Pohdiskelin oman elämäni keskeisiä juhlia.
Ylioppilasjuhlistani on 11vuotta - hauskaa oli ja sain yli kymppitonnin hyväntekeväisyyteen.
Jos olisin ollut sen ikäinen kuin muut lakin saaneet silloin, olisin 3-kymppinen nyt.
Skenaariona ihan kelpoinen, eli kymmeniä vuosia olisikin uudestaan edessä.
Oikeasti olin jo lakkiaisissani 49v, häissäni 19v., elämästä kun ei ole käsikirjoitusta, se vaan eletään..........
Ylioppilasjuhlistani on 11vuotta - hauskaa oli ja sain yli kymppitonnin hyväntekeväisyyteen.
Jos olisin ollut sen ikäinen kuin muut lakin saaneet silloin, olisin 3-kymppinen nyt.
Skenaariona ihan kelpoinen, eli kymmeniä vuosia olisikin uudestaan edessä.
Oikeasti olin jo lakkiaisissani 49v, häissäni 19v., elämästä kun ei ole käsikirjoitusta, se vaan eletään..........
Vastaukset 21
Vanhimmat
Sattuikin.
Itellä oli just Hikiän yhteiskoulun 60- vuotispileet. Noh, onhan tuosta monia kymmeniä vuosia, kun kävin sen läpi.
Skolesta jäi käteen perussivistys, ei muuta. Sen jälkeen piti mennä omillaan.
En mä tiedä. Muutama päivä mennyt veetuuntuneena olemiseen pileitten jälkeen.Tais olla yks elämäni typerimmistä asioista mennä sinne.Nyt alkaa olemaan normaalimpi olo, pystyn kuitenkin edelleen kirjoittamaan.
Käsikirjoitus, jepjep, sehän se tahtoo elämästä aina puuttua.
=DW=
Voihan elämälle tehdä käsikirjoituksen mutta se on vasta suunnitelma, toteutus ja toteutuminen on sitten toinen asia. Jos ei mene käsikirjoituksen mukaan, täytyy muuttaa käsikirjoitusta. Harva asiahan on suora latu josta ei ole poikkeamia.
Mikäs elämä se sellainen olisi joka olisi suunniteltavissa ja ennalta arvattavissa :)?
Just tuli/tulee täyteen 50 v siitä kun kolmivuotisesta ammattikoulusta pääsin. Töihin 2 mk 3 pennillä tunti. Ensimmäinen työ oli Ford Cortinan bensatankin paikkaus.
Samaan aikaan naapurien kouluja käymättömät pojat meni Rautaruukin rakennukselle töihin. Suunnilleen tuplapalkalla ja valittelivat, ettei tahdo aika kulua kun ei ole oikein mitään tekemistä.
Niin ne pileet. Olisi viikon päästä. Koululla ja vähän muuallakin. Ei kuitenkaan kapakassa. On vähän kaikki asiat rempallaan, mutta yritän päästä mukaan.
Toisetkin pileet olisi. Toinen koulu loppui 44 v sitten. Pileet ravintolassa. En mene.
Enhän minä vielä kai vanha ole?
Kaikesta vain on kulunut kauan aikaa.
Lakkiaisissani olin ikäiseni.
Kauneimman kukan sain paikalliselta kenkäkauppiaalta.
Skenaarioita oli, ja on, harva niistä toteutuu.
Rahat kai pahantekeytyivät. Mitkä rahat?
Viime vuonna oli riemuylioppilasjuhlat. Tänä vuonna taas yksi on ikuisesti poistunut joukostamme. Jäljellä on 6 kumpaakin sukupuolta. Saas nähdä 9:n vuoden päästä. Itselleni ei järjestetty minkäänlaisia ylioppilasjuhlia, perheen tilanne oli vaikea. Isä ja äiti olivat tyytyväisiä ja nauttivat koulun juhlista.
Omista lakkijaisista on pian 40 vuotta.En ollut koulussa mikään pinko. Miten nopeasti aika menee. Vastahan nuorin sisareni esikoisensa sai ja nyt poika on 19 vuotta ja on astumassa pois kotoaan.
Kun minulla olisi pitänyt olla...
Oli minulla jo auto, kohtuu-hyvä kitara, asunto ja oma elämä, vaan ajo-korttia ei ollut, eikä siihen sopivaa lippa-lakkia.
Ajautuessani tietokone-hommiin, tuli joskus tunne että keski-koulua olisi ollut hyvä jatkaa.
Mutta, oppi ne tarvittavat asiat kotonakin.
Lapsi joutui kylläkin laskemaan omat laskunsa 2 2, koska minun oli keskityttävä neliö-juureksiin.
SIlloinen avo-vaimo-ressukin joutui alkamaan poikkeamaan vieraissa, joten komensin heidät kuvaannollisesti lumi-hankeen, poistumalla itse yhteisestä asunnostamme.
Säännöllinen elämä oli minulle kauhistus ja mahdottomuus, jo tuohon aikaan.
Uskon maksaneeni, valtiomme suosiollisella myötä-vaikutuksella, useammankin kymppi-tonnin hyvän-tekeväisyyteen.
Muillekin eläkeläisille kun vain itselleni.
H.
Onkohan niin, että minulle tavallinen arki on juhlaa ? Kun saa puuhailla omaan tahtiin, omaan lukuunsa. Isot juhlallisuudet ja niiden jäykkä tunnelma tekevät minut aina vähän vaivautuneeksi, vaikka en mikään jännittäjä olekaan.
Minkäänlaisia valmistujaisia en ole koskaan juhlinut - tietysti pojille niitä järjestettiin - kuten kuvioon kuuluu. Naimisiin menimme kahden todistajan läsnäollessa, eikä muukaan suku ole häitään juhlinut. Vapaamuotoisia suku- ja muita tapaamisia olemme kyllä järjestäneet lähipiirissä paljonkin.
Vain yksissä häissä olen elämäni aikana ollut ja minusta ne olivat lähinnä show, näyttävyyttä oli, ei tunnelmaa. Mutta "vika" ei tietenkään ollut tilaisuudessa vaan minussa. Luultavasti olen parempi hautajais- kuin häävieras. Hautajaisissa ihmiset ovat jotenkin riisuttuja, eivät esitä, pääsevät lähelle toisiaan.
"demeter"
Uskoakseni, hyvinkin muodollinen tyttönen.
Kaukainen toiveeni alkaa olla, että ystäväin tulisi joskus mukaani jonnekin.
Ostaisimme pari pulloa, pari tuolia ja yhden pöydän, retki-mallisia.
Alkaisimme sitten hiljaisina nauttia pikku mukillisia.
Aamulla sitten vain pieni muodollinen, tuoksuva suukko, ja alko-metrin salliessa hiljainen ajo-matka kotiin.
Väsyneesti heilauttaisin sinulle kättäni, jättäessäni sinut koti-portillesi.
Siitä jäisi molemmille mukava muisto.
Ei juhlaa, ei juhlavaa, ei riemua, ei rikkautta, rakkauden huumaa.
Mieleen painuva kokemus vain.
Oli se hyvä jätkä... :)
H.
Niettä siis molemmat toteaisivat...
H.
"Älä unta nää" , hunksi..))
"demeter"
Niimutkun se olis ollu nii kiva bile kahdelle juhla-kammoiselle.
Mikään riemu-rasia ei pilais tunnelmaa, saati sit soitto, laulu tai nainen.
Kahden hyvän jätkän ainut-kertainen kohtaaminen elämän avaruudessa.
Kun me dokaisimme, jumalatkin vaikenisivat.
Mitä ny sit ukkonen tulisi. :)
Sytytäs ny sielusi liekkeihin hei...
Kyllä ne sit sammuu kun kaksi erakkoa kohtaa toisensa.
H.
Kopioit jo Juicea hunksi "jumalatkin vaikenevat" - vaikka uskoa ne taisivat...
Herra luopuu nyt vain haaveistaan tämän jätkän suhteen. askarta tässä riittää muutenkin...
"demeter"
Vaan on puntista, ei mehusta.
Liehu-lettikin oli tiilestä.
Noh, antakoot sitten Taivaan tulet uskoa minulle ihmiseen :)
Itehän kesäsi valitset.
Hyvää kesää kuitenkin, kuten taiteilijat aina sanovat ennen ensi iltaa:
Kuivakoon nurmesi.
H.
Etsivä löytää, mutta kolkuttavalle ei aina avata..)) Hunksi.
Hyvin muotoiltu kutsu kannattaa aina säilyttää, laittaa kiertoon vaikka..))
Eipä ole isommasti juhlittu meilläkään. Lakkiaisissa olivat oman perheen lisäksi paikalla vain isäni sisar, kummitätini, miehineen. Ei silloin 70-luvulla kai ollut isoja pippaloita tapana järjestääkään, vai muistanko väärin? Toisaalta juhlimisen aihetta olisi luullut olevan enemmänkin, kun lukion kävi vain pieni osa ikäluokasta. Vuonna 1960 vajaat 20 % ikäluokasta aloitti lukion, kun 2000-luvulla aloittajia on 60 %.
Ainakaan isot häät eivät olleet muotia. Meillä olivat todistajina maistraatin haastemiehet, ja toimituksen jälkeen tarjottiin molempien puolien appivanhemmille kahvit, enkä muista, oliko meillä edes kakkua juhlan kunniaksi. Ai niin, kuohuviiniä oli onnittelumaljaksi sentään.
Juhat ovat kivoja, mutta en ole mitenkään innokas niitä järjestämään, varsinkaan isoja pönötysjuhlia. Pienen porukan rennot kekkerit ovat paljon parempia.
"demeter"
Kait se sitten pakko on.
Soli muuten Pelle, Puntti Valtonen ja Petri Tiili.
Kaivaten
H.
Ensimmäisestä ammattiin valmistumisesta on kulunut 50v. Ei ollut juhlia. Todidtus kädessä kotiin ja siinä kaikki.
Toisenn kerran ammatiin valmistumisesta 30v. Opettajalle ruusukimppu luokkakaveriden puolesta koska olin valittu luokan edustajaksi. Kotiin todistus kädessä ja sillä sipuli.
Kummastakin ammatista on ollut hyötyä.
Kesähäät kylmänä sateisena kesänä. Kaksi todistajaa riitti.
"-ei juhlia-"
Niin se aina menee, jos ei omaa ajatusta ole, lainataan toiselta.
H.
Ei tarvitse lainatakaan.
Ajatukseni ovat ihan ikiomia.
Lainaamata.
Hieno ketju
Bo Carpelanà lainaan"mihin ne vuodet ovat mennet, missä ne ovat" Näin hän pohti aikaväliä 30v - 80v, toisen Finlandia-palkinnon jälkeen Inhimillinen tekijä ohjelmassa.
Oikeastaan nyt voi tehdä välitilinpäätöstä siitä - mikä olikin parempi valinta seurauksineen, kuin surkutella virheitään. Riittää jos hymynkare jää ilmeeseen.
Totta on, että vuodet vaan menee, sekin on totta että elämä on jättänyt jälkensä meihin, eikö..........
DW- ei tässä iässä ihan tappiin enää, vai .....