Jätetyksi tuleminen "täydellisestä" parisuhteesta

Itse eronneena suurin apu oli lehti juttu, jossa otsikko oli "miten mies selviää erosta". Toivottavasti löydät tämän jutun jostain, koska se on täyttä totta. Jätetty tajuaa, ettei hänessä ole mitään vikaa. Kaikki mitä koet on normaalia. Itsellä tosin kävin niin, että minut jätettiin 18 vuoden avoliiton jälkeen yllättäen tekstiviestillä. Mitään ennakkovaroitusta ei tullut, vaikka suhde olikin laimea kun kuollut lahna. En tehnyt mitään ja tuli ero, enkä tehnyt mitään ja vaimo halusi palata yhteen? Hänen mielestä olin muuttunut, vaikka en tehnyt mitään.

Itsesääli on se huonoin vaihtoehto mitä on tarjolla. Pitää vain myöntää, että ei ole kelvannut toiselle. toinen haluaa jotain parempaa,mitä itsellä on koskaan mahdollisuus tarjota. Suhde ei ole ollut koskaan hyvä, jos toinen jättää. Vastauksia siihen, miksi meni pieleen ei todnäk tule koskaan saamaan. Niitä on turha edes pohtia. Leuka pystyyn vain ja kohti uusia pettymyksiä.

Älä lue erokirjoja, ne ovat paskaa suureksi osaksi, ja luultavasti sellaisten kirjoittamia jotka eivät tiedä muiden tunteista mitään. Ainakin itse saan niistä ahdistuskohtauksen helposti, ja päädyn ajattelemaan omilla aivoilla ja maalaisjärjellä. Ei ole pakko ajatella mahdollisuuksia, mutta tekeminen (kotona tai muualla rauhallisesti) voi viedä ajatuksia pois pahimmasta hetkittäin. Joskus. Tekee ehkä sellaista yksin, mitä ei suhteessa tulisi tehtyä tai ajateltua. "Kasvamaan ihmisenä" (kuten vanhempani yleensä viittaa aina oppimiseen, mikä on hyvin ärsyttävää) on usein myös paskaa, vaikka monta asiaa tajuaakin ja oppii elämästä tai paremminkin Ihmisistä. Luonteesta. Koska ei kukaan halua hajottaa itseään oppimisen vuoksi totaalisesti. Ennemmin on kyse siitä missä seurassa on ollut, se ei ehkä ollut sellaista miksi toista luulit. Se on suuri pettymys. Entä rakastiko hän koskaan, sillä jos olisi, ei olisi mennyt toisen matkaan. Tai jos rakasti, koska se loppui. Miten se toinen oli "parempi", eihän exä määrittele kuka on hyvä maailmassa. Ulkoisesti parempi? Sehän on vaan pintaa, moni kakku päältä kaunis. Näennäisesti henkisesti parempi? Tuskin sen kummempi mies kuin muutkaan. Ja onko exäsi kovin täydellinen itsekään, jos jättää noin vaan ja lennossa? Sivistynyt ihminen kai ensin yrittäisi selvittää, erota ja sitten vasta uutta. Arvot, luonne, kypsyys, hyvyys, toisen kunnioittaminen? Ei ihan arvot kohdallaan hänellä, jos tuollaisen tempun vetäsee suoraan ja yhtäkkiä? Olit rakastunut etkä halunnut nähdä merkkejä? Sitä vaan rakastaa.

Soita kriisipuhelimeen tarvittaessa, käy kriisikeskuksessa jos tuntuu siltä (okei he tuputtavat ehkä taas jotain kirjaa, sano ettei auta jos ei auta), lääke voi auttaa vähän. Hanki terapeutti tai psykiatri neuvomaan tarvittaessa. Unilääke voi auttaa nukkumisessa. Muista levätä, juoda ja syödä jotain. Minusta sinun ei pitäisi ottaa alisteiseen asemaan ketään, vaan tasa-arvoon. Sillä tuossa suhteessa nainen oli niskan päällä ehkä tai sinä, ei ollut täysi tasa-arvo. Alisteinen suhde voi päättyä myös, nainen ei kestä henkisesti sairastumatta. Älä siis tee väärin, vaikka kohtaat vääryttä, ettei sinusta tule samanlaista kuin ikävät ihmiset. Ei katkeruus ole sen arvoista että järki lopullisesti sumenee. Katkeruus ja viha voi olla monilla eron vaiheena. Mutta voi aika pitkälle rakastaa.

Aika vaan auttaa näissä. Aika tuo uusia omia näkökulmia, elämänviisauksia. Aforismeja suosittelen erokirjojen sijaan, vaikka eivät nekään täydellisiä ole -mutta joukossa on hyviä sattumia. Voisit kirjoittaa sellaisen elämänviisauskirjan tuskasta, mitä muut eronneet voivat lukea. Minä voisin ostaa sellaisen heti. Itse en ole sopivaa miestä ainakaan löytänyt, miksi vääntää väkisin. Sinkkuudessa alkaa tottua tekemään kaikenlaisia omia asioita yksin, kun ei mieti toista. Älä tee mitään itsellesi! Sillä aika tosiaan tuo uusia ajatuksia... Ja kun keskustelee muiden kanssa näkee heidän oikean luonteen, kannustaako viisaasti, kuunteleeko todella sydämellä vai sanooko jotain tyhmää eroon. Huonot kaverit karsiutuu. Ja tietää minkälaiset ajatukset itseä auttaa, vaikka pääsisi niihin monimutkaisten pohdintojen kautta tai muuten. Vaikka se kumppani on hyvä ja mahtava, ja rakkaus jää. Eihän se seinään lopu.

Pitää jättää se toivo, että joskus elämässä tai myöhemmin kohtaa toisen. Luotto toki meni, eikä takaisin saa luottamusta. Ja vaikka olisi todennäköistä ettei ihan heti kohtaa. Ja voi nähdä samanlaisia ihmisiä eri "versioina" ulkona kuin exä, jonkun toisen käsipuolessa, niinkin on käynyt. Aika traagista. Aina tietenkin eri persoona. Kaipaa samoja juttuja mitä oli. Ja usein sellainen ihminen mikä itseä kiinnostaa, ei kiinnostu itsestä. Siksi elän mieluummin yksin ja toivossa, kuin otan jonkun. Jatkuu...

Mielestäni olisi jättäneeltä inhimillistä ja asiallista keskustella kanssasi, miksi hän otti uuden miehen.

Uskon vahvasti, että eron hetkellä kaikista asioista puhuminen auttaa toipumisessa. Mitään ei saisi jäädä hampaan koloon. Jos jättäjällä on yhtään empatiakykyä, tulisi hänen kertoa eron syistä ja auttaa jätettyä ymmärtämään tilannetta. Pahinta on, jos jätetty jää elämään epätietoisuudessa ja perusteettomissa itsesyytöksissä. : /

Tunnen olevani samankaltaisessa tilanteessa kuin aloittaja, siis täydellisessä suhteessa ihanan ihmisen kanssa, mutta tässä suhteessa minä olen se, joka miettii lähtemistä... En ole koskaan ollut niin onnellinen kuin näiden mieheni kanssa vietettyjen vuosien aikana, sillä puolisoni on ihana, rakastava ja luotettava, ja lapsuuteni taas oli ahdistavaa ja masentavaa. Löysin puolisokseni juuri sellaisen miehen, mitä halusin. En tahtonut tehdä äitini virhettä eli päätyä epäluotettavan, itsekeskeisen ja epävakaan henkilön kumppaniksi. Nyt tuntuu, että olen ehkä tehnyt isäni virheen eli löytänyt kumppanikseni jotain, mitä kipeästi tarvitsen, mutta joka ei kaikillä tasoilla tyydytä levottoman ja kiihkeän ihmisen tarpeita. Kumppanini parhaat puolet ovat monin tavoin muodostuneen nyt myös niiksi huonoimmiksi. Hän on luotettava, järkevä, tasapainoinen, käytännöllinen jne. Paras ystäväni, hyvä kuuntelija, tasavertainen kumppani. Hänen ansiostaan olen vahvistunut ja saanut itseluottamusta. Hänen ansiostaa jaksaisin ehkä jopa elää omillani. Tunnen itseni linnuksi, jonka tämä ihana ihminen on vanginnut kultaiseen häkkiinsä. Pieni, kipakka, hyödytön, epäkäytännöllinen lintu, jota kaikessa rakkaudessa halutaan ohjata pullantuoksuisen perheenäidin polulle. On hyödytöntä kerta toisensa jälkeen kertoa kiltille puolisolleni, että kaipaan paljon seikkailuja ja seksiä, sillä hänen halunsa ovat erilaiset eikä hän kaikessa tyytyväisyydessään ymmärrä tyytymättömyyttäni. Halumme eivät kohtaa, mutta hän ei halua päästää minua lähtemään. Aina kun koitan puhua asiasta, hän koittaa parhaansa mukaan tehdä minusta onnellisen, mutta tämä kinuamalla saatu seksi on kuin kiihtyneen lapsen taputtelua poskelle. Haluan intohimoa! Mutta on kohtuutonta nalkuttaa tai vaatia mieheltäni enempää, sillä hän antaa jo niin paljon. Hän ei suostu uskomaan, että olemme erilaisia. En halua pettää. En haluaisi jättää, mutta tämä levottomuus ja epätoivo saavat minut tiuskimaan hänelle, ja hän on kuitenkin tilanteeseen melko syytön.

Jos tilanteenne on yhtään sama kuin minun ja puolisoni, uskon entisen rakkaasi rakastaneen sinua. Ja uskon hänen olevan ihan hyvä ihminen, kenties vain erilainen kuin sinä. Ehkä hän tarvitsee suhteelta erilaisia asioita. Uskon sinun olevan hyvä ihminen, myös entisesi mielestä. Itse asiassa, osaisitko neuvoa minua tilanteessani..? Jäädä vai lähteä? Pelkään ettei puolisoni saa elämäänsä enää järjestykseen, jos lähden... Ehkä se on puolisoni aliarvioimista? Ehkä on parempi kummallekin, että löydämme jonkun sopivamman? Vai voiko parempaa löytää kuin ihanan, rakastavan ihmisen, parhaan ystäväsä?

Tietenkin se sattuu, kun joutuu jätetyksi. Mutta et sä ole syyllinen teidän eroon. Sä et ole epäkelpo tai jotenkin huono. Sä olet hyvä ja kelvollinen juuri sellaisena kuin olet.

Jättäjä ei ole vaan jostain syystä kokenut teidän parisuhdetta niin hyväksi kuin sinä. Ihmiset kasvaa henkisesti vuosien myötä ja alkavat ajatella asioista erilailla. Olisi pelottavaa, jos näin ei olisi vaan junnattaisiin paikallaan samassa vanhassa.

Joillekin se kasvu merkitsee täydellistä irtiottoa vanhasta, jotkut pyrkivät parantamaan jo olemassaolevaa hyvää. Sun puoliso päätti tehdä irtioton, aika rajusti toki, mutta se oli hänen valintansa.

Älä edes ajattele, että jatkossa tyytyisit itseäsi heikompaan puolisoon, olisit se määräävä osapuoli suhteessa. Ei se niin toimi. Sä et voi luonnettasi muuttaa, äläkä edes yritä muuttua. Silloin sä vasta onneton olisitkin, kuin toimisit vastoin luontoasi.

Tätä et halua kuulla, mutta aika parantaa. Etkä tätäkään, että jotkut vaan pystyy näyttelemään onnellista ihmistä, vaikka sisällä miten kiehuisi, ovat monikasvoisia ihmisiä. Kyllä tuo, että hän hyvin nopeasti löysi uuden ihmisen, kun jouduitte olemaan erossa toisistanne, kertoo sen, ettei hän niin tosissaan ollut teidän suhteessanne kuin sinä. Mutta älä välitä, hän ei ollut sun arvoinen. Osoitti sen toiminnallaan täysin.

Sä tunnut kivalta mieheltä. Joku muu arvostaa sua aivan varmasti vielä joskus.

Opetelkaa elämään yksin. Yrittäkää rakentaa itsenne näköinen elämä johon olette tyytyväisiä. Kun ensin tulee toimeen itsensä kanssa, voi olla enemmän annettavaa mahdolliseen uuteen suhteeseen.

Jos oma arvo / elämä on liian riippuvainen puolisosta on se todella tuhoisaa eron sattuessa.

Niin ap, koit suhteenne olevan täydellisen ja syytä etäisyyttä asioiden muuttumisesta.
Valitettavasti on niin, että näkee vain asiat omalta kannaltaan, toisen ajatuksia emme pysty lukemaan, sinusta suhteenne oli täydellinen, tuskin tämän kumppanisi puolelta, muutoin hän ei olisi ketään hyväksynyt.

Tilanne on rankka, sillä unelma yhteisestä elämästä lähti julmasti. Sinun täytyy yrittää nyt vain kaikin tavoin saada päiviisi. Yksi hyvä on että uppoudut tekemään työtäsi, toinen tapaa sukulaisiasi nyt paljon. Jokainen päivä vie paranet surustasi hieman. Uutta kumppani tuskin on hyvä suunnitella, sen aika tulee ihan varmasti kun ensin käsittelet tämän asian ja ymmärrät, että kohtaloaan pakoon ei pääse ja tämäkin suhde kasvatti sinua tulevaan. Päivä paistaa vielä risukasaankin.

Eiköhän sunkin olisi aika ymmärtää, ettei ikinä voi olla varma toisesta. Eihän jotkut ole varmoja edes itsestään.. Itsesäälissä rypeminen ei vie eteenpäin.. Kerroit, että asutte eri maissa. Eiköhän siinä ole riittävä syy eroon..

Itsekin 20v liitosta "irtisonottu " ja kuinka monia kertoja kuulin laulun sanat uhohtumaton elmeri oi kallis elmeri. Mutta elossa ollaan ja tuosta on aikaa jo yli 10vuotta.
Tärkein asia koko hommassa on se ettei koskaan pidä itteään korvaanattona ja kuka sitä huonompaan vaihtais.

Miten olisi aplle vaikka ajattelu ettei se akka ollut sinun arvoinen ja ei rakastanut sua kun lähti jonkun mulkun matkaan. se ei siis ollut tosirakkautta. Joten sinulla on nyt siis mahdollisuus siihen, turhaan mietit ja murehdit missä meni vikaan ja ryvet itsesäälissä, se kaikki kun oli feikkiä.

Ei muuta kun unohdat menneen ja keskityt naisiin jotka ei ole lutkia.