Eli olen lukenut muutamia viestejä tältä palstalta ja vastannutkin joihinkin. Viime kesänä kissa alkoi sairastelemaan tosi pahasti. Pissi tuli matoille, oksennuskin välillä lensi, kakka tuli sänkyymme. Arasti tosi paljon laatikolla käyntiä ja naukui silloin. Kävimme kuukaudessa 4 krt hakemassa antibiootit, jotka eivät auttaneet loppujen lopuksi. Vähä aikaa tutkimusten jälkeen meni hyvin antibiootteja syöden, mutta heti kun kuuri loppui, alkoi ongelmat taas. Osa eläinlääkäristä löysi virtsakiviä (yksi löytyi ja näin sen itsekin). Viimein päivystysten ja muiden monien jälkeen löytyi lääkäri, joka tutkimusten jälkeen sanoi kissan mielenterveydestä. Kissalla oli stressiperäinen pistivaiva, joka aiheuttaa myös pissin verestämistä. Tämä siitä että palasin työelämään ja poissa kotoa olin paljon. Viikon kuuri opiumin tyyppistä (sitä sisältävää) lääkettä, paljon huomiota ja lämpöä. Ongelma oli vihdoin poissa. Nyt kissa on voinut hyvin, stressaantuu edelleen helposti kyllä, mutta ei noin pahaan ongelmaan asti (pärjäsi hyvin hoidossa häämatkamme ajan, mutta vahti kyllä minua reissun jälkeen tarkoin). Myös kissoilla on henkisiä ongelmia, jotka ilmenevät fyysisesti
kissan mielenterveys
kissavoihyvin
8166
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
no olisiko paikallaan luopua kissasta tai hommata sille kaveri ? Vanha totuushan on myös ihmisillöä että stressi on sairauksien äiti, flunssasta syöpään.
Miksi luopua, kun suurempia ongelmia ei enää ole. Hoivaamalla stressitason saa aina laskemaan. Kissa voi siis kaikenkaikkiaan tosi hyvin nykyisin. Ja mitä toisiin kissoihin tulee, niin ei tule kysymykseenkään, niistä se vasta stressaantuukin.
Kissa stressaantuu aina jos ei saa olla villi ja vapaa.
Sanokaa mitä sanoitte, on eläinrääkkäystä pitää villin luonteista eläintä sisällä, On niin pitkäaikainenen kokemus.
Sopeutuuhan se, se mutta kärsii. Luulette vain että kattinne on onnellinen.
olen muuten samaa mieltä periaatteessa. Kissan (kenen tahansa muunkin) on päästävä ulos. Vähintään ulkoilua valjaissa, kesällä kesämökillä vapaana. Sisällä mahdollisesti kaveri, virikkeitä, kiipeilypuita, lintujen ruokintaa ikkunan edessä. Ei kissa(kaan) ole mikään huonekalu, jonka voi unohtaa hankinnan jälkeen.
Tällaisissa tapauksissa herää aina epäilys lapsuuden aikaisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Paha mennä sanomaan mitä kissan lapsuudessa on tapahtunut. Edellistä omistajaansa kissa ei hyväksy ollenkaan, eikä ole moneen vuoteen tarvinnut häntä nähdäkään. Kissa on maatiaiskissa, maalla syntynyt, korvat pienenä paleltunut. Erittäin herkkä tyttö, mutta onneksi nykyisin voi kuitenkin hyvin. Oikein rakastava ja kunnon sylikissa nykyisin ainakin. Kainalossa nukkuu yöt.
Mutta koska kissa on sosiaalinen eläin se kaipaa lajitoverin seuraa ja mahdollisuutta kanssakäymiseen myös silloin kuin sinä et ole läsnä tai ehdit tai viitsi.
Meidän kissa vihaa toisia kissoja. Eikä siitä saa sisäkissaa millään.
Kun saa olla kunkkuna omalla tontilla vapaana, on onnellinen, ei karkaile, tulee joka kerta kun kutsuu.
Hain sen kerrostalosta, kissa oli ollut ihan hirveä, särkenyt paikkoja ja ollut ihan raivopää. Sai huomiota ja ulkoilutettiin valjaissa, ei auttanut.
Nyt on lupsakka ja maailman hellyyttävin mirri.