Suvun uusin tulokas.

Sitähän tuo aika oli ja on, äidin ja lapsen herkkää, parasta aikaa.

Ensikokemuksestani on kulunut kyllä yli 42 vuotta, mutta muistaisin, että lapsi tuotiin minunkin viereeni sänkyyn hiukan tyynyllä lasta tukien, minulla piti olla hyvä, rento asento lapseen nähden. Kotioloissa sitten jo sylissäkin syötettiin. Tapoja saattoi olla erilaisia.

Luulisi, että nykyiset syöttötavat ovat tutkittuja, mennäänhän kaikessa yleensä eteenpäin.
Läheisyyden silti kärsimättä. Näin uskon.

- - -

Vastaukseni viipyi, kun piti jännätä tuota Räikkösen voittoa F1:ssä. Hienoa, etten sanoisi upeaa!!! -

On vain unohtuneet syöttötapani toisille lapsilleni, mutta ensimmäisen muistan.
Kyllähän silloinkin jo neuvottiin pitämään vauvaa vuoteella ja tyynyllä sillätavoin miten helpommalla äiti pääsisi.

En istunut keinutuolissa koska sellaista minulla ei edes ollut. Makuuasennossa olin ja vauva joko oikealla tai vasemmlla käsivarrella pää pienellä tyynyllä.
Yritin joskus istuen syöttää, mutta se ei tyydyttänyt oikein kumpaakaan. Siksi katsoin tehdä niinkuin parempi oli molemmille, siis sivumakuulla.

Kyllä sekin oli aivan ihmeellinen kokemus niinkin, ei se luultavasti johdu syöttötavoista miltä äidistä ja vauvasta silloin tuntuu. On se niin herkkä ja hellä hetki, tapahtui se tavalla tai toisella.

En osaa sanoa mitään tuosta vieroittamisesta, mutta itselläni vieroitus tapahtui jo parin viikon jälkeen koska oma maito ei riittänyt vaan täytyi keksiä ulkopuolista ruokaa.

Nythän on sentään ostettavissakin terveellistä vauvaruokaa, silloin noista nykyisistä "kehityksistä" ei ollut hajuakaan.

kyllä ne vauvat äidin läheisyyden tuntee.
Itse olen imettänyt vauvojani makuuasennossa, koska niskani kipeytyi istuvassa asennossa.
Viimeistä lastani imetin yli kaksi vuotiaaksi ja mikä oli mahtavampaa, kun tulin töistä kotiin ensimmäiseksi pieni hetki sängyllä, molemmat rauhoittui päivän kiireistä.

no johan on, semmosta ko nyt opetettaa äitille. toivon vaimo kyllä otti jehun syllii ja imetti niin. hää kyllä imetti hyvin vähä aikaa ko maito loppui.

oon ehottomasti sitä mieltä että lapsen pittää saaha olla sylis mahollisimman paljon.
se onkii ainoo asia missä myö ollaa erimieltä perheen kanssa.

etenkii toivon vaimon mielestä jehuu ei saa nukuttaa syllii. mitä ihmeen haittaa siin vois olla. lapshan tuntee olonsa turvalliseksi ko saap nukahtaa syllii.

kyllä se aika tullee jolla hää itse tullee vähemmin syllii,en ole koskaa näht aikamiestä joka kipuaa äitinsä syllii;)))

kun jehu oli miun hoidossa muutaman päivän niin kyllä mie tuutitin ja nukutin hänet laululla syllii.

siin ko lauloin hänelle ja hää katso suoraa silmii totisena, sitte silmät alko lerpattaa ja lopulta hää nukahti.

tuntu että myö ollaa ko jonkuu rinkin sisällä, melkee yhtä, niin suur rakkauten tunne tuli, ja ihan varmast lapskii tunsi turvan ja rauhan, ko hymynkare suupieles nukahti.

paljo onnea sinulle.sinul taitaa olla vissii jo monta lapsenlasta. oot sie onnen tyttö ko sinnuu on siunattu monel lapsella.

minulle on isoäitin onni suotu myöhemml iällä. vaikken äitiksi koskaa päässy, niin kyllä tämä mummona olo on mahtavaa. ossaan vaa aavistaa mite suur onni on olla itse äiti.

jehusta ko on kysymys ,alkaa minun sisuksissa tapahtuu jottain. vaik olis kuin väsyny heti piristyy, hänest voip puhhuu vaik mite pitkää kyllästymättä.

häntä rakastaa niin paljo että antas oman elämänsä hänen hyväksee,vaik mie niin rakastan ihan mielettömästi elämää, mutta jehhuu rakastan viel enenpi.

häntä ko katsookin niin rinnas ailahttaa lämmin tunne. hää tuoksuu niin hyvälle, vauvan tuoksu on tosi miellyttävä, niin paitsi vaipanvbaihton aikan;)))

toivon että saan ellää monta vuotta ja nähhä hänen kasvavan ja kippuuvan mummon syllii.

hyvää voinntia ja terveisin lyyli

Itse olen myös jo isoisoäiti.
On ilo katsella pienten temmellystä.
Minun aikanani sain syöttää miten itse halusin,
koska synnytin kotona.
Mutta lapsenlastani oli neuvottu syöttämään istualtaan ettei nukahda ja käänny vauvan päälle.
Sanoivat että sillä lailla tulee kätkytkuolemia.
Mutta en kyllä uskoisi että siihen voi nukahtaa,
ellei sitten ole kovin väsynyt.
Onnea vain sinulle.

mutta katselin kuinka onnelinen äiti imetti kyljellään maaten pientä esikoistaan, silitteli päätä ja otti pienen sormet omiinsa.
Kyyneleet tulivat silmiini, niin onnelliselta vaikutti äiti imettäessään ja vauva tuhistessaan silmät puoli ummessa.
Syönnin jälkeen vauva olkaa vasten ja siinä äidin hellää jutustelua pienokaiselle.

Onnittelut Sinulle ja monta ilonhetkeä tulevaisuuteesi.

Eikä me olla vanhoja vaikka ollaan isoisoäitejä,
jaksetaan iloita äidin rinnalla pienen kasvusta ja tukea kun tarvetta ilmaantuu.
Tuo pikkuinen viettää luonani viikonloppuja joskus ilman äitiäkin, on pian 2v.