Vaikka moni sanoo olevansa jo perin kyllästynyt koko 9/11-aiheeseen, siitä ei minusta voi puhua liikaa, sillä se esittää keskeistä roolia nykyisen valheen, väkivallan ja psykopaattisten voimien ohjaaman, laeista piittaamattoman maailmanpolitiikan dynaamisena moottorina. Puhumisen lopettaminenhan olisi luovutusvoitto valheelle ja rikollisuudelle.
Oikeastaan asia on toisin päin: siitä pitäisi juuri sen keskeisen merkityksen takia puhua paljon enemmän, ainakin niin kauan kunnes suuren enemmistön tajunta kypsyy ja herää ymmärtämään ja vastaanottamaan totuudenmukaisemman näkemyksen ko. tapahtumasta.
Ellei tuo erilainen totuus valkene laajoille ihmisjoukoille, valheeseen perustuvaa, imperialistisen ja koko maailman hegemoniaa tavoittelevan Amerikan johtamaa sotaretkeä muuta maailmaa vastaan ei saada pysähtymään eikä suunnanmuutosta kohti rauhaa ja rakentavaa yhteistyötä tehtyä. Yleensä totuus vasta luo sen tajunnanmuutoksen, joka aikanaan johtaa muutoksiin itse teoissa.
Torjunta ja kieltäminen – kaksi tajuntamme keskeistä pelottavan ja ahdistavan totuuden edessä käynnistyvää psykologista puolustusmekanismia (defenssiä) – näyttelevät nyt keskeistä roolia tuon tajuntaamme järisyttäneen ahdistavan tapahtuman edessä ja samalla estävät syvemmän perehtymisen siihen. Juuri siksi niin monet ovat valmiita pettämään itseään, uskomaan illuusioihin, luopumaan totuudesta.
Yleensä ihmistajunta toimii näin: se suojautuu liian suurelta ahdistukselta. Ja valtamedia, jonka pieni eliitti omistaa ja jota se käyttää taitavasti omien etujensa ja hegemoniansa edistämiseen, ruokkii tehokkaasti näitä ihmisten alkukantaisia psyykkisiä mekanismeja, jotka estävät totuuden esiin pääsyä heissä. Juuri siksi terrorismin pelkoa lietsotaan tarkoituksellisesti: jotta pysyisimme unessa emmekä etsisi totuutta tässä murhenäytelmässä.
Vähän väliä saamme lukea juuri valtamediasta myös naiiveja tarinoita (Grimmin veljesten satuja), joissa yritetään muuttaa fiktiota faktaksi ja joissa tiedemiesten ankarat ja fysiikan lakien alaiset todisteet yritetään 9/11:n osalta sivuuttaa tai unohtaa. Ikään kuin fysiikka 9/11:sen suhteen ei olisikaan mitään tositiedettä ja lopulta se tärkein asia, jota ei voida sivuuttaa vaikka se (myös tämän median mielestä) kaikissa muissa tieteen tapahtumissa on kiistaton ja ohittamaton perusta, auktoriteetti, johon koko käsityksemme maailmasta rakentuu.
Viimeisin lukemani ’Grimmin veljesten satu’ oli kuinka lentokoneiden alumiini ja palomiesten ruiskutusvesi olisivat muodostaneet yhdisteen, jonka edessä paksut teräspalkkirakenteet olivat voimattomia. Valokuvissa kuitenkin olemme nähneet kuinka palkit olivat pilkkoontuneet kuin moottorisahalla tai hitsausliekillä katkotuiksi pätkiksi, jotka sitten valmiiksi pilkottuina kiireesti kuljetettiin pois jonnekin Aasian maahan, ettei vain kukaan ehtisi niitä tarkemmin tutkia. Miksi oli niin kova kiire, kysyy talonpoikaisjärki.
Oikeastaan asia on toisin päin: siitä pitäisi juuri sen keskeisen merkityksen takia puhua paljon enemmän, ainakin niin kauan kunnes suuren enemmistön tajunta kypsyy ja herää ymmärtämään ja vastaanottamaan totuudenmukaisemman näkemyksen ko. tapahtumasta.
Ellei tuo erilainen totuus valkene laajoille ihmisjoukoille, valheeseen perustuvaa, imperialistisen ja koko maailman hegemoniaa tavoittelevan Amerikan johtamaa sotaretkeä muuta maailmaa vastaan ei saada pysähtymään eikä suunnanmuutosta kohti rauhaa ja rakentavaa yhteistyötä tehtyä. Yleensä totuus vasta luo sen tajunnanmuutoksen, joka aikanaan johtaa muutoksiin itse teoissa.
Torjunta ja kieltäminen – kaksi tajuntamme keskeistä pelottavan ja ahdistavan totuuden edessä käynnistyvää psykologista puolustusmekanismia (defenssiä) – näyttelevät nyt keskeistä roolia tuon tajuntaamme järisyttäneen ahdistavan tapahtuman edessä ja samalla estävät syvemmän perehtymisen siihen. Juuri siksi niin monet ovat valmiita pettämään itseään, uskomaan illuusioihin, luopumaan totuudesta.
Yleensä ihmistajunta toimii näin: se suojautuu liian suurelta ahdistukselta. Ja valtamedia, jonka pieni eliitti omistaa ja jota se käyttää taitavasti omien etujensa ja hegemoniansa edistämiseen, ruokkii tehokkaasti näitä ihmisten alkukantaisia psyykkisiä mekanismeja, jotka estävät totuuden esiin pääsyä heissä. Juuri siksi terrorismin pelkoa lietsotaan tarkoituksellisesti: jotta pysyisimme unessa emmekä etsisi totuutta tässä murhenäytelmässä.
Vähän väliä saamme lukea juuri valtamediasta myös naiiveja tarinoita (Grimmin veljesten satuja), joissa yritetään muuttaa fiktiota faktaksi ja joissa tiedemiesten ankarat ja fysiikan lakien alaiset todisteet yritetään 9/11:n osalta sivuuttaa tai unohtaa. Ikään kuin fysiikka 9/11:sen suhteen ei olisikaan mitään tositiedettä ja lopulta se tärkein asia, jota ei voida sivuuttaa vaikka se (myös tämän median mielestä) kaikissa muissa tieteen tapahtumissa on kiistaton ja ohittamaton perusta, auktoriteetti, johon koko käsityksemme maailmasta rakentuu.
Viimeisin lukemani ’Grimmin veljesten satu’ oli kuinka lentokoneiden alumiini ja palomiesten ruiskutusvesi olisivat muodostaneet yhdisteen, jonka edessä paksut teräspalkkirakenteet olivat voimattomia. Valokuvissa kuitenkin olemme nähneet kuinka palkit olivat pilkkoontuneet kuin moottorisahalla tai hitsausliekillä katkotuiksi pätkiksi, jotka sitten valmiiksi pilkottuina kiireesti kuljetettiin pois jonnekin Aasian maahan, ettei vain kukaan ehtisi niitä tarkemmin tutkia. Miksi oli niin kova kiire, kysyy talonpoikaisjärki.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sitä seuratessa joutui vain hämmästelemään mihin huippusuorituksiin nykyinen räjähde- ja purkuteknologia pystyykään.
Sulaneen teräsmassan ja nanotermiitin löytyminen rakennusten pohjakerrosten jätteistä (jopa vielä viikkoja jälkikäteen!) on tietysti ehdoton tieteellinen todiste kaikkea sellaista spekulaatiota vastaan etteikö räjähteitä olisi käytetty, mutta sekään ei näytä totuutta pelkäävien tai sitä röyhkeästi omien etujensa takia vastustavien kelkassa olevan asia, joka pitäisi ottaa vakavasti.
Tuota torjuvaa ja faktoista piittaamatonta asennetta voisi verrata siihen, ettei ydinjätteen löytyminen Tsernobylin tai Fukushiman ympäristöstä suinkaan todistaisi, että siellä olisi ollut ydinvoimalaräjähdys.
Kumma kyllä, sitä ei silti kai kukaan epäile. Eikö se ole epäloogista ja outoa?
Ja jos tornit olisivat valuneet kasaan vain ylhäällä tapahtuneiden vaurioiden romahduttamina, niin alakerranhan olisi pitänyt ainakin pysyä viileämpänä, sanoo talonpojan järkikin. Mutta siellähän on täytynyt olla todellinen lämpöhelvetti.
Pelko saa uskomaan valheita
Luin juuri artikkelin, jossa amerikkalaiset psykologit ja psykiatrit toteavat, että 9/11:n epäily on terve psyykkinen ilmiö. Se kertoo, että oma tajunta toimii terveellä tavalla eikä ole totuutta (pelkoa) torjuvien mekanismien vallassa. Myöskään virallisen tutkintakomission monet jäsenet kuten eivät monet muutkaan viranomaiset usko hallituksen selityksiin. Sama pätee suureen osaan muuta maailmaa. Saksassa esim. valtaenemmistö kansasta ei usko enää tähän ’Grimmin veljesten satuun’.
Ihmistajuntaan ja mielenterveyteen perehtyneet psykologit ja psykiatrit, joista alla olevassa linkissä on hyvä video, kertovat, kuinka virallinen teoria voidaan osoittaa monilta osin valheelliseksi jo ihan ns. talonpoikaisjärjellä ja että ne, jotka siihen uskovat, ovat tajuntansa puolustusmekanismien vankeja (pelkonsa sellissä) eivätkä siksi pysty näkemään asioita sellaisina kuin ne ovat. He antavat huijata itseään myös muissa asioissa.
Myös sosiologit sanovat, että pelko saa ihmiset uskomaan valheita ja katteettomia uskomuksia 9/11:sta.
http://www.washingtonsblog.com/2011/09/psychologists-mental-health-questioning-911-sane.html
http://truerealfacts.wordpress.com/2012/10/29/hello-world