Tulipa mieleeni sellainen kysymys, että millaisia huonoja kokemuksia teillä on entisten tai nykyisten tyttöystävienne sukulaisista/vanhemmista/ystävistä? Varmasti muillakin jotain huonoja kokemuksia on, itsellänikin on kokemusta äidistä, jonka mielestä minä olin syyllinen siihen, että hänen pikkutyttönsä muuttui lesboksi, olin kuulema käännyttänyt hänet tällaiseksi... Samoin on kokemusta eräästä isästä, joka sanoi hakevansa minulle lähestymiskieltoa, jos ikinä otan yhteyttä hänen tyttöönsä, eli silloiseen tyttöystävääni. Mutta millaisia kokemuksia teillä muilla?
Vielä kyselen...
Taikapeili
51196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
olen siinä onnellisessa asemassa, ettei minulla ole ollut ongelmia tyttöystävieni sukulaisten kanssa. Ja hyvä tietysti niin :)
mitä ilmeisimmin eukkoni sukulaiset tietävät suhteen laatumme ja mukavaa olikin huomata että minua kohdeltiin/-laan hyvin mukavasti heidän kotonaan. viihdyn paremmin kuin omas lapsuuden kodis heidän luonaan. Kaikista mukavinta lienee se että minua kehutaan siellä ahkeraksi ja fiksuksi. Jota tosin olenkin, mutta kotonani koskaan en sitä saanut kuulla.
Minäkin olen saanut kerran vihaisen äidin kimppuuni. Hän syytteli minua tyttärensä elämän pilaamisesta ja uhkaili minua, mitä tapahtuu, jos en jätä häntä rauhaan. Sanoin, että jos niin teen, niin ei se ole hyvä sekään. Ystävyytemme on jatkunut, mutta rakkaus loppui. Ei se ollut niin helppoa siihen aikaan, kun oli itsekin vielä niin nuori, ettei kunnolla edes ymmärtänyt, mistä tässä elämässä on kyse. Ei osannut oikein nähdä tulevaa, vaan teki niin kuin odotettiin. Tai eihän se nyt ihan niinkään mennyt... Kyllä minä olen aina aikuisia kuunnellut, mutta en ole kuitenkaan totellut. En ole ollut mikään kiltti tyttö. Siitä huutamisesta tuli paha mieli ja huono olo. Pidin itseäni kelvottomana ihmisenä ilman sitäkin. Vanhempien pitäisi yrittää ymmärtää eikä tuomita. Tietenkin tajuan, että äidit ja isät ovat huolissaan lapsistaan, varsinkin tytöistä, mutta silti...
Tyttöystävälläni on sisko ja veli. Heidän isänsä ei hyväksy hänen siskonsa poikaystäviä, eikä veljensä tyttöystäviä, mutta minä olen ihmeellisen tervetullut aina paikalle! Mistä lie johtuu? Eikö minua koeta uhkana, vai olenko vain sosiaalisesti helpommin lähestyttävä?
..vasta jännä juttu onkin *nauraa*!! Mutta tosi hyvä sinun kannaltasi =)