mä oon tosi yksinäinen.kavereita ei ole yhtään.kaksi hyvää on mutta ne asuvat satojen kilometrien päässä.he ovat ainoat jotka ymmärtävät ja välittävät musta..ädille ja isälle olen yks paskan hailee.kavereita oli vielä yläasteel mutta ne vain katosivat.luokkalaisistani en saa yhtään kaveria joka viettäisi vapaa-aikana aikaa kanssani.entiset kaverit pyytävät joskus harvoin korkeintaan juomaan,en halua juoda.mutta poltan silti.vietän päiväni koneen ääressä ja ehkä käyn kaupassa.en ole koneen äärellä koko päivää siksi että olisin riippuvainen,vaan siksi koska ei ole kertakaikkiaan muuta tekemistä.snoukkaan talvella jonkin verran mutta sekin jää pois koska kavereita ei enää ole...tyttöystävä oli,meillä oli kaukosuhde,ntapasimmekin jopa,sitten hän jätti mut noin vain...ilman hyvää syytä,vaikka rakasti minua.mä rakastan häntä vieläkin,mutta turhaa,koska en saa häntä takaisin enää(etsii jo muita miehiä)joka päivä on yhtä piinaa ilman häntä.suunniteltiin jopa tulevaisuutta hyvin tarkasti.olen siis hyvin yksinäinen.en välitä yhtään tulevaisuudestani.olen niin yksinäinen.tiedän että olen tosi säälittävä...sori.jokainen päivä on vaan kopio edellisestä.ei elämän pitäis olla tämmöistä.
miksi elämän pitää olla tämmöistä?
7
2034
Vastaukset
- maaria
minkä ikäinen oot? Voisin kirjoittaa sulle enmmänkin, mut vähän myöhemmin. Älä lannistu...ajattele miten paljon on muita yksinäisiä. Nykyään monet jää himaan ja ihmettelevät kun kavereita ei ole, mut vaikka tympii ja on yksinäistä on silti pakotettava itsensä johonkin systeemiin mukaan. Muuten voit urautua olemalla aina itsekses ja et tapaa ketään uusia kavereita.
Vaikka tä tuntuu tyhmältä, sun on vaan keksittävä jokin rytmi elämääs. Vaikka alat käydä katsomassa matseja, kirjastossa selaamas harrastelehtiä. Ei sen takia et sua tarvis kiinnostaa hirveesti, vaan jos sieltä sais uusia tuttuja tai vaikka se uus tyttökaveri.
Aina kun uusi ihminen tulee elämään, vaikka postinkantaja se tuo uusia kuvioita, jos sä ite haluut... Älä jää kotiin miettimään. Ja sit muista pitää yhteyttä niihin vanhoihin kavereihin, vaikka ne ei ehkä muista tai saa aikaiseksi pitää yhteyttä, mut varmaan ne ajattelee joskus kuten sinä. - Ines
Voi ei! Ei sen todellakaan pidä olla tollasta! Sait mulle melkein tipan linssiin (vaikka ei linssejä ookkaan)! Syksy tulee, joo, aika ankeeta, mut syksy on hyvää aikaa alottaa jotain uutta. Kuten uuden harrastuksen! Harrastusten kautta saa uusia ystäviä. Mieti mikä sua kiinnostais. Ja nyt soitat niille sun kahdelle kaverille satojen kilometrien päähän! ...ja kirjotat mulle!
- niin yksinäinen...
kyl hankkisin harrastuksen jos jokii kiinnostas...ei kavereittenka kaa voi mitää harrastaa ku ne vaa juo...tulee varmaan vähän snoukattua mut ei paljoo ku ei kavereita tuu mukaan..nii mä oon 16v.
- filosofisti-89
niin yksinäinen... kirjoitti:
kyl hankkisin harrastuksen jos jokii kiinnostas...ei kavereittenka kaa voi mitää harrastaa ku ne vaa juo...tulee varmaan vähän snoukattua mut ei paljoo ku ei kavereita tuu mukaan..nii mä oon 16v.
Ei ihminen elämässään ala tekemään lähes mitään ellei ole PAKKO. Eikä sitä pakkoa välttämättä huomaa ennen kuin on ajanut itsensä hyvin ahtaalle.
Se sitten jaksaako siitä ahtaudesta enää nousta..
----
Näin tapahtui mulle, mutta jaksoin nousta.
Mietin mitkä asiat elämässääni kiduttavat ja päätin päästä niistä asioista eroon, vähitellen.
Ja päätin tutustua uusiin asioihin, vaikkakin pakolla, mutta taas VÄHITELLEN.
Ihminen on sellainen eläin joka tarvitsee aikaa mukautua asioihin.
Nyt sitten "tylsän" tavallisiin ehdotuksiin:
Keksi harrastus, vaikka liikuntaharrastus tai jokin henkinen harrastus, kuten lenkkeily tai salibandy tai musiikin kuuntelu ja vitsien lukeminen. Liikunta tunnetusti antaa hyvän olon ihmisestä riippumatta! Se vaatii tietenkin työtä, mutta mietit vaikka itseksesi "Perkele!, emmä tässä ala ENÄÄ istuu, tehhää vaikka näi!.." ja repäiset itsesi siitä mukavasta tuolistasi.
Näitä asioita on hiukan vaikeampi sanoina ilmaista:
Mutta pahoissakin asioissa voi olla hyvää, sillä vastoinkäymisiä kokeneena tiedät miten elämää jatkaa, jos jatkaa ollenkaan. Olipa miten katkeraa ja anteeksi antamatonta tahansa.
Etsi luottamus itsestäsi, kukaan meistä ei sitä puolestasi tee.
Rupea ajattelemaan kaikkea kokemaasi positiivisesti, elämäsi kokemuksena. - filosofi-89
filosofisti-89 kirjoitti:
Ei ihminen elämässään ala tekemään lähes mitään ellei ole PAKKO. Eikä sitä pakkoa välttämättä huomaa ennen kuin on ajanut itsensä hyvin ahtaalle.
Se sitten jaksaako siitä ahtaudesta enää nousta..
----
Näin tapahtui mulle, mutta jaksoin nousta.
Mietin mitkä asiat elämässääni kiduttavat ja päätin päästä niistä asioista eroon, vähitellen.
Ja päätin tutustua uusiin asioihin, vaikkakin pakolla, mutta taas VÄHITELLEN.
Ihminen on sellainen eläin joka tarvitsee aikaa mukautua asioihin.
Nyt sitten "tylsän" tavallisiin ehdotuksiin:
Keksi harrastus, vaikka liikuntaharrastus tai jokin henkinen harrastus, kuten lenkkeily tai salibandy tai musiikin kuuntelu ja vitsien lukeminen. Liikunta tunnetusti antaa hyvän olon ihmisestä riippumatta! Se vaatii tietenkin työtä, mutta mietit vaikka itseksesi "Perkele!, emmä tässä ala ENÄÄ istuu, tehhää vaikka näi!.." ja repäiset itsesi siitä mukavasta tuolistasi.
Näitä asioita on hiukan vaikeampi sanoina ilmaista:
Mutta pahoissakin asioissa voi olla hyvää, sillä vastoinkäymisiä kokeneena tiedät miten elämää jatkaa, jos jatkaa ollenkaan. Olipa miten katkeraa ja anteeksi antamatonta tahansa.
Etsi luottamus itsestäsi, kukaan meistä ei sitä puolestasi tee.
Rupea ajattelemaan kaikkea kokemaasi positiivisesti, elämäsi kokemuksena.tarkoita hyvänä kokemuksena itsemurhaa tai itsensä vahingoittamista fyysisti tai henkisesti!!
Pyri vältämään myös väärinkäsityksiä! - -83
filosofi-89 kirjoitti:
tarkoita hyvänä kokemuksena itsemurhaa tai itsensä vahingoittamista fyysisti tai henkisesti!!
Pyri vältämään myös väärinkäsityksiä!Kosketti muakin tää sun tilanne, samastusin tähän.
Aina olen ollut ujo ja hiljainen, nyt vasta parin vuoden aikana olen alkanut pääsemään siitä yli.
Minulla oli melkein samallainen tilanne kun olin ylä-asteella. Ei ollut paljoa kavereita, pahemmin edes pyydettiin mihinkään mukaan joten paljon tuli vietettyy aikaa kotona yksin ja juuri koneen ääressä aikaa kuluttaen.
Ja sit ysillä koin masennusta myös paljon, johtuen juuri yksinäisyydestä ja yhden henk.koht. syyn takia. Tämän johdosta menetin ne vähäisetkin kaverit, kun en pitänyt yhteyttä heihin ollenkaan, melkein jopa välttelin heitä. Tällöin ajattelin paljon itse tuhoisia ajatuksia ja että millään ei ole mitää väliä..
Vasta ammattikoulussa aloin sitten saamaan pikku hiljaa kavereita taas ja nyt kun ammattikoulukin loppui sieltä jäi vain 3 kaveria ja juuri ne 3 on tälläkin hetkellä hyviä kavereita ja heidän kauttaan olen myös saanut lisää tuttavuuksia...
En voi muuta neuvoa kuin muutkin että sun pitää päästä johonki toimintaan/systeemiin mukaan, ja kait sulla on jokin asia mitä tykkään tehdä? Esim. mä tykkään tanssimisesta paljon joten olen alkanut käymään erillaisissa bileissä/tapahtumissa ja sitä kautta alkanu tuntemaan ihmisiä.
Ja entä nämä sun luokkalaiset, ala vaikka jossain ruokalassa/ryhmäprojektissa/liikunta tunnilla juttelemaan jonkun kanssa vähän, tätä kautta alkaa tuntemaan henkilöitä...
Toivottavasti jonkun meidän neuvoista olisi sulle jotai apua.
Ja mulla on kyl tää unirytmi nii sekasin, et pitäis varmaa mennä nukkumaan. :)
- warettaja
Mulla on just niinku sulla että ei oo oikeestaan ollenkaan kavereita ja kotona tulee lösöttyä ku ei oo muutakaan tekemistä...
Iteki oon 16 ja asun Raahesa joka on niin paska paikka ettei täälä kyllä mitään voi tehäkään. Mulla on vielä se ongelma että olin ennen ihan vajukki enkä välittäny siitä ja ny ku sen on alkanu tajuaan ni sitä suhtautuu vieraisiin ihmisiin aina sillee varauksella, ettei oikein tutustukaan kenenkään...
Kaikilla jotka on vastannu tohon viestiin on ollu ihan hyviä ehotuksia jota kannattaa koittaa noudattaa mutta mun kohalla ne ei tepsi ku en vaan halua tehä yhtään mitään. Oon vaan niin tylsä tyyppi...
Mulla on ihan hyvät vanhemmat ja muutenki kotona kaikki kunnossa. Koulusaki menee ihan hyvin eikä tarvi olla tekemisissä keittenkään kusipäitten kanssa.
Oon vaan niin turhautunu elämääni...
Uskon "iankaikkiseen elämään" ja tämän seurauksena kuolemasta puhuminen ei hetkauta mieltäni ollenkaan. Musta on tullu avarakatseisempi sen suhteen ja ruumiillinen elämä ei merkkaa mulle juuri mitään pieniä hyviä hetkiä lukuunottamatta.
Kuten sanoin mulla on kivat vanhemmat jne. joten en halua vielä ajatella lähtemistä vakavasti. Sitte ku muutan pois kotoa ni jos ei siihen mennesä ala tapahtua mitään mun elämäsä ni mää vaan "katoan" eikä kukaan tiiä misä mää oon. Sitte joku marjastaja löytää mun ruumin, jota ei voida tunnistaa, jostain Lapin metästä puolen vuoden päästä :).
Mää vaan oon tämmönen turha ihminen joka on häpeäksi ihmiskunnalle...
Elämä ahdistaa ja haluan päästä jo pois.
Koskaan en oo ollu kenenkään kans, you know, enkä tuu varmaan olenkaan. Toisaalta ajattelen laajakatseisesti että tuskin sekään mun kohalla niin ihmeellistä ois. Oon vaan tämmönen yksinäisyydesä riutuva paskiainen jota ei voida enää pelastaa.
Joo pitääpä lopettaa tää vaahtoaminen ja lähtee kattoon maikkarin chattiä...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1108416- 402565
- 1222277
- 231946
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais151684- 111499
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa161452"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla141399- 151282
Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.121183