Koin äskettäin isoisoäitiyden onnen kaksin kappalein, tosin eri perheissä. Kun ensivierailulla tuli vauvan syöttöaika koin aikamoisen yllätyksen. Ennen niin yksinkertainen syöttötapa, lapsi syliin ja tissi suuhun, oli muunnettu kokonaan uusiksi. Nuorelle äidille oli opetettu tapa jolloin kasattiin pino tyynyjä kylkeen, asetettiin lapsi tyynyille ja imettäminen tapahtui siinä sivuasennossa. Miksi näin?
Eikö juuri tämä aika ole äidin ja lapsen rakkainta yhdessäoloaikaa. Ei tule toista aikaa jolloin lapsi on äidille niin rakas ja läheinen.
Mietinkin, onko tällä asenteella tarkoitus vieroittaa lapsi äidistään jo tässä vaiheessa. Sitten tulevat päiväkoti, koulu, harrastukset, äidin työkiireet ja kaikki muu.
Väkisinkin tulin surulliseksi ja kaiholla muistelin omaa, vastaavaa aikaa. Istahdimme keinutuoliin, aloitimme aterioinnin kaikessa rauhassa, lapsi lämpimänä, läheisenä ja rakkaana sylissä. Se oli meidän yhteinen hetkemme, eikä sen muisto unohdu koskaan.
Oletteko muut isoäidit havainneet saman nykytavan ja miten suhtaudutte tällaiseen uuteen oppiin?
Eikö juuri tämä aika ole äidin ja lapsen rakkainta yhdessäoloaikaa. Ei tule toista aikaa jolloin lapsi on äidille niin rakas ja läheinen.
Mietinkin, onko tällä asenteella tarkoitus vieroittaa lapsi äidistään jo tässä vaiheessa. Sitten tulevat päiväkoti, koulu, harrastukset, äidin työkiireet ja kaikki muu.
Väkisinkin tulin surulliseksi ja kaiholla muistelin omaa, vastaavaa aikaa. Istahdimme keinutuoliin, aloitimme aterioinnin kaikessa rauhassa, lapsi lämpimänä, läheisenä ja rakkaana sylissä. Se oli meidän yhteinen hetkemme, eikä sen muisto unohdu koskaan.
Oletteko muut isoäidit havainneet saman nykytavan ja miten suhtaudutte tällaiseen uuteen oppiin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sitähän tuo aika oli ja on, äidin ja lapsen herkkää, parasta aikaa.
Ensikokemuksestani on kulunut kyllä yli 42 vuotta, mutta muistaisin, että lapsi tuotiin minunkin viereeni sänkyyn hiukan tyynyllä lasta tukien, minulla piti olla hyvä, rento asento lapseen nähden. Kotioloissa sitten jo sylissäkin syötettiin. Tapoja saattoi olla erilaisia.
Luulisi, että nykyiset syöttötavat ovat tutkittuja, mennäänhän kaikessa yleensä eteenpäin.
Läheisyyden silti kärsimättä. Näin uskon.
- - -
Vastaukseni viipyi, kun piti jännätä tuota Räikkösen voittoa F1:ssä. Hienoa, etten sanoisi upeaa!!! -
Saskia, unohdin onnitella Sinua uudesta tittelistäsi, isoisoäitiydestä. Onneksi olkoon saavutuksestasi! Niin se aika vain vierähtää ja jos aikaisin alkaa...
On vain unohtuneet syöttötapani toisille lapsilleni, mutta ensimmäisen muistan.
Kyllähän silloinkin jo neuvottiin pitämään vauvaa vuoteella ja tyynyllä sillätavoin miten helpommalla äiti pääsisi.
En istunut keinutuolissa koska sellaista minulla ei edes ollut. Makuuasennossa olin ja vauva joko oikealla tai vasemmlla käsivarrella pää pienellä tyynyllä.
Yritin joskus istuen syöttää, mutta se ei tyydyttänyt oikein kumpaakaan. Siksi katsoin tehdä niinkuin parempi oli molemmille, siis sivumakuulla.
Kyllä sekin oli aivan ihmeellinen kokemus niinkin, ei se luultavasti johdu syöttötavoista miltä äidistä ja vauvasta silloin tuntuu. On se niin herkkä ja hellä hetki, tapahtui se tavalla tai toisella.
En osaa sanoa mitään tuosta vieroittamisesta, mutta itselläni vieroitus tapahtui jo parin viikon jälkeen koska oma maito ei riittänyt vaan täytyi keksiä ulkopuolista ruokaa.
Nythän on sentään ostettavissakin terveellistä vauvaruokaa, silloin noista nykyisistä "kehityksistä" ei ollut hajuakaan.
kyllä ne vauvat äidin läheisyyden tuntee.
Itse olen imettänyt vauvojani makuuasennossa, koska niskani kipeytyi istuvassa asennossa.
Viimeistä lastani imetin yli kaksi vuotiaaksi ja mikä oli mahtavampaa, kun tulin töistä kotiin ensimmäiseksi pieni hetki sängyllä, molemmat rauhoittui päivän kiireistä.
ja onnitteluista kiitos. En nyt tiedä aloitinko kovin varhain, mutta sitä ikää kun on karttunut niin paljon. Minun esikoiseni on kohta kuudenkymmenen...!!
Se on totta, että makuuasento on ehkä se yleisin tapa ja se oli minullakin toisena vaihtoehtona ja siinä sitä levähdettiin molemmat.
Ehkä nämä uudet tavat oudoksuttavat, mutta niinhän koko synnytysoperatio on täysin muuttunut sitten meidän mummojen tavoista. Pitänee vain hyväksyä nykyajan tavat.
no johan on, semmosta ko nyt opetettaa äitille. toivon vaimo kyllä otti jehun syllii ja imetti niin. hää kyllä imetti hyvin vähä aikaa ko maito loppui.
oon ehottomasti sitä mieltä että lapsen pittää saaha olla sylis mahollisimman paljon.
se onkii ainoo asia missä myö ollaa erimieltä perheen kanssa.
etenkii toivon vaimon mielestä jehuu ei saa nukuttaa syllii. mitä ihmeen haittaa siin vois olla. lapshan tuntee olonsa turvalliseksi ko saap nukahtaa syllii.
kyllä se aika tullee jolla hää itse tullee vähemmin syllii,en ole koskaa näht aikamiestä joka kipuaa äitinsä syllii;)))
kun jehu oli miun hoidossa muutaman päivän niin kyllä mie tuutitin ja nukutin hänet laululla syllii.
siin ko lauloin hänelle ja hää katso suoraa silmii totisena, sitte silmät alko lerpattaa ja lopulta hää nukahti.
tuntu että myö ollaa ko jonkuu rinkin sisällä, melkee yhtä, niin suur rakkauten tunne tuli, ja ihan varmast lapskii tunsi turvan ja rauhan, ko hymynkare suupieles nukahti.
paljo onnea sinulle.sinul taitaa olla vissii jo monta lapsenlasta. oot sie onnen tyttö ko sinnuu on siunattu monel lapsella.
minulle on isoäitin onni suotu myöhemml iällä. vaikken äitiksi koskaa päässy, niin kyllä tämä mummona olo on mahtavaa. ossaan vaa aavistaa mite suur onni on olla itse äiti.
jehusta ko on kysymys ,alkaa minun sisuksissa tapahtuu jottain. vaik olis kuin väsyny heti piristyy, hänest voip puhhuu vaik mite pitkää kyllästymättä.
häntä rakastaa niin paljo että antas oman elämänsä hänen hyväksee,vaik mie niin rakastan ihan mielettömästi elämää, mutta jehhuu rakastan viel enenpi.
häntä ko katsookin niin rinnas ailahttaa lämmin tunne. hää tuoksuu niin hyvälle, vauvan tuoksu on tosi miellyttävä, niin paitsi vaipanvbaihton aikan;)))
toivon että saan ellää monta vuotta ja nähhä hänen kasvavan ja kippuuvan mummon syllii.
hyvää voinntia ja terveisin lyyli
Itse olen myös jo isoisoäiti.
On ilo katsella pienten temmellystä.
Minun aikanani sain syöttää miten itse halusin,
koska synnytin kotona.
Mutta lapsenlastani oli neuvottu syöttämään istualtaan ettei nukahda ja käänny vauvan päälle.
Sanoivat että sillä lailla tulee kätkytkuolemia.
Mutta en kyllä uskoisi että siihen voi nukahtaa,
ellei sitten ole kovin väsynyt.
Onnea vain sinulle.
mutta katselin kuinka onnelinen äiti imetti kyljellään maaten pientä esikoistaan, silitteli päätä ja otti pienen sormet omiinsa.
Kyyneleet tulivat silmiini, niin onnelliselta vaikutti äiti imettäessään ja vauva tuhistessaan silmät puoli ummessa.
Syönnin jälkeen vauva olkaa vasten ja siinä äidin hellää jutustelua pienokaiselle.
Onnittelut Sinulle ja monta ilonhetkeä tulevaisuuteesi.
Eikä me olla vanhoja vaikka ollaan isoisoäitejä,
jaksetaan iloita äidin rinnalla pienen kasvusta ja tukea kun tarvetta ilmaantuu.
Tuo pikkuinen viettää luonani viikonloppuja joskus ilman äitiäkin, on pian 2v.
on aina ilo, oli sitten oma tai jonkun muun.
Tuosta Lyylin nukuttamisesta muistui mieleeni omakohtainen kokemus. Mieheni oli näitä vanhanajan isiä joka ei osallistunut lapsenhoitoon yhtä aktiivisesti kuin nykyajan isät, vaipanvaihtoineen ja kylvetyksineen, mutta kyllä hänkin omalta osaltaan silti auttoi siinä missä voi ja osasi.
Kantoi kylpyvedet joka siihen aikaan ei tullut kraanasta. Samoin iltanukutuksen juuri sillätavalla että istahti keinutuoliin, otti lapsen syliinsä ja lauloikin samalla kun kuunteli iltauutisia.
Vielä nytkin vanhimmat lapset muistelevat hymyillen erään laulun sanoja jotka itse asiassa olivat syntyneet korsussa rintamalla.
Lyyli on aivan oikeassa, minunkin mottoni on, että ota lapsi syliin niin kauan ne tulevat syliin. Se on loppujen lopuksi hyvin lyhyt aika.
Kiitos teille onnitteluista ja onnea kaikille muillekin isoisoäideille.