa miten taidottomia ihmiset ovat pitämään huolta edes eläimistä. Sitten nämä samat idiootit tekevät vielä lapsiakin. No lopputulos on jo nähtävillä.

Jos et kerran ole mustasukkainen, niin miksi sitten et halua että mies on eksänsä kanssa missään tekemisissä? Ei tuo kuulosta kovin intensiiviseltä yhteydenpidolta, jos vain tuodaan koiraa toiselle hoidettavaksi.

Koira on MIEHEN paras kaveri. Koira on se otus joka tulee vierelle senkin jälkeen kun kaikki muut kääntävät selkänsä. Koira on miehille se jolle voi puhua, ja joka kuuntelee. Ehkä se ei aina ymmärrä kaikkea, mutta silti se ei koskaan unohda isäntäänsä.

SINÄ KATKERA ÄMMÄ et ymmärrä mitä koira voikaan merkitä miehelle. Jos et kestä sitä, lähde menemään. Kukaan täyspäinen mies ei vaihda ainoaa todellista ystäväänsä katkeraan akkaan.

Noin yksinkertainen asia ja ei osata ratkaista.Siis ukko koiransa kanssa exänsä luokse. Etsi sellainen joka ei ole läheisriipuvainen koirastaan.

Voi, miks pitäis koira viedä piikille? Koirahan on syytön ihmisten parisuhde ongelmille. Miks aina syytetään viatonta luontokappaletta? Ei tarvitse ottaa koiraa jos ei pysty edes käsittelemään omaa parisuhdetta. Minä kyllä pitäisin rakkaan lemmikin ennen kuin huonon puolison. Joten mies pellolle ja ihana elämä yhdessä rakkaan koiran kanssa se ei ainakaan petä ei löydy uskollisempaa kaveria kuin rakas koira jolta saa ehdotonta rakkautta joka näyttää aidot tunteensa.

EI OLE REILUA KOIRALLE TUOLLAINEN ELÄMÄ - KODISTA TOISEEN POMPPIMINEN ON VÄÄRIN! Tehkää valintanne.

Hehheh... Jos nyt yhdestä koirasta saa riidan aiheen, kannattaa pistää kantapäät vastakkain. Tosi lapsellista. Kyllä se on mustasukkaisuus, joka tuon aiheuttaa, ei se koira.

Just tuli hiljattain dokumentti jossa ihmiset ovat vieneet tämän koiran huoltajuuden erotilanteessa ihan naurettavuuksiin.

Amerikassa on jo yleisiä koirien huoltajuuskiistat, nyt sama on rantautunut myös Britanniaan. Dokumentissa kerrottiin kuinka eräskin pariskunta tappeli monen kymmenen tuhannen punnan edestä yhdestä koirasta. Koira oli muuten maksanut alle 100 puntaa mutta oli näköjään painonsa arvosta kultaa.
Yksi pari ajoi joka toinen viikko satoja kilometrejä noutaakseen tai tuodakseen koiran toiselle "yhteishuoltajista".

No, jokainen tyylillään. Ymmärrän toki että harmittaa menettää rakas lemmikki mutta en nyt lähtisi käräjille asti siitä tappelemaan. Aika hurjaa touhua.

Koiran elinikä = -10 vuotta.

Teidän suhteenne elinikä = toivoakseni enemmän kuin tuo. Koiralla on nähdäkseni ikää ainakin 5-6 vuotta?

Meilläkin on entisen kanssa tällainen koiran yhteishuoltajuus. Koira välittää meistä kummastakin, samoin uusista kumppaneistamme. Kun mitään "oireita" ei ole tullut, tilanne voi nähdäkseni jatkua samanlaisena.

Hei, bella ja roni siellä koirien taivaassa, olitte parhaat ja uskollisimmat ystäväni kaipaan teitä valtavasti olitte onnekkaita koiria saitte hyvän kodin ja saitte elää pitkän onnellisen elämän teitä suuresti ikävöivä emäntänne. Toivon, että kaikki lemmikit saisivat hyvän kodin ja rakastavat omistajat. Näin toivoopi bellan ja ronikoiran kaipaava emäntä.

Mun mielestä on suorastaan lapsellista nykyajan touhua. Eläimet tulee tärkeämmäksi kuin ihmisten hyvinvointi. Vai onko tässäkin ihmisen itsekkyys siinä, että halutaan molemmat pitää koira. Ja koiran lauma aina völillä hajoaa, onko sekään sitte onnellista koiran elämää.
Mutta taas tästä tulee mieleen kun puhutaan koiran onnellisuudesta niin eikö tärkeämpää ole 1.sijaisesti taata nykyisen parisuhteen onnellisuus. Jos nykyinen kumppani ei ymmärrä toimintaa vuodesta toiseen niin kuka tässä kärsii eniten? Itse nykyinen suhde kärsii jos yritetään ymmärtää väkisin sellaista mitä ei ymmärrä. ja mitä ihmiselle käy jos se yrittää ymmärtää päivästä toiseen sellaista mikä ärsyttää? (Ja siinä kuvottaa se kun koiraa pidetään vauvana/lapsena). Onko terveys vaaka laudalla? Ja sen kaiken päällä myös keskivaikea masennus. Jaa mikä on tärkeämpää säilyttää koira itsellään vai nyk.kumppani? Ja kun puhutaan vielä siitä että koira on metsästyskäytössä. On siitä vielä vaikeampi irrottautua. Mä sanon suoraa että ei ole suoraselkäistä suomalaista miestä jos ei pysty toimimaan oikein. Terveet arvot ovat kallisarvoisia ja ne luovat tervettä elämää ihmisille. Ehkäpä ne terveet arvot ovat sumentuneet tässä nykyajassa kun eläimiä pidetään kuin lapsia. Ja sitten kun tulee tällainen tilanne, niin näissä tilanteissa näkyy mikä arvopohja on.
Ja mies ei nää tässä mitään väärää?
Putkiaivot?

Rakki puoliksi niin ei tarvitse riidellä.

Kuinka lie käynyt tässä tapauksessa? Vai oliko vain ylläpidon aloitus silloisen dokumentin pohjalta?