Tiedoksi

Mitä tapahtuu ateistin käsityksen mukaan kuoleman jälkeen? Loppuuko elämä kuolemaan? Sitten vaan maadutaan maaksi?

Inhoan käännyttämistä. Inhoan uskon tyrkyttämistä, lähetystyötä. Eikö jokaisen oma Jumala ole juuri hänelle se oikea?

Minun Jumalani asuu minussa, sydämessäni. Hän on turvanani, koska tarvitsen turvaa. En osaa selittää häntä.

Ei kannata hätäillä. Jos tuntuu, että on tehnyt liiaksi syntiä,(mitä se synti sitten lienee onkaan)niin helppoa on saada synnit anteeksi, kun kääntyy lestadiolaiseen uskonlahkoon. Siellähän annetaan sunnuntaiseuroissa kaikki edellisviikon synnit anteeksi. Eikö olekin helppoa :=)?

Tytteli kirjoitti:

Ei kannata hätäillä. Jos tuntuu, että on tehnyt liiaksi syntiä,(mitä se synti sitten lienee onkaan)niin helppoa on saada synnit anteeksi, kun kääntyy lestadiolaiseen uskonlahkoon. Siellähän annetaan sunnuntaiseuroissa kaikki edellisviikon synnit anteeksi. Eikö olekin helppoa :=)?

No, perhana...Pitääpä liittyä !

Sitten vaan ryyppäämään, rellestämään, ryöstämään, raiskaamaan, potkimaan vanhuksia, polttamaan omakotitaloja, jne....

Ja seuraavana sunnuntaina on sitten niin puhtonen olo että :)

Ehkei nyt kuitenkaan....taidan kantaa syntini, nykyiset (ja tulevat) ihan itse.

Maria kirjoitti:

Mitä tapahtuu ateistin käsityksen mukaan kuoleman jälkeen? Loppuuko elämä kuolemaan? Sitten vaan maadutaan maaksi?

Inhoan käännyttämistä. Inhoan uskon tyrkyttämistä, lähetystyötä. Eikö jokaisen oma Jumala ole juuri hänelle se oikea?

Minun Jumalani asuu minussa, sydämessäni. Hän on turvanani, koska tarvitsen turvaa. En osaa selittää häntä.

noin on asia.

Veikeämpi ajatus voisi olla se että tämä kroppa mikä meillä nyt on, on vain "vuokralla" ja kunkin velvollisuus on pitää siitä mahdollisimman hyvää huolta :)

Oikeastaan sitä ei kannata miettiä minne sitä joutuu kun täältä lähtee...
Siihen ei oikeastaan millään tavoin voi vaikuttaa minne (jos mihinkään) sitä joutuu.
Ainut mitä voi tehdä on koittaa elää mahdollisimman hyvä, itseään tyydyttävä elämä (en nyt tarkoita tällä sitä että pitäisi heittäytyä hedonistiseksi siaksi ja ruveta harrastamaan jotain sexi-orgioita :))

Tuntuu että joillakin ihmisillä on aivan hirveä pelko kuolemaa kohtaan.

Johtuuko se siitä että pelätään siirtymisen aiheuttavan mahdollista kipua ?
Vaiko siitä että ei tiedä minne on joutumassa ?
Vaiko siitä että ei näe enää läheisiänsä ?
Vaiko kaikista ?

Henkilökohtaisesti en pelkää niinkään kipua vaan sitä tunnetta että tiedostaa mahdollisen lähdön hetken olevan käsillä ja samalla miettii (ehkä vain sekunnin murto-osan ajan) kaikkea sitä mitä on tehnyt ja mitä olisi ollut vielä mahdollista tehdä.
Eli pelottaa ajatella että jos juuri nyt, juuri tällä hetkellä, yhtäkkiä potkaisisi tyhjää niin mitä kaikkea sitä on saavuttanut ja jäänyt saavuttamatta...

Jösses, tulipas outoa tekstiä...
No sellasta se on kun on juuri herännyt...

Meillä jokaisella on Jumala sydämessämme. Minulla ainakin.

Maria kirjoitti:

Meillä jokaisella on Jumala sydämessämme. Minulla ainakin.

Kerro minulle mihin avaruus loppuu. Jos se loppuu tiiliseinään, mitä mahtaa olla sen takana.

Muista, että Koraani ja Raamattu y.m. pyhät kirjat ovat ihmisten, tiettyyn tarkoitukseen kirjoittamia.

Vallanpitäjien välineiksi. Ja hyvä niin. Paavin piiri piti sitkeästi kiinni siitä, että maapallo on pannukakku. Mitäpä väliä sillä on. Pedofilia ja jyrkät kannanotot naispappeuteen antavat aiheen suhtautua varauksella ihmisten tekemiin kannanottoihin kaikilla alueilla.

P. Veli kirjoitti:

Kerro minulle mihin avaruus loppuu. Jos se loppuu tiiliseinään, mitä mahtaa olla sen takana.

Muista, että Koraani ja Raamattu y.m. pyhät kirjat ovat ihmisten, tiettyyn tarkoitukseen kirjoittamia.

Vallanpitäjien välineiksi. Ja hyvä niin. Paavin piiri piti sitkeästi kiinni siitä, että maapallo on pannukakku. Mitäpä väliä sillä on. Pedofilia ja jyrkät kannanotot naispappeuteen antavat aiheen suhtautua varauksella ihmisten tekemiin kannanottoihin kaikilla alueilla.

Osuit naulankantaan, etten paremmin sanois.